Tiedättekö, mitä tässä kuvassa näkyy?
Siinä on kaksi tosi isoa lasta todistamassa, ettei meidän taloudessa asuu enää pikkuvauvoja. Siinähän ne pomppii, Kakkosen sängyn laidan päällä. Tunnin kikattamisen, sängystä pois hyppimisen, sinne palauttamisen ja pahasti-mieleni-pahoitin-huutamisen jälkeen Kakkonen nukahti Isojen Poikien Sänkyyn heti kymmeneltä kuin mikäkin ammattilainen. Jäämme odottamaan muiden iltojen tuloksia.
No tiedättekö mikä tämä on?
Se on jättiläismäinen kahvikuppi, jota nautin Helsinki-Vantaan lentoasemalla, päivän neljää lentoa odottaen. Mikäs tässä Saksassa käydessä, vasta 04.30 piti herätä ja jo klo 01 olen taas kotona. Säälipisteitä en tässä nyt hae, mutta jos niitä satut olemaan jakamassa, lue vielä hetki.
Ja tulipa tässä muuten ihan yllättäen, sattumalta mieleeni, muutama hyvä asia oksennustaudeista:
- Niiden jälkeen tavallisia asioita arvostaa ihan tosi paljon. Kuten yli kahden tunnin yöunia, tukkaa ilman oksennusta tai puhtaita vaatteita.
- Syntyy hyvä testimahdollisuus sille, kumpi herää nopeammin oksennuksen ääneen (kompa: ei tarvitse herätä jos ei nuku)
- Tulee testattua talouden pyyhe- yöppäri- ja petivaatevarannot, sekä oma petaamisnopeus
- Vessan ovi, seinät, lattia ja olkkarin kaikki pinnat pyyhitään kerrankin kunnolla
- Arpaonni menee tasan: on ihan yhtä nihkeetä hoitaa kahta lasta yksin tai matkustaa tuntikaupalla lentokoneessa – omaa tautia odottaen
- Ja jos niin sattuu käymään, luvassa on pieni laihis
Loppuun vielä ihan yhtä satunnainen huomio, että laidattoman pinnasängyn viereltä on kyllä toki tavallaan helpompi napata oksentava lapsi ylös.