Käplis, tuo rakas pieni mökinkolmanneksemme sijaitsee lähellä Kouvolaa. Siis Tykkimäkeä, pienten lasten lempparihuvipuistoa.
Tai sen arvonimen olen minä omassa päässäni antanut. Tykkimäki on mun mielestä Lintsiä selkeämmin enemmän suunnattu ihan pienille. Lintsillä on hurjat vuoristoradat ja kieputukset, ja vaikka niitä toki löytyy Tykkimäestäkin, jälkimmäisessä on myös tosi paljon miniversioita niistä isojen ihmisten kieputtimista. Lisäksi ne on sijoitettu jotenkin järkevämmin; kertaseisomalta pääsee tosi moneen laitteeseen ja niiden vieressä on vanhemmille hyvät hengailutilat.
Mun silmissä isoin valtti Tykkimäessä on sen hiljaisempi boogie. Siellä on jotenkin aina vähemmän jengiä kuin Lintsin tungoksessa. Lapset pääsee menemään lähes itsenäisesti laitteesta toiseen, ilman valtavia jonotuksen tuskia. Toinen iso valtti on kiipeilypuisto Atreenaliini, joka on tosi kiva lisä puistoon. Tätä varten pitää vekaran tosin ensin kasvaa siihen metrin mittaan, taitojen puolesta sanoisin että nelivuotias alkaa olla riittävän vanha.
Atreenaliinin vierestä löytyy myös pieneläinpuisto ja hepparatsastusta. Tosi paljon siis tekemistä, myös sille väestöryhmälle, jolla lentää laatta pelkästä ylösalaisen katselukulman ajatuksesta. Kyllä, minä.
Riittävän isoille lapsille (viisivuotiasta pelottaa, kuusivuotias olisi halunnut mennä vielä viidennen kerran heti perään) Tykkimäestä löytyy vielä vesiliukumäkiä ja myös kokonainen Aquapark.
Pieni miinus Tykkimäessä on ollut hinnoittelun sekavuus. Kerrottakoon, että seurueemme toinen perhe päätyi maksamaan 70€, ja käyttämään lippujaan kai kerran, koska useimmiten lapsi olisikin päässyt ilmaiseksi.
Kun lapset alkavat rikkoa niitä maagisia 100 ja 120 sentin rajoja, homma helpottuu selvästi: lapsille rannekkeet käteen ja vanhemmille kertalippuja alle 120-senttisen auttamiseksi. Ja kohta, ihan kohta, on se aika kun kummatkin lapset ovat yli 12o ja meidän ei tarvitse enää mennä voimaan pahoin, hurraa!
Meidän perheelle vuosi 2015 oli viimein lottovoitto, toisen lapsista ollessa vähän yli kolme ja toisen melkein viisi. Edellisenä vuonna itkettiin laitteita, johon Kakkonen ei päässyt ja valitettiin lipuista joita toinen vanhempi joutui silti sitä varten ostamaan. Vuotta sitä ennen tiputin puhelimen vessanpönttöön ja vaihdoin noin neljätoista vaippaa.
Tuona maagisena vuonna saavuttiin paikalle yhden käsilaukun kanssa, ostettiin kummallekin metrin rajan ylittäneelle oma ranneke (yht. 60€) ja katsottiin vierestä kun ne juoksi kikattaen laitteesta toiseen.
Välimatkat oli sopivia, laitteet mahtavia, eikä sadekaan haitannut kun sitä paettiin vielä Tykkimäen omaan isoon leikkipuistoon. Seurueen toisen perheen lapsen (2,5v) elämys alkoi vähän jännittäen, mutta kyllä sekin lopulta onnellisena veteli valaiden kyydissä. Ja seurueen isät veti vielä loppuun perinteiset kuolemanpelot ja pahoinvoinnit jossain ihme Loop Fighter -vehkeessä, josta en tiedä muuta kuin että se oli toisella puolella puistoa ja silti me kuultiin Jaakon karjaisut leikkipuistolle asti.
Voittoa siis kautta linjan ja voin lämpimästi suositella, erityisesti 3,5v ikäisistä lapsista ylöspäin: tehkää päiväretki Kouvolaan!
