On aika hankalaa miettiä nimeä blogille, joka ei kerro juuri mistään mutta varmaankin liikaa kaikesta. Etenkin kun jutut painottunee lapsiin ja niiden hengissä pitämiseen (koska eihän mulle juuri muuta tällä hetkellä tapahdu), on vaarana että blogia erehdytään luulemaan nk. äitiblogiksi. Ja siitä koituu pieni ongelma.
En nimittäin juurikaan edes vielä, 15kk jälkeen, tunnista itseäni äidiksi. Äidinrakkaus ei tulvahtanut muhun jo siinä vaiheessa kun näin pilkkeen Insinöörin silmäkulmassa, enkä todellakaan ymmärrä mitään kaiken maailman vauvajumpista, muskareista, värikylvyistä ja niiden tärkeydestä. Tähän mennessä ollaan Ykkösen kanssa selviydytty seuraamalla vähän vanhempien vauvojen äitien hommia ja kopioimalla niitä törkeästi. Henkistä tukea matkan varrella on virtuaalisesti tarjonneet myös sarkastista äitiä lämmittävät Salamatkustaja ja Project Mama, joista jälkimmäisen postaus Valeäideistä oli vaan hauskinta ikinä.
Tää on niin mua:
”Tarkkaile myös valeäidiksi epäilemäsi henkilön käytöstä: onko hän toistuvasti hiekkalaatikolla ilman nenäliinoja? Turvautuuko hän julkisilla paikoilla maissinaksuihin ja rusinoihin? Oletko nähnyt hänet työelämässä ennen lapsen kolmea ikävuotta tai ulkona miehensä kanssa?”
…poislukien tietenkin se pieni fakta etten ehtinyt töihin välissä koska herra Kakkonen päätti ilmaantua heti.
Joten kiitos Katja, tästä oli vaan pakko tulla mun likaisen blogielämäni salattu identiteetti.