Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Varo, sankarimarttyyri saattaa raivostua pinaattiletuista

Äiti anna aikarajaa, äiti kato tätä, mä meen nyt pihalle, tällä vauvalla on vissiin nälkä, mitäs tehdään lounaan kanssa? Äiti äiti äiti äiti.

Minut on valittu elämämme teatterin päärooliin, supersankariksi ihan keskelle näyttämöä. Kaikki haluaa sankaristaan jatkuvasti jotain.

Eikä se ole niiden vika, ihan itse olen sen roolin rakentanut. Oikein väkisin ängennyt siihen jo vuosikausia, opettanut kaikille että minä mietin, hoidan, häärään ja määrään.

Anna kun minä. Tänään voisi tehdä näin. Joo tulen ihan heti kulta! Jonkunhan täällä on pakko suunnitella.

Otan kaiken vastuun ja vähän enemmänkin, koska se on kivaa. Nautin auttamisesta, suunnittelusta ja sen kaiken hanskaamisesta. Minä osaan, minä pystyn, kyllä minä pärjään.

Olen arvokas kun olen siellä keskellä, tärkeä, korvaamaton – arvokas, tärkeä, rakastettukin ehkä?

Sitten on näitä lauantaita kun yö on mennyt huonosti ja illallakin vain itkettiin. Muina sankareina sitä suunnitellaan taas muidenkin puolesta, puhumatta muille. Vaan nyt ovat supersankarimme voimat ehtyneet vaikka hän ei sitä itse vielä huomaa.

Väsyneenä hän on miettinyt itsekseen että tänään minä otan hetken itselleni, käyn yksin Postissa. Vaan se ei onnistu, tuli jo lounasaika ja tuli pihatyöt ja tuli huutava vauva ja auringonpaiste jota ei saa hukata, Suomessa kun ollaan. On mentävä ahkerasti kävelylle, mutta entäs sitten se lounas? Kukas sen on miettinyt?

Kas näin, hän on rakentanut kauniin oleta-pety-mökötä -ansan, joka tänään purkautuukin oleta-pety-riitele kombona.

Äkkiä onkin yhden lounaan puuttuminen suurin loukkaus koskaan. Että se kehtaakin ehdottaa pinaattilettuja! Pinaattiletut ovat minun hätävarani, keino johon kajoan kun supervoimat ei enää riitä. Jos ne käytetään nyt, olen pulassa myöhemmin. Kuka nämä kaikki lapset ravitsee ja itse sinun on ruokasi tehtävä!

Miksi joku muu saisi käyttää pinaattilettukorttini, ja kyllä tässä elämässä hei vähän kärsiä kuuluu, perheen takia!

Siinä sitä sitten rynnätään ulos matkalla tyylikkäästi haistatellen. Itketään tietämättä oikein itsekään miksi.

Tai tietäähän sen. Supersankari haluaisi joskus heittäytyä vapaalle, matkustaa muiden rakentaman arjen mukana ja syödä toisten suunnittelemaa lounasta. Mutta mistäs ne toiset voisi sen tietää kun ei supermarttyyri itse muistanut sanoa mitä kaipaa. Ei kai se itsekään tiennyt, oli liian kiire marttyyroida.

Katsokaa kun sankari pystyy moneen. Se voi pestä pyykit, valmistaa ruoan ja järjestää ristiäiset samalla kun imettää, auttaa läksyissä ja siivoaa eilistä tiskejä. Super-saatanan-sankari pystyy kaikkeen paitsi vastuun jakamiseen, keskusteluun ja omien tarpeiden ilmaisuun.

Idiootti.

Tämän parempaa kuvituskuvaa ei ole koska sankarilla ei ole ollut riittävästi aikaa ottaa kuvia tai käsitellä niitä. Se on tehnyt ruokaa, saatana.

JAA
26 Comments
  • Aino
    syyskuu 7, 2019

    Miten ihanan samaistuttavasti sanottu! Ja juurikin nuo pinaattiletut. Miten joku joka ei joka päivä huolehdi ruoasta kehtaa ehdottaa omaa hätävaraa!? Täytynee näyttää miehelle, että en vain minä vaan joku muukin.

    • Valeäiti
      syyskuu 12, 2019

      Näytä! tehdään tästä kansanliike! 😀

  • Suvi
    syyskuu 7, 2019

    Aamen!

    • Valeäiti
      syyskuu 12, 2019

      Hallelujah!

  • Nimetön
    syyskuu 7, 2019

    Pystyt siihen! Tsemppiterveisin, Tiskari ❤️

    • Valeäiti
      syyskuu 12, 2019

      Kiitän! Ps. pääsispä tyhjentää tiskaria! 😀

  • Mitenniinmarttyyrimuka
    syyskuu 7, 2019

    Voi, miten ihailenkaan kykyäsi sanoittaa näitä äitiyden sävyjä. Just tuo tunne, kun se itse ommeltu sankarin viittaa kuristaa, ja samalla vit..taa kun sille sankaruudelle ei saa sitä arvostusta, minkä kuvittelee ansaitsevansa. Eikä voi ymmärtää saati hyväksyä, että perheen toinen aikuinen saa halutessaan aikaan (melkein) samat asiat ilman pienintäkään merkkiä stressaamisesta tai kireistä leukapielistä. Jotakin vippaskonsteja ne käyttää kumminkin. Saatana.

    • Valeäiti
      syyskuu 12, 2019

      Kiitos, ihanaa on kun te muut tunnustatte samaa hölmöyttä! saatana!

  • Nimetön
    syyskuu 7, 2019

    Aika jännä, että osasit lukea mun ajatukset.. 👩🏼‍🎤

    • Valeäiti
      syyskuu 12, 2019

      joo, meillä ei sun kaa petyttäisi ja mökötettäisi!

  • Emmisstiina
    syyskuu 7, 2019

    Itketti tämä, löysin niin itseni. Kiitos.
    Ehkä annan tämän puolisolle luettavaksi, niin ymmärtäisi järjetöntä järjenjuoksuani.
    Terveisin äippä kahdelle ja yhden puolisko

    • Valeäiti
      syyskuu 12, 2019

      Joo anna, kaikki apu tarvitaan että meitä ymmärretään!

  • Taija
    syyskuu 7, 2019

    Meilläkin on huomenna ristiäiset 😉

    • Valeäiti
      syyskuu 12, 2019

      Oo, onnea!

  • Anna
    syyskuu 8, 2019

    Kiitos ihanasta blogista, en tajua miten en ole aikaisemmin löytänyt tänne!

    Mulla olisi kysymys, joka ei nyt ihan suoranaisesti liity tämän kirjoituksen aiheeseen. Mutta nyt luettuani postauksiasi huomasin, että olet kertonut sulla olevan migreeniä. Miten sulla meni raskausaika migreenin kanssa? Vaikuttiko raskaus migreeniin jollain tapaa ja päinvastoin?

    Mulla myös migreeniä, johon syön sit särkylääkkeitä ja mietityttää, miten se vaikuttaa mahd. tulevaan raskauteen. Tästä näkee/kuulee juttua verrattain vähän, siksi olisi kiva kuulla kokemuksia! t. Uusi lukija 😊

    • Valeäiti
      syyskuu 12, 2019

      Kiitos, ihanaa että olet täällä!
      Mulla on nikamista lähtevä migreeni, eli periaatteessa vain jumit ja oudot asennot niitä tekee eikä niinkään esim hormonit. Mutta, oli mulla kyllä raskauden aikaan niitä paljon normaalia enemmän ja olihan se syvältä kun ei pystynyt kunnon troppeja vetää 🙁

  • Laura
    syyskuu 8, 2019

    Apua! Check, check, check ihan liian monessa kohtaa. 😂🤦

    • Valeäiti
      syyskuu 12, 2019

      Join the club!

  • Salla
    syyskuu 10, 2019

    Ihan mahtava kirjoitus, niin samaistuttavaa! Sulla on mieletön taito pukea sanoiksi asioita, jotka on just niin totta ja elävää elämää. Kiitos että olet <3 ja kiitoa että pystyt tuon kaiken härdellin keskellä tekemään töitä meidän muiden arjen iloksi <3 Olen muuten suht tuore blogisi lukija ja somesi seuraaja, ja on ollut ihanaa seurata elämääsi vauvan kanssa, kun itse en enää siihen jaksa uudelleen lähteä! Että kiitos siitäkin!

    • Valeäiti
      syyskuu 12, 2019

      Kiitos, ihanasti sanottu kaikki byäää <3

  • Pire
    syyskuu 10, 2019

    Voi kyllä! Kiitos tästä, suoraan kuin omasta viime perjantain sankaritarinoista😁

    • Valeäiti
      syyskuu 12, 2019

      Hyvä sä! 😀

  • Daniella
    syyskuu 10, 2019

    Minäkin allekirjoitan tuon hätävaran varastelun raivostuttavuuden!! Ja ei kyllä ärsytä yhtään vähempää, vaikka kuinka asian tiedostan 😀 hanki saa**na oma hätävarasi! 😀 😀

    • Valeäiti
      syyskuu 12, 2019

      NIMENOMAAN osta omat saatana! Äläkä koskaan kerro niistä mulle! 😀

  • Epe
    syyskuu 12, 2019

    Tämähän oli kuin omasta suustani jos noin nasevasti osaisin kirjoittaa! Täällä kans sankarimarttyyri jonka lauantai meni itkeskellen. Pitäisi vaan osata avata se suu ja ottaa omaa aikaa.

    P.s. Olen lapsesta asti vihannut sanaa naseva mutta jotenkin se vain nyt oli pakko käyttää tässä.

    • Valeäiti
      syyskuu 14, 2019

      Tämä oli oikein naseva kommentti, toivottavasti tämä lauantai on parempi 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.