Luonnonkosmetiikka on liian kallista ja neljä muuta ennakkoluuloani


Kun Satu soitti minulle Biodelly-yhteistyöstä ensimmäistä kertaa, totesin heti etten ole oikea ihminen tähän. Enhän käytä luonnonkosmetiikkaa, enkä ehkä edes halua. Puhelussa tuli hiljainen hetki, kun tajusimme Satun kanssa tämän samaan aikaan: minähän olen täydellinen kandi tähän!

Ajattelin että jos minut saa tyytyväiseksi, niin kenet tahansa saa.

Kaupallinen Yhteistyö: Biodelly
biodelly kokemuksia

Lähtötilanne oli ainakin melko haastava, sillä olen kosmetiikan käyttäjänä omituinen hahmo. Meikkaan melko vahvasti mutta omistan todella vähän tuotteita. Erityisesti ihon puhdistus ja hoito on suorastaan askeettista: Olen monta vuotta vetänyt tasan kahdella tuotteella. Tämä on osittain laiskuutta (en jaksa tutustua uusiin) mutta ennen kaikkea ihotekninen ongelma. Sinänsä muuten kivasti pelittävä ihoni kun ei oikein tykkää. Mistään.

Saatan aloittaa uuden tuotteen käytön ja olla siihen varsin rakastunut, vain huomatakseni toisen purkin kohdalla että ihoni ei enää suostu sitä ottamaan vastaan. Useimmista tuotteista tulee allerginen reaktio, ja joudun palaamaan takaisin vanhaan apteekin hoitoöljyyni, joka on kyllä halpaa mutta tuppaa aiheuttamaan näppyjä naamaan.

Tässä neljänkympin eteisessä olen myös miettinyt että olisi ihan kiva joskus käyttää naamaan muitakin tuotteita kuin vauvan pepuille tarkoitettuja. Luonnonkosmetiikka on kiinnostellut jo jonkin aikaa, ajatuksena että sieltä löytyisi tuotteita, jotka eivät pelkästään sovi naamalleni vaan tekevät sille hyvää.

Kokeileminen on aina ennen jäänyt, koska kannan mukanani muutamaa melkoisen typerää ennakkoluuloa luonnonkosmetiikasta:

  1. Se on tosi hippiä
  2. Se on tosi kallista
  3. Tuotteet haisee leivälle
  4. Tuotteet on ehkä kuitenkin huonoja
  5. Oikean tuotteen löytäminen on vaivalloista.

No niin, näillä lähtökohdilla sitten yhteistyöhön luonnonkosmetiikan verkkokaupan kanssa!

luonnonkosmetiikka parhaat tuotteet luonnonkosmetiikka parhaat tuotteet

Olen nyt pari kuukautta saanut kokeilla Biodellyn valikoimasta erilaisia tuotteita Tanjan vahvassa opastuksessa. Yllätytte varmasti kovasti jos kerron että suurin osa ennakkoluuloistani on poistettu.

1. Luonnonkosmetiikka on mulle liian hippiä

Tuota noin. En oikein tiedä mistä tämä outo asenteeni tulee, mutta väistämättä ajattelen pesupähkinöitä ja kestovaippoja kun mikä tahansa asia alkaa etuliitteellä “luonnon”. Kuvittelen niiden olevan vaikeita asioita, joiden opettelu vaatii aikaa ja aatetta. Näen silmissäni minua parempia ihmisiä, jotka osaavat elää kestävästi, mitä itsekin haluaisin mutta en ihan osaa (kestovaippoihin kykenin, pesupähkinöihin en). Ja siksi kai jotenkin ajattelin luonnonkosmetiikan olevan minulle liian vaikeaa, “liian hippiä”.

Luonnonkosmetiikka ei tietenkään tarkoita suurta elämänmuutosta. Kenenkään ei tarvitse lopettaa shampoon käyttämistä (sitäkin saa muuten Biodellystä), siirtyä raakaruokaan ja nukkua alasti savimajassa. Kaiken tämän saa toki tehdä! Luonnonkosmetiikka tarkoittaa vain sitä, että tuotteiden valmistuksessa on käytetty ei-synteettistä (keinotekoista) kamaa. Tuotteissa on paljon eettistä ja ekologista perää, mutta luonnonkosmetiikan käyttämisen ei tarvitse olla ideologinen valinta.

Jos tunnistat itsessä samaa hölmöä ennakkoluuloa, käy katsomassa Biodellyn etusivua. Lupaan että hippiyden varjo kaikkoaa mielestäsi. Luonnonkosmetiikka on kosmetiikkaa, ei sen kummempaa.

luonnonkosmetiikan kokeileminen

2. Luonnonkosmetiikka on kallista

No ei ole. Ihan samalla tavalla luonnonkosmetiikasta löytyy jokaiseen hintaluokkaan tuotteita luksuksesta perustuotteisiin. Vakoilin Tanjalta kauppiaan salaisuuksia ja sain selville että yksi parhaista hinta-laatusuhteista on Avrilin tuotteilla. Sieltä löytyy esim tämä multa löytyvä silmämeikinpuhdistusöljy alle kympillä.

3. Tuotteet haisee leivälle

Tämä on osittain totta! Luonnonkosmetiikka sisältää luonnon tuotteita eli hamppua, heinää, ruusua ja spelttiä. Luonnon ainesosat tuoksuvat siis kyllä kosmetiikassa, mutta erona synteettisiin siskoihin on tuoksun kestävyys. Olen itse melko hajuherkkä enkä erityisesti pidä näistä “maan tuoksuista”, mutta olen kokeilemieni tuotteiden tuoksujen kanssa sinut koska tuoksut häviävät hyvin nopeasti iholta. Mainittakoon kuitenkin että tähän taikinantuoksuiseen Luén puhdistusjauheeseen olen erityisen rakastunut – tuoksu on i h a n a ja tuotekin aivan timanttinen: nopea ja tehokas.

luonnonkosmetiikka kokemuksia

luonnonkosmetiikka kokemuksia

4. Luonnonkosmetiikan tuotteet ovat huonompia

Kategorisesti väärin. Vaikka toki osa tuotteista voi olla kökköjä, pääosin luonnonkosmetiikan suurin valtti on nimenomaan se että ne ovat usein synteettisiä tehokkaampia. Esimerkiksi synteettisiä ainesosia sisältävä meikkivoide tekee kyllä ihostasi upean näköisen, sillä se jättää kasvojesi päälle kerroksen kamaa. Mutta. Synteettiset aineet eivät mene ihoosi, eivätkä näin tee mitään hyvää ihollesi. Ei pahaa mutta ei hyvääkään. Luonnonkosmetiikan ainesosat sukeltavat suoraan biologiaan ja myös auttavat oikeasti ihoasi. Toki myös synteettiset sisältävät usein luonnollisia ainesosia mutta vähemmän kun luonnonkosmetiikassa. Kärjistetysti: toinen näyttää hyvältä, toinen tekee hyvää.

Kääntäen tämä tarkoittaa joskus ettei luonnonkosmetiikan meikit yllä “myrkkysiskojensa” (termistä kiitos Linda!) tasolle. Huulipunan on vaikea pysyä kymmeniä tunteja jos sekaan ei heitetä synteettistä ainesosaa; meikkivoiteen on hankala olla pysyvä ja levittyvä jos vain luonnosta ammennetaan. Tässä onneksi kehitys kehittyy hurjaa vauhtia ja nyt markkinoille tulevat tuotteet ovat monesti jo täysin synteettisten veroisia. Erityisiä ihasteluja on saanut osakseen berliiniläinen Nui, jonka fiilistelyä löytyy jo nyt esimerkiksi Karkkipäivä-blogista ja Luonnonkaunis-blogista.

Nuita saa muuten vain Biodellystä, jossa muutenkin on vain testatusti ja kauppiaan syynin läpäisseitä tuotteita, siis hyviä tuotteita.

Omista kokeilusta parhaita ovat olleet Nuin hohdeluomiväri jota käytän highlighterin tapaan sekä saman merkin puikosta tuleva poskipuna, Absolutionin huulipuna joka on tosi kestävä (mutta myös kovin kuiva, levittäminen on vähän työlästä), kaikki Lily Lolon tuotteet, Avrilin nude luomiväripaletti ja saman merkin ripsari. Itse asiassa tämä listaus tarkoittaa sitä, ettei yksikään kokeilemistani tuotteista ole ollut huono.

luonnonkosmetiikka kokemuksia

5. Oikean tuotteen löytäminen on vaivalloista.

Tämä on valitettavasti totta kaiken kosmetiikan kohdalla. Biodellyssä on tosi hyvä valikoima tuotteita, mutta paraskaan valikoima tarkoita että mikä tahansa tuote käy kenelle vain. Terveisin ilmeisesti maailman ainoa Kanebon 38 – ripsarin vihaaja. Ratkaisuna on testerit ja kokeilu, sekä kauppiaan apu. Kannattaa myös tsekkailla näitä meidän bloggaajien suosituksia. Satu on hurahtanut Luén seerumiin (joka on taas hetkellisesti loppuunmyyty), Asikainen on ottanut tuon Nuin hohdevärin haltuun ja lisää suosituksia on tulossa. Tsekkailkaa meidän Insta Storyt, siellä on paljon testailua ja kohta laitetaan kaikkien aikojen huulipunahaaste käyntiin!

Biodellyssä on nyt uutena ihonhoitoapuri (löytyy etusivulta), josta voi bongata itselle parhaita tuotteita. Verkkokaupasta saa myös testereitä tilattua meikkivoiteista ja Tanja päivystää melko usein verkkokaupan chatissa josta voit kysyä mitä vain.
luonnonkosmetiikka kokemuksia

Mistä aloittaa luonnonkosmetiikan kokeilu?

Nyt kun on ennakkoluulot nujerrettu on aika kokeilla! Aloita vaikka tästä Avrilin ripsarista (8,90€) ja Naturativin puhdistusmaidosta (17,20€). Pesun jälkeen vielä Madaran mahtava silmänympärysvoide (29,90€) ja Mossan kasvovoide (12,02€). Näillä pääset normaalisti jo ilmaiseen kotiinkuljetukseen, mutta nyt joulukuussa toimituskuluja ei ole lainkaan! Jos mineraalimeikit on jo tuttuja, laita samaan pakettiin Lily Loloa. Ovat tosi hyviä!

Entä kuinka minun on käynyt kokeilujeni kanssa, olenko nyt autuas luonnonkosmetiikan profeetta?

No en tietenkään, mutta ennakkoluuloni olen kyllä tehokkaasti karistanut. Erityisesti ihonhoidon osalta en voi vielä sanoa varmaksi miten mikäkin toimii, koska aikaa on mennyt vasta pari kuukautta, mutta fiilis on hyvä! Osa valkkaamistani tuotteista ovat selvästi olleet vielä iholleni liian kevyitä, mutta tämä Flow:n öljy on aivan loistava talvinaaman kosteuttaja ja se Luén puhdistusjauhe jättää kyllä naaman ihan sille vauvan pylly – tasolle (pehmeä ja siloinen, ei haiseva ja heiluva).

Ihoni voi just nyt niin hyvin kuin talvella voi voida, ja oma osuuteni keinotekoisten aineiden pumppaamisesta vesistöön on pienempi. Se on jo aika hyvä tulos.

Tämäkin gaalanaama tehtiin luonnonkosmetiikalla. Kuva: Eino Nurmisto

Lue myös:

 

Hirveästi palloja ja loputon tanssilattia – Varjoawards 2017!

juhlat popup kemut

36 tuntia sitten seisoin juhlatarvikekauppa Pop up kemut oven takana ja katsoin epäuskoisesti sisään. Nuo kaikki pallot pitäisi mahtua autooni.

En todellakaan ollut tajunnut, kuinka hemmetin paljon vie tilaa #varjoawards kirjoitettuna valtavina heliumilmapalloina. Jos sinä mietit samaa, voin kertoa että suunnilleen yhden farmariauton verran. Sen verran, että niiden kanssa kuski mahtuu kyllä kyytiin mutta ei näe ikkunoista ulos.

Älkää kertoko kenellekään että ajoin Turkuun asti nojaamalla enemmän ennakointiin, arviointiin ja tuuriin kuin näköön.

Päädyin kaikkien yllätykseksi ihan ehjänä Turkuun Mamman luo. Laura-Mamma, tuo Varjoawardsin neitseellinen äiti, oli taas laittanut parastaan. Roudannut menemään pöytää, tuolia, lasia ja harkkoja niin että meille oli ilmestynyt aivan oikea gaalatila Rabbit Visualsin tiloihin.






Niin kuin kaikissa gaaloissa, myös Varjoawardseissa on niin hyvää ruokaa ettei kukaan edes tajua sen olevan all vege (kiitos Roots Kitchen!) liikaa juomaa, runsaat goodie bagit ja valokuvausseinä.

Rakastan Varjoawardseissa sitä, että ne ovat kuin Turku: pienet mutta suureelliset. Ihmisiä on vähän, mutta meininki pelkkää superlatiivia. Lanteet keinuu, joululauluja lauletaan moniäänisesti, Insta storeja tehdään, katsotaan ja lähetellään, juomaa kaatuu ja se siivotaan. Otetaan kuvia joilla päädytään Iltalehteen, luetaan Jodelista uusimmat juorut meistä, syödään niin että saadaan uskottavat vauvamahat ja jaetaan kaikille palkinnot, tietysti.

Itsehän olin Vuoden Omakotirakentaja. Tuomariston mukaan sisustusblogien sarjassa inspiroiva ja rakentamiseen kannustava Kastelli-lähettiläs. Parasta.







Kaikkein eniten rakastan Varjoawardsissa ihmisiä. Tuttua ja kohta tuttuja, vanhoja rakkaita ja uusia jännittäviä. Osan kanssa vedetään samat läpät viidettä(toista) kertaa, toisten kanssa vietetään vuosipäivää ensikohtaamisesta ja mikä parasta, joidenkin kanssa tutustutaan ihan ensi kertaa.

Välillä sitä seisahtuu diskovalojen keskelle miettimään miten omituista tämä kaikki on. Kuinka emme oikeasti tunne, mutta tiedämme jo paljon. Sidoksemme toisiimme on löyhä, mutta innostava. Sitä saattaa tajuta että täällä sitä vaan bailataan menemään juuri ihan minunlaisten ihmisten keskellä, ja kuitenkin niin kaukana siitä mitä useimmiten päivisin olen. Tai kuten  Vuoden Kauneimmat lauseet -Laura sen kauniimmin asetteli:

”Katselen kimaltelevia asuja ja aitoa hauskanpitoa, olen osa sitä ja sitten en kuitenkaan ole.”

Meitä kaikkia yhdistää se, että olemme joskus kotona yksin aloittaneet jotain. Blogin, snäppitilin, vlogin, tai vaikka yrityksen. Ollaan kaikki tehty jotain melko uskaliasta ja uutta ja päädytty lopulta yhteen Turun yössä laulamaan ja tanssimaan.

Onhan se nyt aivan mahtavaa! Tuo pieni kokemani jännitys on ehkä yksi Varjowardsin parhaita puolia. Joka vuosi on uusi cocktail ihmisiä, mahdollisuus uusiin legendoihin ja moneen tärkeään kohtaamiseen. En jaksa odottaa että ehkä ensi vuonna tulee taas seuraava Varjoawards kurkkuineen päivineen.

Einon upeista kuvista sen näkee: Meillä oli ihan sikahauskaa.

Kiitän sydämeni pohjasta kaikkia ihania paikalle tulleita ja ihan erityisesti järjestäjäporukkaamme Emmi, Päivi, Maiju, Eino, Janna, ja tietysti Laura. Ilman sinua tätä ei olisi.

Ja nyt, koska roudasin ne saatanan pallot henkeni uhalla Turkuun, tässä niitä vielä lisää:

Ensimmäinen kuva Kaisa / No Home Without You, toinen kuva sekä viimeiset pallojubileet minun, kaikki muut Eino Nurmisto.

Puolisona blogi vai mies?

Hesarissa oli mielenkiintoinen artikkeli kriisiytyneiden parisuhteiden pelastusoperaatioista. Jännästi melko monella parilla oli pieniä lapsia.

Yksi artikkelissa nostetuista asioista pyörii mun päässä vielä pari päivää lukemisen jälkeen:

”Jotta [lämmin ja läheinen] tunnesuhde pysyisi yllä, yhteistä aikaa pitäisi olla 10-15 tuntia viikossa (..) Eikä se tarkoita vierekkäistä somettamista tai telkkarin katsomista, vaan yhteisiä lenkkejä tai vaikkapa kauppareissuja. Kaikkea sellaista, jonka lomassa voi jutella.”

10-15 tuntia viikossa jutustelua. Sehän on kaksi työpäivää! Keskimäärin kaksi tuntia päivässä pitäisi olla puolison kanssa ihan puolisona. Tai jos viikonloppuna otetaan isompia satseja, sanotaan nyt vaikka viisi tuntia lauantaina ja sunnuntaina rauhassa vaihdettuja lauseita (kenellä on edes niin paljon asiaa?), jää arkeen silti vielä tunti per päivä jutteluhommia. Käsi pystyyn, keneltä tämä onnistuu? Hitto vie, osalle pienten lasten vanhempia 10-15 tuntia selkopäistä hereilläoloaikaa on jo paljon.

Jos näin todella on, se selittäisi paljon pienten lasten vanhempien erotilastoista. Liian vähiin tunteihin jäänyt aito kohtaamisaika johtaa heikkoihin tunteisiin; siihen kuuluisaan erilleen kasvamiseen ja tunnesiteen kylmenemiseen. Tämä voisi myös selittää sen miksi etäsuhteet ovat vaikeita:

”Jo esimerkiksi viikon työmatkan jälkeen tunnesuhdetta joutuu rakentamaan uudelleen.”

Holy moly. Mitä tapahtuu kolmen viikon korvatulehdus-, uhma-, ja deadlinekiireessä jos tunnesuhde kärsii jo viikon nuivasta juttelutasosta?

Laskin nopeasti mihin itse aikaani viikottain päivisin käytän:

  • Työt: 35-45h
  • Urheilu: 1-4h
  • Arjen pyörittäminen (ruoka-, vaate- ja metaduunit): 10-15h
  • Lasten kanssa hengailu: 15-30h (onneksi sentään!)
  • Blogi: 6-10h / Insinöörillä vastaavasti Talo: 8-12h)
  • Insinöörin kanssa jutustelu 0,5-3h

Ooookei okei viimeistä kohtaa en osaa oikeasti laskea. Ei se ehkä ihan noin vähää ole. Mutta ei se kyllä varmasti siihen 15 tuntiin yllä eikä ehkä edes kymmeneen, kun muut aikasyöpöt haukkaavat elämästäni niin paljon. Sen ajan mitä voisin käyttää puolison kanssa hengailuun, käytän kotitöihin ja ennen kaikkea blogiin sekä sen liitännäisiin. Kerron tänne asioita, joita en ehkä jaksa enää edes toistaa puolisolle vaan pahimmillani oletan että hän lukee päivän mietteeni täältä.

Blogini, rakkaani

Eikä se ole mitenkään tarkoituksellista, se nyt vain on jäänyt jotenkin päälle. Huonoa tottumusta kai. Onneksi artikkelinkin pariskunnat saivat montakin juttua muutettua, ihan pienilläkin asioilla. Isoin muutos liittyi isoon elämän priorisointiin:

”Ylikuormittava elämä laitettiin uuteen tärkeysjärjestykseen: ensimmäiseksi nostettiin parisuhde, toiseksi lapset ja vasta sitten tuli kaikki muu.”

Myönnän että mun on vaikea ajatella että mikään menisi lasten edelle. Olen edelleen niin vahvassa sisäsyntyisessä paniikissa siitä että en osaa tätä vanhemmuushommaa, että koen tärkeäksi viettää joka halvatun hetken lasten kanssa.

Tästä ollaan nyt kotona puhuttu ihan aktiivisesti (olemme puhuneet keskenämme! Kelloon 17 minuuttia!) ja jo ekana iltana huomasin miten vaikeaa tämä mulle on. Kerroin lapsille että nyt on 45min aikaa leikkiä ennen iltapalaa ja Ykkönen keksikin heti jotain ja pyysi minut mukaan. Joo totta kai, huikkasin ja samalla Insinööri katsoi minua merkitsevästi. Tässä olis nyt aikaa meille, hänen kulmakarvansa viestittivät. Hän saattoi myös sanoa sen ääneen, mutta en ehkä kuunnellut, olin jo matkalla lasten huoneeseen.

Olisi tuntunut suurelta rikkomukselta sisäistä äitijumalaani kohtaan sanoa lapselle että en tule.

Mutta tämäkin on ihan tekopyhää höpöä. Oikeasti varastan kuitenkin lapsilta koko ajan aikaa. Teen töitä, hoidan blogihommia tai siivoan. Mietin miksi se sitten ei pahoita äitijumalan mieltä? Luulen että ne tekemiset ovat mielessäni ok, koska ne ovat suoritteita, välttämättömiä työtehtäviä. Aika miehen kanssa tuntuisi rikolliselta, sehän on ihan lööbailua!

Mutta kun sitä lööbailua voisi olla ihan tervettä myös sisällyttää elämäänsä. Oikeastaan juuri tätä lapset tarvitsisi: vanhempia jotka hengailee keskenään, juttelee, naureskelee; ovat vahva tiimi joka jakaa elämää eivätkä vain kodinhoitovuoroja.

Arvot ovat tekoja, ja minun arvomaailmaani taitaa nyt kuulua lähinnä erilaiset suoritukset, tietokoneen nakuttaminen ja tiskien pinoaminen. Lienee selvää että haluan muuttaa tämän. Haluan kuitenkin kymmenen vuoden päästä olla edelleen naimisissa mieheni, en blogin ja tiskikoneen kanssa.

Se on kuulkaa kellokortti käteen ja juttelemaan.