Joulun mukana tulee jokavuotinen piparibakkanaali. Siis se, että niitä tungetaan joka paikassa tarjolle. Valitettavasti minä olen varsin piparinirso, syön ainoastaan äitini tekemiä pipareita ja niitä ohuita Anna’s:in pipareita. Jälkimmäisissä on syytä olla homejuustoa päällä, jos hyvältä haluavat maistua. Mutta ne mun äidin piparit, voi mums. Tai etenkin se taikina, niin kuin kaikissa pipareissa.
Joulusta tulee aina ensimmäisenä mieleen yksi vahva lapsuusmuisto: punainen taikinakulho jääkaapissa ehdottomasssa koskemattomuudessaan, ja siihen jätetyt kolme ”huomaamatonta” lusikanjälkeä. Äiti saattoikin yön aikana hävitä puolet piparitaikinastaan, mutta mikäpäs siinä, vähemmän kaulittavaa. Vähän epäilen, että taikinaa alkoi olla vuosi vuodelta enemmän, jotta itse paistettua tuotosta riitti lahjoiksi asti. Näitä pipareita kun toivoi kaikenmaailman naapurinrouvat ja ruokakauppatutut aina omaan joulupöytäänsä, joten äitihän leipoi. Luonnollisesti leipuri itse ei syö pipareita. Ja tietenkin ohje löytyy meiltä kotoa haalistuneen sanomalehtipaperin muodossa, revittynä jostain naistenlehdestä kaksikymmentä vuotta sitten.
Joulusta tulee aina ensimmäisenä mieleen yksi vahva lapsuusmuisto: punainen taikinakulho jääkaapissa ehdottomasssa koskemattomuudessaan, ja siihen jätetyt kolme ”huomaamatonta” lusikanjälkeä. Äiti saattoikin yön aikana hävitä puolet piparitaikinastaan, mutta mikäpäs siinä, vähemmän kaulittavaa. Vähän epäilen, että taikinaa alkoi olla vuosi vuodelta enemmän, jotta itse paistettua tuotosta riitti lahjoiksi asti. Näitä pipareita kun toivoi kaikenmaailman naapurinrouvat ja ruokakauppatutut aina omaan joulupöytäänsä, joten äitihän leipoi. Luonnollisesti leipuri itse ei syö pipareita. Ja tietenkin ohje löytyy meiltä kotoa haalistuneen sanomalehtipaperin muodossa, revittynä jostain naistenlehdestä kaksikymmentä vuotta sitten.
Tänä jouluna päätin olla piparituoksuinen mutsi (hihi) ja pakotin äitini monistamaan reseptin sieltä kovia kokeneesta muovikansiosta sähköpostissa minulle. Ja nyt, nyt mulla on se jääkaapissa. Koko taikina itselleni, ja lusikka ihan rehellisesti valmiina odottamassa yöllistä salaretkeä. Nyt kuin olen iso, saan mennä ihan miten paljon haluan taikinalle! Saa nähdä tuottaake se rajun inflaation. Hommassa on kyllä edelleen suuri jännitysmomentti, sillä nyt jääkaapille hiipiessä pitää varoa nukkuvaa Burritoa, olla herättämättä. Katsotaan mitä lusikanjälkiä huomenna löytyy, ja kuinka kipeä maha tällä mamalla on.
Jos olette samanlaisia piparinirsoja, antakaa näille mahdollisuus. Niissä on kermaa.
Suvi-mummin maukkaat piparit:
200 g voita
2.5 dl sokeria
1 dl kuohukermaa
1.5 dl siirappia
1 tl maustepippuria
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
0.5 tl inkivääriä
n. 7 dl jauhoja
2 tl soodaa
Sulata voi ja lisää siihen sokeri, kerma ja siirappi. Vatkaa seos kuohkeaksi ja lisää mausteet edelleen vatkaten ( sihdin läpi, huomauttaa mummi ). Sekoita sooda jauhoihin ja
lisää sihdin läpi taikinaan. Sekoita. Taikinan pitäisi olla valmiina notkeaa, ei murustelevaa. Jauhoja voi mennä vähemmän kuin 7dl. koveta taikina jääkaapissa ( yön yli, huomauttaa mummi ) ja kaaviloi ohueksi levyksi (se mitä jäljellä on, huomauttaa tytär).
Ota muotilla pipareita ja kypsennä 250 asteessa n.6-8 minuuttia.
(tyttären huomio: mitä raaempaa, sen parempaa.)
Ota muotilla pipareita ja kypsennä 250 asteessa n.6-8 minuuttia.
(tyttären huomio: mitä raaempaa, sen parempaa.)
Käytä jauhoja reilusti kun kaaviloit taikinaa, ainakin minulla se helpottaa työskentelyä. Taikinaa kannattaa myös ottaa aina vain pieni määrä kerrallaan, ja jättää loput vielä jääkaappiin odottamaan.
Valmiit piparit on parhatia ”notkeina”, ei perinteisinä rapsakkoina pipareina. Siispä ohuita pipareita sekä lyhyttä paistoaikaa ja hyvä tulee.
Valmiit piparit on parhatia ”notkeina”, ei perinteisinä rapsakkoina pipareina. Siispä ohuita pipareita sekä lyhyttä paistoaikaa ja hyvä tulee.
Laita piparit hiukan lämpiminä peltirasiaan, jolloin niistä ( Tian teoria ) tulee nahkeita.
T.Suvi Mummi
EDIT: ja kuinkas sitten kävikään? Joku oli aika innokas apuri ja meidän taikinaan päätyi vähän liikaa jauhoja. Se teki kaulimisesta ja pipareiden irroittamisesta vähän vaikeaa, mutta ei se mitään, maistuu ne päättömätkin puput ihan hyviltä. Paistamisessa kävi klassiset: eka setti paloi kolmessa minuutissa (oli uuni vahingossa kiertoilmalla), toinen jäi vähän raa’aksi (mums) ja viimeiset kaksi oli onnistuneita.