Raskausviikko 12
Mahan turvotus alkaa jo välillä olla pienempää, ja siellä jossain ihan alla tuntuu olevan jotain kiinteämpää. Ero aamu- ja iltapäivävatsan välillä on vähintäänkin koominen, kuten alta näkyy: eka kuva kello 10, toinen kello 16:
Ihan viikon lopulla tunnen kuplia. Sanon ääneen että hmm, voisiko millään olla ja tsekkaan vanhat postaukset joissa olen Kolmosen kanssa tajunnut viikolla 14 tunteneeni jotain jo pari viikkoa sitten. Taas kerran, se voi olla sitä samaa ilmaa jota vatsassani on jo viikkoja kiertänyt, tai se voi olla tuo pieni ihmisen alku, joka yrittää kertoa hätäilevällä äidille olevansa ok. Päätän uskoa jälkimmäiseen.
Olen lukenut omat vanhat raskausjuttuni tuhanteen kertaan kun olen yrittänyt tutkia ovatko oireet samat tai milloin ne voisivat helpottaa. Vertaan jatkuvasti Kolmosen raskauteen tilaani nyt ja joudun muistuttamaan itseäni etten ole kone. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ei tämä sama vauva ole. Eniten kummastuttaa ettei rinnat ole kasvaneet vielä yhtään kun viimeksi ne oli jo ihan Dolly Partonit tässä kohtaa – mutta ehkä pitkä ja vasta päättynyt imetys vaikuttaa sekä tähän että rauta-arvoihin.
Viikon aikana kerron uutiset tuoreen työpaikkani lähimmälle kollegalle. Tietenkään vielä ei olisi pakko enkä olisi edes halunnut kun en ole vielä ultrassa käynyt, mutta tiedän että hän alkaa suunnitella syksyä kanssani ja tuntuu reilummalta kertoa jo nyt. Helpottaa että tämä on hoidettu, vaikka tajuan sen olevan edessä vielä kymmeniä kertoja uudessa työpaikassa! ”Joo moi mä olen Hanne, aloitin just ja lähden muuten sitten tammikuussa äitiyslomalle”
Ensi viikolla saan toisen rokotuksen, koulut alkaa. Ja menemme ultraan.