Raskausviikko 22
Nyt pitää tarkistaa jo jostain sovelluksesta, mikä viikko on oikeasti menossa. Kyllä, taidamme olla jo viikolla 22, ihan älytöntä!
Olen edelleen onnellisessa pöhnässä rakenneultran jäljiltä. Tuntuu jo tosi luontevalta sanoa että meille on tulossa neljäs lapsi. Nimipohdinnat kiihtyvät, meillä oli koko ajan vähemmän nimiä pojalle varastossa.
Ehkä ei kuitenkaan lasten uuden työnimen mukainen Pallo-Masi, mutta jotain muuta kivaa ja lyhyttä?
Palloltahan tuo maha todella jo näyttää. Vertailen edellisten vauvojen kokoja rakenneultrasta ja ensimmäistä kertaa vähän jänskättää – tämä tyyppihän on reilusti isompi kuin kaikki kolme aiempaa ja heidät on silloin mitattu vieläpä myöhemmillä viikoilla.
Nytkö mullekin tulee se ensimmäinen nelikiloinen vauva ja mahtuuko se ulos? No kaipa se mahtuu, nämä ladut on jo aika lailla valmiiksi aurattu jos tiedätte mitä tarkoitan.
Tämä iso vauva potkiikin jo siihen malliin että massaa löytyy. Nyt alkavat ne sellaiset Koko maha heiluu – töytäisyt, jotka eivät todellakaan jää keneltäkään huomaamatta. Jopa Kolmonen tuntee potkut kun se pötköttelee sylissäni. Kerran se pelästyy niin että haluaa sylistä pois ”se vauva potkii minua”.
Palataan sitten aiheeseen, joka viime viikolla jäi kesken: ne suonikohjut. Mulla on aina ollut oikeassa takareidessä aika muhkeaa suonistoa, joka raskauksien aikana tietysti paksuuntuu entisestään. Mutta tällä kertaa se on oikeasti aika ikävän tuntuinen: tuo painetta, särkyäkin vähän välillä. Tuntuu että pitäisi nostaa jalka ylös.
Ja mikä hauskinta, tällä kertaa suonen kohjuilu toistuu myös jossain tuolla alushousujen alla. Kyllä se vain kuulkaa on mahdollista että on suonikohjuja häpyhuulissa, emättimessä, kuulemma jopa kohdunkaulalla. Pyllystähän ne on ja pyllyssähän niitä voi myös olla, tuttavallisella nimellä peräpukama! Jaiks. ”Raskaus ei ole sairaus, mutta” mietin aina kun itselläni joku paikka kol0ttaa.
(Näistä keräsin muuten teiltä omia kokemuksia ja jahka tukisukkaostoksiltani ehdin, kirjoitan teidänkin nähtäväksi mistä kaikesta muusta ihanasta kanssaodottajat kärsivät!)
Hankin ensimmäiset tukisukkaparit. Se onkin muuten suo, josta ei helpolla eikä halvalla selviä. Annan vain sen ohjeen, että asiassa kannattaa ehdottomasti suosia ammattilaista, ei internetin mielipidettä. Sillä tässä pelissä on oikeasti vaarana hommata vääränlaisia välineitä ja välineitä nämä nimenomaan ovat. Omani kiskon joka aamu jalkaan ennen ylösnousemista ja pärjään.
Etsi siis itsellesi joku hyvä kauppa jonne marssia sisään ja kysellä! He auttavat ja mittaavat kaiken puolestasi (mutta siihen sisäiseen suonikohjuun ei mitkään tukisukat auta, valitan).