Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Varmat vinkit synnytyksen käynnistämiseen

Tätä kirjoittaessani raskautta on kestänyt 40 viikkoa ja yksi päivä. Jäljellä on takuuvarmasti alle kaksi viikkoa, sillä jollei hän itse sitä ennen tule, puuttuvat lääkärit silloin asiaan. Olenkin alkanut saada ”Joko on jotain merkkejä?” -kysymysten rinnalle hyvää tarkoittavia vinkkejä siitä kuinka synnytyksen saa varmasti käyntiin.

Saatatte jo arvata, mikä on suhtautumiseni niihin. Väsynyt huumori tietysti! Alla useimmiten kuulemani vinkit synnytyksen käynnistämiseen sekä oma suhtautumiseni ko. vinkkiin.

Kolme ässää: Sauna, seksi ja siivous

Tämän klassikon tietää varmasti kaikki, jotka eivät ole edes raskaina olleet. Jos olet lähellä synnytystä, takuuvarmasti joku ehdottaa sinulle kolmea ässää.

Vaikka saunaa siivoava mies olisi kieltämätttä todella seksikäs, luulen että tämä naisten toimiksi tarkoitettu ässien sarja on urbaani legenda, jolla on vain haluttu naiset liikkeelle. Puhtaaseen saunaan on kivempi synnyttää!

En millään muista mistä sen kaivoin, mutta tuo seksiosuus sentään liittyy kahteen ihan relevanttiin asiaan (täällä samasta puhetta). Nautinto saa ensinnäkin luonnostaan oksitosiinit eli synnytyshormonit pyörimään ja toisekseen spermassa on hormonia, joka voi kypsyttää hommia. Harmi vain että siinä samalla muistan lukeneeni että synnytyksen käynnistämiseen vaadittava määrä olisi aika lailla sellainen valaan satsin kokoinen, että en ihan nyt kanina lähtisi panemaan.

Tai no, tarkemmin ajateltuna…miksei!

Tulinen ruoka

Logiikka jota en ihan ymmärrä. Tulinen ruoka –> ärtynyt suoli –> ärtynyt kohtu ja synnytys? Jos tulinen ruoka saisi kohdun todella noin ärtyneeksi, olettaisin sen olevan varoituslistoilla läpi raskauden. Tulinen ruoka on hyvää, siitä vain syömään niin kauan kuin ei ole imetettävää jonka vatsa ei sitä kestä.

Vadelmanlehtitee, risiiniöljy

Nämä ”nautintoaineet” ovat pompsahtaneet monesti nyt viime aikoina silmilleni. Jengi kertoo ihan silmät pyöreinä litkineensä tätä teetä nyt sitten sen 4-5 kuppia päivässä, josko tämä tästä lähtisi!

No minä en ala, juon mieluummin jotain mistä pidän, eikä risiiniöljy lukeudu niihin (Risiiniöljystä voi myös olla haittaa, joten sitä ei suositella).

Akupunktio, osteopatia, vyöhyketerapia etc.

En sano, etteikö voisi toimia. Auttavathan ne moneen muuhunkin vaivaan. Mutta näissä hommissa haiskahtaa minusta joskus hieman rahastuksen maku (epätoivoisille raskaille naisille saa myytyä ihan mitä vain!), joten jätän rahani mieluummin omaan lompakkoon ja jatkan levollista odottelua.

Vihreä paita, jooga-asento pimpelipom, väärinpäin juotu vesi

Jälkiviisaus on näissä synnytyshommissakin se paras juttu! Voit aivan hyvin katsoa taaksepäin ja todeta että kyllä minun synnytykseni lähti sitten heti käyntiin kun istahdin kuplavolkkarin kyytiin, kokeile sinäkin sitä!

Syy-seuraussuhteita nähdään aika usein siellä, missä sopivimmalta tuntuu. Vaikka synnytys olisikin kaverilla käynnistynyt valtavien askelkyykkyjen jälkeen, se ei tarkoita että sinun kannattaa nyt repiä itsesi liitoskivuista hajalle samaa toivoen.

Ei sinne ole vielä kukaan jäänyt HEHHEHE!

Joo ei tämä ole vinkki mutta voi luoja että tätä saa sitten kuulla ihan kyllästymiseen asti kun arvattu aika eli laskettu kuukausi lähestyy. Että älä hei huoli, ei sinne ole vielä kukaan jäänyt eheheh! No shit. Pieni paljastus: Siinä odottamisessa tuskaisinta on se että edessä on jossain kohtaa jotain tosi kivuliasta, vähän pelottavaa ja jännittävää (jopa vaarallista) – ei se tapahtuuko se ollenkaan. Että älä hei huoli, ei ole kukaan koskaan nauranut tälle vitsille ehhehehehe!

Aika tai lääketieteelliset menetelmät

Nyt sitten ihan vakavissaan muutama hetki.

Tietääkseni synnytyksen käynnistyminen on myös tiedeyhteisölle edelleen melko lailla arvoitus, monimutkainen mekanismi se ainakin on. Laskettu aika on vain tapa määritellä, miten odottavaa äitiä missäkin kohtaa hoidetaan ja mekanismi, jolla istukka yhtäkkiä ilmoittaa viimeisen käyttöpäivänsä menneen on täysin mystinen.

Sitten kun synnytys on oikeasti käynnissä, moni yllä mainituista keinoista saattaakin jo toimia – silloin liikkeestä ja rentoutumisesta on isosti hyötyä! Mutta sitä itse alkusysäystä, viimeistä käskyä jolla istukka ilmoittaa keholle että NYT, en oikeasti usko että kukaan voi itse itselleen aiheuttaa.

Lääketieteellisetkin keinot ovat joskus hitaita ja tehottomia, pahimmillaan onnistuvat mutta tekevät synnytyksestä tosi kivuliaan. Jos emme osaa luonnon systeemiä lääketieteellisesti jäljitellä tai ennustaa, miksi yrittää sitä kotikonsteinkaan?

Jokainen saa juoda vadelmalehtiteetä vihreässä paidassa pää alaspäin vasta siivotussa saunassa, ehdottomasti. Mutta itse olen valinnut sen tien, että odotan. Tämän olen valinnut yhden todella pitkän odotuksen saattelemana, sillä Ykkönen syntyi aikanaan virallisesti yliaikaisena, raskausviikolla 42+1. Silloin olimme jo menossa käynnistykseen, mutta synnytys käynnistyi onneksi itsestään päivää ennen.

Synnytys on rankka kokemus joka tapauksessa, joka vaatii paljon voimia ja hyvin toimivan kehon. Siksi valitsen tälläkin kierroksella rentoutumisen ja hyvältä tuntuvan liikkeen. En halua satuttaa itseäni jättimäisillä kävelylenkeillä tai repiä lantiota liitoskipuihin portaita jynssäämällä.

Mutta antaa toki tulla, haluatte kuitenkin! Mitkä ovat teidän takuuvarmat vinkit synnytyksen käynnistämiseen?

Varmat merkit synnytyksen käynnistymisestä

No niin rakkaat lukijat, on alle viikko laskettuun aikaan. Sopiva hetki alkaa tarkkailla niitä synnytyksen merkkejä, mitä moni jo minulta kyselee! Ymmärrän, sillä kaikkihan me haluaisimme tietää milloin se auto-onnet.. synnytys on tulossa. Olenkin tarkkana kuin porkkana nyt joka päivä, oloani tunnustellen mm. näiden seuraavien merkkien avulla:

Ärtymys

Kuulemma juuri ennen synnytystä tuleva äiti voi olla hyvin, hyvin ärtynyt. Selittämättömästi tiuskia perheelleen ja olla vain yleisesti huonolla tuulella. Haluaa ehkä vetäytyä omiin oloihinsa ja saatat kuulla hänen sanovan (useasti) “antakaa mun nyt olla”.

Tämän merkin mukaan minä olisin ollut synnyttämässä jo noin tammikuussa. Vuonna 2011.

Väsymys

Tästä on sitten kahta koulukuntaa. On niitä jotka sanoo että juuri ennen synnytystä ollaan niin väsyneitä että tekee vain mieli nukkua päikkäreitä, sitten on heitä jotka kokee saaneensa aivan selittämättömän energiapiikin juuri ennen. Hmm. Jos selittämätön väsymys on synnytyksen merkki niin olen ollut synnyttämässä noin vuodesta 2007.

Tästä tulikin mieleen että voisin nyt ottaa pienet päikkärit. Juttu jatkuu ellen ala synnyttää (lause, joka pitää laittaa näinä päivinä kaiken perään)

Ei tullut vauvaa, jatketaan.

Supistukset

No nämähän ne selkeä merkki on, eikö? Supistukset tulevat niin kipeinä että niihin herää, ne tiukentuvat ja ovat selkeitä. Kyllä ne sitten tunnistaa kun ne tulee, kaikki sanovat. Jep, tai sitten käy niin kuin minulle Ykkösen kanssa: Supistelin tosissani todella kipeästi 7h, soitin jo synnärille ja kellotettiin supistuksia. Sairaalakassi jo melkein kädessä vedin vielä panadolia naamaan ja siihen ne sitten loppuikin.

Toki supistelut jotain ennustivat – tyttö syntyi sitten heti kahden viikon päästä. Kakkosen kanssa viisastuneena en uskonutkaan supistuksia lainkaan ja meni aika monta tuntia tajuta että synnytys on käynnissä. Kyllä sä sen sitten tiedät, pah.

Supistukset voi olla aivan yhtä epävarma merkki kuin mikä tahansa muukin, vasta listan viimeinen merkki on aika varma.

Limatulpat, lapsivedet

Jos lapsivedet hulahtaa sillä tavalla miten elokuvissa niin sitä voi pitää aika varmana lähestyvän synnytyksen merkkinä. Jos kuulet poksahduksen ja noustessasi seisomaan allesi muodostuu valtava lätäkkö, suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä synnärille. Sitten on ne kaikki muut tapaukset, jotka ovat hieman hankalampia.

Moni pitää (ällöttävää) limatulppaa ja sen irtoamista synnytyksen merkkinä. Mutta tuota, miten tämän nyt kauniisti sanoisi. Raskauden loppuvaiheessa housuihin tulee sellaista kamaa päivittäisellä tasolla että siitä on aika vaikea tietää mitä sinne housuihin tupsahti; pissaa, lapsivettä, limatulppa vai eilinen pastakikkare? Ken tietää. Ellei seoksella ole silmiä, en olisi kovin huolissani.

Limatulppa on ailahtelevainen kaveri, kuten eräs seuraajani osasi vinkata:

”Limatulppa! Sitten kun limatulppa irtoaa vauva syntyy vuorokauden sisällä.
…paitsi jos on mun kuopus niin käynnistetään viikko sen jälkeen.”

Lapsiveden tihkumista pelkääville on omat testinsä ja aina kannattaa mennä näytille jos huolettaa. Kuulemani mukaan on vain hiukan noloa kuulla kätilöltä pissineensä housuun – tosin nolouskerroin kasvaa jos menit pissahousujesi kanssa sairaalaan ambulanssikyydillä.

Paha olo, vatsa sekaisin

Tuleva äiti voi myös tarkkailla suolensa tilaa. Omituinen, pahakin olo ja ehkä jopa löysä vatsa voivat enteillä synnytystä!

Tosin siellä vatsassa asustaa nyt sellainen kolmepuol, neljä kiloa nyrkkeilevää mustekalaa jota ei kiinnosta lainkaan nojaako se sinun virtsarakkoosi, palleaan vai suolen seinämään. Paha olo silloin tällöin on aika taattu.

Muut ihmiset

Mites, onko ollut jotain merkkejä? Mitä luulet itse, milloin syntyy? Joko?!?!?!

Jos et itse muista olevasi ihan superraskaana, voit luottaa kyllä siihen että muut muistaa. Enkä tarkoita tätä ilkeästi, on ihanaa että muitakin jännittää viimeiset hetket! Pidä tätä kuitenkin varmana merkkinä siitä että kohta rytisee!

Wanhan kansan sanonnan mukaan: Jos sinulta kysellään merkkejä vähintään kerran päivässä..olet saamassa lapsen, joku päivä aika pian.

Sylissäsi on vauva

Tämä on jo melkoisen varma merkki. Mutta koska raskauden aikana sitä saattaa vähän ote todellisuudesta herpaantua, ole tarkkana! Tarkista ettei kyseessä ole muiden vauva! Jos lähellä on toinen äiti, tarkista miten hän vauvaa katsoo.

Voit myös tsekata onko vauva vähän ällön limainen ja alasti. Jos sinäkin olet ällölikainen ja alasti ainakin osittain, on melko varmaa että kyseessä on oma vauvasi ja olet juuri synnyttänyt. Onnea!

Tulossa pian: vinkit käynnistykseen

Eikä tässä vielä kaikki! Tämä listahan ei ole mitään verrattuna siihen “näin saat synnytyksen varmuudella käynnistymään”- vinkkikimaraan, joka seuraa raskaana olevaa naista yhtä sitkeästi kuin pieni hien haju. Tämänkin tekstin julkaisu tulee kerryttämään alleen vinkkejä käynnistykseen vaikka niistä ei ollut puhetta eikä niitä pyydetty.

Palaamme tämän huippusuositun ja -mehukkaan aiheen pariin sikäli kun ellen ala synnyttää! Eli varmasti!

Raskausviikko 39: Fine, valmistaudutaan nyt sitten

Raskausviikko 39

Kyllä on tämä raskaus hyvin suunniteltu juttu, ei voi muuta sanoa. Niin siinä taas kävi että kun laskettu aika lähenee, mun haikeus ja voi kun tämä ei koskaan loppuisi alkaa sekoittua sellaiseen voisit kyllä kohta syntyä – fiilikseen. Alan jo kaivata omaa kroppaani (tai oikeammin kiinnostaa nähdä minkälainen se nykyään on!) ja ne ihanat isot potkut alkavat vihdoin tehdä kipeää.

Nukun edelleen loistavasti (k i i t o s universumi jokaisesta tälläisestä yöstä!) mutta muuten elo alkaa olla kyllä vähän tukalaa. Autolla ajaminen ei oikein onnistu, pyöräily ei oikein onnistu, kävely ei oikein onnistu, istuminen ei aina onnistu. Vatsa tuntuu isolta, vauva tuntuu isolta ja on välillä tiellä.

Kerran avaan oven liian läheltä ja naarmutan mahaa lukon kielellä. Hupsista, mistä tuohon tommonen maha ilmestyi?

Sen verran monta ei oikein onnistu -kohtaa alkaa olla, että jakautuminen alkaa tuntua ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Nuo pienet kantapäät haluaisin nähdä jo nahan tällä puolen sätkimässä. Viikon puolivälissä synnytys alkaa tuntua asialta, joka vaikka ihan saattaakin tulla tässä vielä vastaan. Monena päivänä supistukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus ja erityisesti illat ovat kyllä yhtä pinkeää ihoa. Haluaisin vain olla kyljelläni.

Havahdun siihen että synnytys voi tosiaan tulla milloin vain viimeistään silloin kun ihmiset ihastelevat että uskallan lähteä Tampereelle kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. itse ajattelen että synnytykseenhän on neljä viikkoa vielä, mutta toisaalta tuijotan häkeltyneenä päivämääriä. 7.7., sehän on 11 päivää vähemmän kuin se matemaattisesti laskettu aika?

Täällä minä kuitenkin vielä kävelen Tampereen katuja niin kuin ei mitään vauvaa olisi tulossakaan, könyän kohti Pyynikin munkkeja pienen oikoreitin läpi (onneksi löytyi, munkkien suhteen suuntavaistoni on pettämätön) ja voitan kaikki lapset Monopolissa.

Viimeinen ei liity mitenkään raskauteen mutta koska se oli ensimmäinen kerta elämässäni, haluan sen sanoa.

raskausviikko 39 mahakuva

Pelien ja kävelyjen aikana supistelee aika lailla. Muutaman sadan metrin iltakävely Ykkösen kanssa saa huomaamaan että juu, on siellä alhaalla tosiaan jokin iso kuula.

Luovutan. Alan itsekin vähän suhtautua niin että jotain tulee vielä tapahtumaan ja ostan loput puuttuvat jutut. Rintaliivinsuojukset, vaipat, pulloharjan, wet wipesit, tutin. Viikkaan vaatteet ja pakkaan sen sairaalakassin. Kirjoitan synnytystoiveet kätilöitä varten (”nopea homma ilman kipua kiitti” olisi ollut hyvä) ja kieltäydyn reissusta Pieksämäelle.

Mukkilan viikonlopun vietossa koen samanlaista outoutta kuin aikanaan Ykkösen kanssa. Maha tipahtaa yhtäkkiä senttikaupalla alaspäin, olo on vähän gnääh kaikin puolin. Kaikki asennot on vaikeita ja haluaisin vain nukkua. Naurattaa kun huomaan ajattelevani ”nytkö hän tulee?” ja samantien muistan kirjoittaneeni nuo ihan samat sanat odotuskirjaan Ykkösen aikana – ja hän syntyi sitten siitä heti kolmen viikon päästä.

Silti, vaikka kaikkeni teen ja yritän ajatella että tästä meni vielä se kolme viikkoa ennen kuin Ykkönen syntyi, päässä kuiskuttelee silti aina välillä juu juu mutta se kyllä voi syntyä ihan minä hetkenä hyvänsä. Kuin auto-onnettomuutta odottaisi; ei tiedä miten pahasti tulee käymään tai milloin se tulee.

Tule jo ihana katastrofi, odotamme sinua täällä kovasti.

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut: