35+ on aivan hyvä ikä saada vielä lapsia (jos munasolusi ovat samaa mieltä)

Sain seuraajalta toiveen: ”voisiko joku teistä [juuri vauvan saaneista vaikuttajista] kirjoittaa siitä, että yli 35v on vielä ihan ok tehdä vauva / pikkusisarus, ikkuna ei sulkeudu, ei syytä paniikkiin jne”.

Voisin! Sillä täällä päässä tietokonetta on yksi juuri 37 täyttävä vielä yhden saanut joka ajatteli vielä pari vuotta sitten että ikkuna on nimenomaan sulkeutunut. Silloin kirjoitin näin:

”Kolmas lapsi syntyisi jo ihan hirmuisella ikäerolla vanhempiin sisaruksiinsa. Meillä ei riitä rahat. Meillä ei riitä ehkä huoneetkaan. (…) Yhtäkkiä huomaan että ikkuna kolmannelle taisi mennä kaiken tämän kaaoksen keskellä hiljaa hissukseen kiinni. Ei sanonut mitään sulkeutuessaan, hiipi vain hiljaa bileistä kotiin.”

Kuinka ihanan väärässä olinkaan. Se ikkuna oli vielä aivan apposen auki ja odotteli vain meitä! Vaikka olinkin tuon tekstin aikaan jo itse asiassa aika pitkällä Kolmosen harkinnassa ja toivomisessa, oli nuo yllämainitut huolet ja moni muu silti painamassa vaakakuppia ja ymmärrän täysin tuon seuraajani kysymyksen: ei kai tässä nyt enää ehdi?

Kun lopulta tajusin että raha ei ole kysymyksen ytimessä, että lapset voivat vaikka jakaa huoneita ja ikäeroilla ei ole väliä (ja kuten myöhemmin olen oppinut, ainakin toistaiseksi se on ollut vain ihan best), olin 35.

Onko 35 liian vanha yrittämään vauvaa?

Ystäväni lapsettomuushoitoja seuranneena olin tuskaisen tietoinen siitä että 35 voi olla kriittisen vanha, sillä parasta ennen päiväys on sulkeutumassa jonain vuonna ja se voi olla tämä vuosi. Munasolut annetaan syntymässä ja kun ne alkavat ohittaa parhaat vuotensa, se tapahtuu aika rytinällä. Kuin syksyllä puusta tippuvia lehtiä mokomat. Mahdollisuus lapsen saamiseen voivat yhtäkkiä olla tyystin eri kuin vaikkapa vuotta aikaisemmin. Lasten saaminen ei ole missään iässä mikään selviö, eikä 35 jälkeen ainakaan helpommaksi muutu.

Silti, hyvällä onnella voi tulla raskaaksi vielä pitkälle neljäänkymmeneen tai sen ylikin. Tunnen 42-vuotiaani äidiksi tulleen, ja 44-vuotiaana pikkusisaren saaneen. Toivosta ei siis pidä luopua!

Entä se henkinen puoli, onko 35+ jotenkin ”liian vanha” saamaan lapsia tai vielä lapsia, edellisten sisarukseksi? Ei tietenkään ole. Mikään numero ei kerro siitä sopiiko ihmisen jo / vielä saada lapsia. Kyllä minäkin laskin että Kolmosen täyttäessä 10 olen sitten itse 46! Mutta mitä sitten? Tulen myös täyttämään 50 niin että minulla on edelleen nuoria lapsia. 50 on uusi 30 ja minä ainakin aion olla vielä kuusikymppisenä vetävässä kunnossa.

Lopulta ajattelin että jos presidentit voivat saada lapsia seitsemänkymppisenä, uskon meidän pystyvän tähän puolta nuorempina.

raskausviikko 38

Milloin tietää olevansa valmis vauvaan?

Milloin on valmis vauvaan – 19, 25 vai 35-vuotiaana? Ehkä ikä ei olekaan mikään tekijä tässä. Ehkä kysymys onkin eniten siitä meissä asuvasta pelosta, oman jaksamisen riittävyydestä. Sitä onkin tietysti ihan viisasta miettiä. Onko perheessämme vielä voimavaroja, entä jos eteen tulee jotakin haastavampaa, onko meillä tukiverkkoja? Pystymmekö me tarjoamaan ruokaa, rakkautta ja turvaa?

Näihin kysymyksiin pitää vastata aina lapsia toivoessa, eikä vastaus muutu iän vaan elämäntilanteen mukaan. Mutta sanoisin että suurin osa aikuisista voi vastata näihin kyllä, kun vain osaa laskea sen vaatimustason riittävän alas. Lapsen rakastavaan hoitoon ei vaadita juuri oikeanlaista työpaikkaa / uraa, kotia tai parisuhdetta vaan ihan tavallisia ihmisiä jotka jaksavat tarvittaessa asettaa toisen tarpeet omiensa edelle.

Oikea ikä saada lapsia voi alkaa ykkösellä, kakkosella, kolmosella tai nelosella – ja jos olet mies, vaikka seiskalla. Koska meillä naisilla on kuitenkin olemassa takaraja, jonka sijainnista emme varmuudella tiedä, suosin aina itse ystäväni lanseeraamaa testiä sopivan ajan löytämiseen: jos mietit pitäisikö ja yllätysraskaus ei tuntuisi aivan katastrofaaliselta, on oikea aika jättää ehkäisy pois.

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka katuvat sitä etteivät uskaltaneet. Minä tiesin olevani yksi heistä jos en anna Kolmoselle mahdollisuutta, ja se oli lopulta se ainoa syy jonka tarvitsin.

Urheilu raskauden jälkeen – kolme keinoa, joilla olen palautunut synnytyksestä

Kaupallinen yhteistyö Lola & Lykke sekä Nordic Fit mama, postaus sisältää afflilinkkejä (merkitty *, saan provision jos ostatte).

“Onko virtsaa karkaillut? Jännitäs lantionpohja. Hyvä, tunnistat ne! Voit urheilla ihan oman fiiliksen mukaan kaikkea.”

urheilu raskauden jälkeen

Sain lääkäriltä jälkitarkastuksessa lääkäriltä vihreää valoa urheiluun hetkenä jolloin olin jo urheillut ties mitä ja lantionpohjani tuntui olevan suorastaan teräksisen vahva. Tunsin olevani monta kuukautta etumatkassa. Olen jotenkin tässä kolmannella kerralla valaistunut tähän asiaan ja ottanut synnytyksestä palautumisen todella tosissani ja nyt toivon voivani innostaa teitäkin!

Tätä kirjoittaessani synnytyksestä on kymmenen viikkoa ja neljä päivää. Olen tänä aamuna kävellyt viisi kilometriä, tehnyt 40min ajan satasia kovalla sykkeellä ja hyppinyt (!) 50 kyykkyhyppyä ilman että tippaakaan pissaa lirahti. En ole elämäni kunnossa, mutta erinomaisen hyvässä vauhdissa takaisin urheilullisempaan elämään. Jaksan touhuta, nostella ja kumarrella. Painoni on suunnilleen sama kuin ennen raskautta ja vyötäröni on kutakuinkin ennallaan, vaikka maha on vielä aiempaa pehmeämpi pullataikina ja lantio niin leveä ettei omista housuista voi vielä haaveillakaan.

Palautuminen on tosi yksilöllinen juttu, eikä sen kanssa kannata kiirehtiä tai varsinkaan kilpailla. Raskauden aikaiset tapahtumat, synnytyksen kulku ja ihan oma geeniperimäkin vaikuttavat hurjasti siihen missä kunnossa tämän ruljanssin jälkeen äidin vartalo on. Minä voin kiitollisena raportoida että kehoni palautuu aina tosi hyvin ja nopeasti raskaudesta, olen sillä tavalla vähän epäreilu esimerkki.

Kuitenkin tuntuu että tällä kierroksella olen tehnyt muutaman jutun paremmin kuin aiemmin (esim sen että olen tehnyt ylipäänsä jotain) ja että olen siksi vielä paljon paremmassa kunnossa kuin aiempien synnytysten jälkeen. Tässä mun salaisuudet:

1. Tukivyöt sekä raskauden aikana että jälkeen
2. Lantionpohjanlihasten kuntoutuskurssi
3. Varovainen, asteittainen urheilun lisääminen

tukivyö

Akuutisti juuri ennen lenkkiä räpsäisty kuva tämän hetkisestä tilanteesta, noin 2,5kk synnytyksestä.

Tukivyöt auttaa raskauden aikana ja heti synnytyksen jälkeen

Sain testiin jo raskausaikana Lola&Lykken raskaudenaikaisen tukiyvön, joka oli aivan super. Jaksoin sen kanssa kävellä vielä ihan viimeisinä viikkoina paljon paremmin kuin ilman, eikä tarvinnut enää kiusallisesti pitää käsillä mahan alta kiinni. En ikinä ehtinyt ottaa kuvaa vyöstä mahani kanssa, mutta blogikollega Karoliina antoi ystävällisesti lainata oman kuvansa tätä tekstiä varten. Kas näin pitelee tukivyö kaunista kaksosmahaa:

(c) Karoliina Pentikäinen

Ihana Karo ja ihana maha! <3 kuva lainattu luvalla: Kolmistaan / Karoliina Pentikäinen

Selkäongelmaisena kokeilin läpi raskauden erilaisia vöitä ja tämä Lola&Lykken raskauden aikainen tukivyö oli ehdottomasti paras! Napakka mutta joustava, hyvin muotoiltu ja tosi helppo saada sopivalle kireydelle tuplatarrojensa ansiosta. Karoliina kertoo tässä lisää.

Sitten se minulle tutumpi ja rakkaampi tukivyö, tämä raskauden jälkeinen Core Restore tukivyö. En voi sanoin ylistää tarpeeksi miten iso merkitys tällä on ollut mun palautumiseen ja vointiin. Mullahan on muutenkin todella huono selkä, hermostoissa ja nikamissa ja vähän kaikissa on ongelmaa. En pysty normaalistikaan kävellä tai seistä pitkään ilman että selkä kipeytyy, tulee sellainen olo että se “katkeaa” kun tukilihakset eivät pysty pitämään pakettia enää kasassa. Etenkään raskauden jälkeen kun niitä lihaksia ei ollut.

lola&lykke tukivyö kokemuksia

Tämä taas on akuutti räpsäisy ekasta käyttökerrasta, 8 päivää synnytyksestä

Mutta siis tämä vyö, voi hyvänen aika! Pystyin jo pari viikkoa synnytyksestä käyskennellä asioilla pystyssä kolmen tunnin ajan ilman että selkä kipeytyi ollenkaan. Nyt menee vaikka koko päivä. Käytän vyötä aina kun olen pois kotoa, erityisesti pitkillä kävelyillä ja urheillessa. Se ei paina, ahdista, hiosta tai estä mitään liikkeitä mutta tukee juuri sen verran että keskivartalo muistaa olemassa olonsa ja saa jeesiä kun lihakset loppuu. Vyö ei näy vaatteiden alta vaan litistää pehmeät pullataikinat kivasti kasaan.

Luulin jo että nyt en enää tätä tarvitse ja olin tässä yksi päivä ilman vyötä liikenteessä. Se oli virhe, josta selkäni muistutti loppuillan. En ehkä luovu tästä vyöstä enää koskaan!

Core Restore tukivyö kannattaa pakata muuten jo sairaalakassiin mukaan, koska se auttaa ihan alusta asti erkauman kuromiseen ja tuntuu mukavalta.

Kuntouta keskivartalo – kurssi lantionpohjan palauttamiseen

Pelkkä vyön antama tuki ei auta, ellei mukana ole lihaksia. Sillä aikaa kun vyö auttoi liikkumaan, treenasin oman paketin taas kuntoon sisältäpäin. Mulla on tällä hetkellä mielestäni tosi hyvässä kunnossa lantionpohja ja tämän tein yksinomaan Kuntouta Keskivartalosi -kurssin* avulla. Kuusi viikkoa kestävä verkkokurssi tuuttasi päivittäin meiliini armollisia sanoja sekä helppoja, lempeitä harjoituksia.

Kokemuksia nordic fit mama

Totta kai unohdin silti tehdä niitä harjoituksia. Jäin heti alkuun kurssin tahdista jälkeen ja lopussa kirin päiviä kiinni ihan hiki hatussa. Hyvää tässä onkin se, että jokainen aloittaa kurssin omalla ajallaan ja suorittaa sen myös omaan tahtiin. Jos päivä (tai muutama) jää väliin, voi aina jatkaa tekemistä kun itselle sopii, materiaalit on tallessa kaksi kuukautta kurssin jälkeenkin. Mutta kuulkaa mikään ei ole tyydyttävämpää kuin sen “tehty” ruudun klikkaaminen!

Välillä harjoitteet tuntuivat niin helpolta että arvelin olevani tosi laiska. Että en nyt tee tätä riittävän hyvin, tästä ei varmaan ole mitään hyötyä. Kunnes sitten toisiksi viimeisenä kurssipäivänä tuli uudelleen tehtäväksi sama harjoitus kuin ihan kurssin alussa ja hämmästyin täysin: tässähän on käytössä ihan eri voimat kuin kuusi viikkoa sitten! Hyvä minä!

Lantionpohjan lihasharjoitteet eivät ole monimutkaisia ja moni meistä ne jo osaa itsekin. Miksi siis kurssi erikseen? No, voihan sitä aina valehdella itselleen että teen sitten näitä harjoituksia itsekseni, mutta käsi ylös, kuinka moni oikeasti tekisi säännöllisesti, monipuolisesti ja vielä turvallisesti näitä itse? Minä ainakin tein niitä ihan liian isoilla voimilla ennen kuin opin kurssilta oikean tason.

Tässä kurssissa* parasta on se että voit tehdä sen vaikka seitsemän vuotta synnytyksestä, siitä on silti vielä apua. On hauska vitsailla siitä ettei synnyttäneellä naisella ole tramppapuistoon mitään asiaa, mutta kyllä sitä nyt ihan oikeasti pitäisi voida hyppiä niin paljon kuin haluaa ilman että housut kastuu. Kurssi on tästä linkistä* ostettuna 79€, normaalihinta 89€!

kokemuksia kuntouta keskivartalo

Urheiluun pikku hiljaa ja vauvan kanssa

Sitten vielä se viimeinen osio. Olen aloittanut hyvin rauhallisesti urheilun, ja aion jatkaa samaa rataa. Vaikka hiki jo lentääkin, en aio lähteä juoksulenkille vielä moneen kuukauteen. Nivelet ja tukilihakset eivät sitä vielä kestäisi.

Kävely on ollut mulla kaiken kantavana voimana heti synnytyksestä asti. Ensin vain kotona vähän, sitten korttelin ympäri ja jossain kuukauden korvilla saimme jo lähes kahdeksan kilometriä naapurin kanssa mittariin. Aina kun jossain alkoi tuntua pahalta, käännyimme kotiin ja lepäsimme.

Kävelyn sujuessa aloitin varovaisen lihaskunnon kehon omalla painolla tutun PT:n treeniryhmässä. Huomasin että askelkyykyt, kyykyt ja seinää vasten punnerrukset ovat lempeitä aloitukseen. Kovemman hien ja sykkeen hain portaista. Kävelin kuntoportaat viidesti ylös rauhalliseen tahtiin. Hallittua, mutta tehokasta.

Kotona voisi vauvan kanssa tehdä vaikka mitä, mutta rehellisesti mun urheilu rajoittuu siihen kerran viikossa tehtävään yhteistreeniin valmennusryhmän kanssa (vauvat vaunuissa mukana) ja kävelyihin. Ne riittää hyvin toistaiseksi. Se mitä mun pitäisi tehdä enemmän on liikkuvuuden treenaaminen; kevyet pyörittelyt, taivutukset ja venytykset iltaisin. Auttaisi tähän jumiin melko lailla.

kokemuksia kuntouta keskivartalo

Summaten: tee rauhassa sitä mitä hyvältä tuntuu. Jätä suosiolla raskaimmat liikkeet väliin: ei punnerruksia, leuanvetoja, suoria vatsalihaksia. Kannattaa rohkeasti kokeilla eri liikkeitä mutta rauhallisesti, tarkasti ja omaa kroppaa kuunnellen. Jos jossain alkaa kolottaa, lopeta. Satsaa peruskestävyyteen (kävely, uinti, pyöräily) ja kevyeen lihaskuntoon tosi pitkään ja siirry voimailuun vasta ihan vikana. Hyvin voi vetää ensimmäiset puoli vuotta vaikka pelkkiä vaunulenkkejä!

Huom: kaikki alaspäin suuntaava voimakas toiminta kuten juoksu ja tärähtävät hypyt kannattaa jättää kokonaan ainakin siksi aikaa kunnes lääkäri tarkistaa ettei laskeumien vaaraa ole, juoksun osalta kuulee usein suositeltavan noin puolen vuoden taukoa.

Treenivinkkejä pienen vauvan kanssa löysin ainakin Hillan ja Ritan instagrameista, aion jatkossakin pölliä kaikki parhaat ideat muilta.

urheilu raskauden jälkeen

EDIT: Arvonta päättynyt. ARVONTA: Lola&Lykke tukivyö ja Kuntouta keskivartalosi -verkkovalmennus* äideille

Jos jaksoit lukea tänne asti, onnea! Tässä palkintosi! Tämän postauksen kommentoineiden kesken arvotaan yksi Lola&Lykke Core Restore tukivyö sekä yksi Kuntouta keskivartalosi – kurssi*. Kommentoi tähän tai Instagramiin kumpi palkinnoista olisi sulle tarpeellisempi ja voit voittaa sen. Arvonta päättynyt ja voittajalle ilmoitettu.

Lisätietoa Lola&Lykke tukivyöistä
Lisätietoa Nordic Fit Maman kursseista

Raskausviikko 41: Synnytys ja vauva!

40+0 
Laskettu aika. Herään aivan surkean yön jäljiltä, pää edelleen kipeänä. Niskajumi-migreenini alkoi eilen ja tänään on särkypäivä. Sitä ei helpota se että olemme nukkuneet lasten kanssa piharakennuksessa, jonka patja on selvästi mulle aivan liian kova. Nukun kyljelläni ja viime viikot lonkka on kipeytynyt siitä tosi paljon – nyt erityisesti. Käymme perheen kanssa Lintsillä ja olo on ihan kamala. Vauva tuntuu tooooosi alhaalla ja ekaa kertaa se tekee kurjaa painetta.

Lonkkahermoon painaa ajoittain jokin niin että jalka meinaa lähteä alta, kuuma kesäpäivä saa minut melkein lämpöhalvaukseen ja pikkusupistuksia tulee koko ajan. Ajamme kuitenkin vielä Porvooseen illaksi, sillä lapset jatkavat siitä neljäksi päiväksi mökille ja Mukkilaan. Minä saan matkalla seitsemän kipeää supistusta.

Koomaan illan sohvalla. Onnellisena siitä että saan koomata. Käyn vaa’alla. Vielä vajaa pari kiloa ennen seuraavaa kymmenlukua, saa nähdä ehdinkö saavuttaa sen. Nyt ollaan puoli kiloa vajaa samoissa lukemissa kuin Ykkösen syntyessä. Ruokahalua ja nälkää ei kauheasti ole, eikä vatsa oikein mitään enää tahdo sulattaakaan. Tuntuu että sekin odottaa tätä suurta tyhjennystä – minä odotan lähinnä rajoittamatonta salmiakkia.

Biitsillä, kaksi tuntia ennen kuin synnytys käynnistyi.

40+1 
Parempi yö, parempi mieli. Päänsärky alkaa tuntua siltä että se on huomenna tai seuraavana päivänä ohi. Vauva melskasi aivan kreisimeiningillä illalla 21-00 lähes ilman taukoja ja nukkuu nyt aamulla sikeästi, heräilee vasta ennen kymmentä. Hengaamme aamun rauhassa kotona kaksistaan ja seuraamme etupihamme asfaltointia.

Iltapäivällä valumme lounaalle ulos keskustaan ja illalla kaverit tulevat auttamaan Insinööriä pihan lapiohommissa. Olo on tyyni, melko mukava ja  rento. Mutta lepoa alkaa kyllä homma vaatia, sen huomaa. Kävely on h i d a s t a (toivottavasti en törmää enää mummoon) ja jokaisen aktiviteetin jälkeen tarvitaan pieni lepo. Vauva painaa jo aika kunnolla lantioon, jalat meinaavat lähteä aika ajoin alta.

Jos ette kerro kellekään, niin kyllä tässä itsellä sellainen olo on että jotain tuolla tapahtuu ja kohta synnytetään. Harmi vain että tiedän kokemuksesta että se “kohta” voi myös olla viikkojen, ei päivien päästä.

40+2
Tänään on tilastollisesti yleisin päivä synnyttää. Minä herään ilman vauvaa mutta myös ilman päänsärkyä, jee!

Aamupäivällä käymme Insinöörin kanssa kahdestaan Kuusijärven rannalla lököttelemässä – eli minä tuskailen kun en löydä oikein mukavaa asentoa. Paluumatkalla käymme Ikeassa, taapertaminen on tosi hidasta ja paljon on kaikenlaisia kipuja jo. Lounaalla totean Insinöörille että ensimmäistä kertaa tuntuu että kun tästä nousen niin mitä vain voi tapahtua, vaikka lapsivedet mennä.

Kotimatkalla autossa tulee neljä puhalluttavan kipeää supistusta 12 minuutin sisällä. Edellisen virkkeen kirjoitan jo saarekkeeseen nojaillen, sairaalakassin pakkaamisen välillä.

40+3 klo 01.42

Meillä on vauva.

 

Raskausviikko-sarja päättyy tähän. Kaikki sarjan jutut alla viikottain: