Postikortti Hangosta sinulle ole hyvä!
Tehtiin viikonloppuna jo perinteeksi muodostunut (eli kolmas kolmestatoista mahdollisesta) hääpäiväreissu Insinöörin kanssa. Viime vuoden retkellä mukana oli se kuuluisa pilke silmäkulmassa, haave vielä yhdestä vauvasta, nyt hän oli mukana silmäkulmansa ilosta vilkkuen.
Ajoimme isommat perjantaina Lahteen isovanhempiensa hellään huomaan ja posotimme sitten lauantaina kolmistaan Hankoon. Hanko valikoitui kohteeksi puhtaasti harrastusten takia: varasin tämän reissun meille ihan pari viikkoa aiemmin yllätyksenä surffausta harrastavalle Insinöörille.
Ajattelin että hyvän puolison mitta on sekin että tukee toisen harrastusta edes joskus, vaikka 90% ajasta valittaa siitä, haha. Halusin että Insinööri pääsee surffaamaan juuri Hankoon, mihin en oikeastaan arjessa sitä kovin mielelläni päästä koska aikaa (ja polttoainetta) kuluisi niin paljon.
Koska tein varauksen tosi myöhään ei ollut aikaa bongailla parasta mahdollista majoitusta, hifistellä ravintoloiden kanssa tai uhrata puolikasta vuohta täysikuussa parempaa säätä varten.
Meillä oli silti ihan mahtava reissu! Sää ei todellakaan ollut kaunein (se vuohiuhrin puute!), mutta ei niin paha kuin piti olla. +10 ja pilvistä on paljon parempi kuin sama ja alusta loppuun kaatosade. Hankolaiset osasivatkin kertoa jo etukäteen että ei siellä ennusteesta huolimatta kuitenkaan sada, tämä piti paikkansa. 
Samoin piti paikkansa se että kun Hanne matkustaa jonnekin, sää on huono ja paranee sillä hetkellä kun Hanne poistuu. Se puoli tuntia auringossa tuntui tosin sitäkin paremmalta pilvien jälkeen!
Sään lisäksi meiningin puolesta olimme Hangossa viikko ennen virallista kesää, joten saimme kummastella aika hiljaista kaupunkia. Onneksi suurin osa ravintoloista oli kuitenkin jo auki ja luontoon nyt pääsee aina. Tulimme lauantaina Hankoon lounasaikaan ja kävelimme hetken ympäri hiljaista Itäsatamaa. Menimme sitten Makanaan lounaalle, jossa iloinen Nelonen hengaili meidän kanssa. Ruoka oli hyvää ja miljöö hieno, seura loistavaa.
Tähän väliin muuten ylistys Neloselle, joka oli kyllä paras reissuvauva koskaan. Se nukkui kaikki automatkat ja yönkin hyvin ja oli moneen otteeseen meidän mukana vaunuissa aivan hereillä ja tyytyväisenä. Illallisella se möllötti vieressämme hiljaa 40min kunnes nukahti. Hiljaa. Sama juttu aamiaisella. Luontopolulla se nukkui rintarepussa alusta loppuun inahtamatta. Itse asiassa koko reissun aikana se ei itkenyt kertaakaan. Ihme tyyppi! Ihana!
Lounaan jälkeen kirjauduimme sisään siihen ainoaan hotelliin johon vielä varatessa mahtui, Bulevard 8. Rakennus ei varsinaisesti vakuuttanut ja fiilis sisällä oli hostellimainen (aulassa oli kyltti että jos häiriköit ja pitää soittaa poliisi paikalle, se maksaa sulle 50€. Nauratti potentiaalisesti häiriköivä vauva sylissä) mutta henkilökunta tosi mukavaa, meidän huone tosi hyvä, kaunis ja hiljainen ja aamiainen aivan loistava. Esteetön rakennus ei millään tavalla ollut mutta voisin silti ihan suositella perheelle – kaksi huonetta sisältänyt Family suite oli oikein toimiva!
Insinööri pakkasi kamppeensa ja lähti surffaamaan, me lähdimme “kaupungille” Nelosen kanssa. Harmilliisesti kaikki oli juuri mennyt tai menossa kiinni kaupoista kahviloihin, mutta ihanaan By Pias liikkeeseen ehdin kurkkaamana. Kävelin kahville uudistuneeseen Strandetiin (vanha Roxx) jossa Nelonen kirjoitti mun kanssa hetken blogia ja nukahti sitten paluumatkalla hotellille pitkille unille.
Nelosen unien aikana Insinööri surffasi ja minä söin kaupasta ostamiani karkkeja, luin lehtiä ja nukuinkin! Herätessäni tajusin että tämä se oli täydellinen iltapäivä ja saimme kummatkin tehdä lempiasioitamme. Illalla menimme naapuriin Bistro Elvaniin syömään, joka oli tosi kiva paikkana mutta ruon makujen suhteen meille osui aika vaatimattomat annokset. Hyviä mutta ei ihmeellisiä. Silti tosi kiva illallinen ja mukava tunnelma.
Hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen kirjauduimme ulos hotellista ja ajoimme Tulliniemen luontopolulle, jossa kävelimme noin puolitoista tuntia kauniissa luonnossa huonoille jutuille nauraen. Kävimme moikkaamassa Suomen eteläisintä kärkeä ja mietimme ovatko lapsemme olleet tarpeeksi luonnossa, oppivatko arvostamaan tätä tarpeeksi?
Pieni vihreä mytty nimeltä Nelonen heräsi taas täydellisen vauvan malliin autolla, jolla ajeltiin vielä Neljän tuulen tupaan lounaalle. Olisimme kävelleet siellä vielä Rakkauden polun mutta alkoi olla kiire lähteä taas Lahteen, joten “tyydyimme” nauttimaan superhyvät Skagen salaatit ulkona auringossa pienen miehen iloisessa seurassa.
Kotimatkan minä luin lehteä, nukuin ja kirjoitin tätä. Nelonen teki sitä missä on paras: Hengaili ensin hiljaa itsekseen 40 minuuttia ja nukahti. Heräsi perillä.
Taas täydellistä! Mikä täydellinen matka! Kiitos täydellinen matkanjärjestäjä (minä), täydellinen vauva ja täydellinen mies. Kyllä, elämäni on täydellistä. Sana täydellinen alkaa jo näyttää oudolta, joten lopetan.
Ensi kerralla tulemme varmasti isojen lasten kanssa, riittävän kuumana kesäpäivänä johonkin ihanaan villaan. Niin paljon jäi vielä kokematta, haluan ainakin viedä lapset Hangon isolle uimarannalle, jonka merikarusellissa minäkin olen lapsena pyörinyt.
Tässä Sannan tekstissä on tiivistetty paljon hyviä juttuja Hangosta jos joku innostuu sinne kesällä menemään!