Näin pitkiä taukoja blogin kirjoittamisessa ei ole ollut kuin muutamia koko 11 vuoden aikana, eikä siihen ole oikeastaan mitään syytä.
Elämä on vienyt, ja hyvä niin!
Toki kotiin paluu on vaatinut pientä asettumista. Taloon, meihin, Suomeen. Alun pienen romahduksen jälkeen kaikki on sujunut ihan superisti, Vaikka Espanjan kamat on edelleen pääosin siellä autotallin uumenissa, on arki lähtenyt rullaamaan hienosti poikien palattua auton kanssa kotiin.
Ruoka on edelleen ihanaa, ystävät vielä ihanampi ja Suomen kevät sitä parasta itseään. Työasiatkin näyttäisivät olevan menossa parempaan suuntaan (aivan horror kevään jälkeen, palaan tähän vielä) ja elän toista kuherruskuukautta talomme kanssa. Se on UPEA. Joo onhan se aina täynnä sotkua ja sälää mutta kyllä se vain on hieno! Avara, valoisa ja juuri meille sopiva.
Jännästi iloitsen myös siitä havainnosta että talo alkaa paikoitellen jo olla aika elämää nähnyt. Se ei tunnu enää sellaiselta uudenkarhealta, jota pitäisi varoa (vaikka tuoksuu edelleen voimakkaasti puulta, ihana haistaa sekin taas tauon jälkeen!) vaan enemmän sellainen meidän ympärille taipunut, meitä kuvastava elämän keskus.
Erityisesti piha, jolle olen jopa ehtinyt ja saanut siellä jotain tehtyäkin, saa aikaan uskomattomia onnen välähdyksiä! Onhan se nyt ihan mieletön vihdoin upeasti kukkivine kirsikkapuineen ja kauniine kallioineen. Hauska yllätys on se että Nelonen tykkää hiekkalaatikosta nyt paljon!
Ei sen kanssa mitenkään rennosti voi meidän kuolemanloukossamme olla kun joka paikassa on kalliota, pudotusta tai piikkejä, mutta on hyvä että edes jonkin verran voi olla ulkona lapsen kanssa menemättä heti puistoon.
Aktiivisesti tässä haluan unohtaa että Espanjassa saattoi mennä uima-altaalle. Sekin oli ihan kiva se.
Pihalla on ollut nyt niin kivaa että jaksoin jopa ostaa ne kesäkukat kun piha itse hoiti niin hienot kesämeiningit parin lämpimän päivän jälkeen. Kirsikat kukkivat ekaa kertaa neljävuotisen elämänsä aikana upeasti, tulppaaneja nousee joka kolkasta ja kaikki on vain räjähtänyt vihreäksi, se on niin upea ilmiö joka vuosi!
Kuuluu tänne muutakin kuin pihaa. Lapset ovat saaneet taas sosiaalisen elämänsä takaisin ja talossa näkyy joka päivä aika monet kenkäparit. Pinaattilettuja kuluu ja riitoja selvitellään, rakastan.
Sukulaisiakin nähdään milloin vain ehditään ja kaikkinensa elämään on tullut….elämää lisää. Tässä piilee myös kotiin paluun toistaiseksi ainoa huono puoli. Kun täällä onkin niin paljon kaikkea että on haastavaa sanoa myös ei välillä!
Espanjassa oli paikoin tosi yksinäistä kun ei ollut sitä omaa sosiaalista piiriä, mutta kyllä tässä toisaalta huomaa että kun harrastukset pyörii ja mahdollisuuksia on täytetään kalenteri kyllä herkästi aika täyteen.
…Sanoi hän kun tätä tekstiä kirjoitti samalla kun ajeltiin kotiin Mukkilasta ja valmistelee to do ja go – listoja ensi viikolla jossa on jos jotakin lääkärikäyntiä ja ystäviä 😀
Loppuun vielä kuulumisia että lapset on ihania, Nelonen nukkui yhden yön putkeen tällä viikolla, polveen sattuu vieläkin (se lääkärikäynti) ja ensi launtaina juhlitaan mun nelikymppisiä, huh!!
Ja pääskysen näin tänään! Hurraa!
Hyvää viikkoa toverit, se on kesä nyt!