Mä olen tosi monessa asiassa vanhempana aika sietokykyinen: kestän leivonnan sotkut, muovailuvahan ja jopa taikahiekan. Mut en kestä majan rakentamista.
Koska lapset on todella huonoja rakenusinsinöörejä.
Ja mikä pahempaa, ne raivostuu siitä itse. Niinpä mä yritän aina sanoa, että tämän pitäisi mennä tähän ja ne alkaa valittaa että eiiiii kun sen piti mennä tähän ja sitten he viittilöi jotain kaikkia fysiikan lajeja uhmaavaa temppua, jossa yksi surkea viltti jaksaisi kannatella lötköä sohvatyynyä ja nojatuolia ja sen jykevää selkänojaa ei ainakaan saa käyttää apuna koska tämä on sohvamaja äiti!!!!
Eilen hellyin. Kerroin, että mä teen heille aamuksi majan, jotta he voi syödä siellä aamiaisen. (ts. en heltynyt vaan keksin tavan tehdä maja järkevästi oman makuni mukaan, kutsuin sitä vain yllätykseksi).
Sitten nukahdin sohvalle.
Aamulla tuli palautetta, ja ajattelin että tässäpä oiva kasvatusmahdollisuus! Kerroin lapselle, että anteeksi, äiti ihan unohti kun arvaa mitä, mä nukahdin sohvalle kun katsoin telkkaria. Ajattelin, että se varmaan on sellainen ooo äitikin tarvitsee välillä lepoa, mutta mitä vielä, olen kasvattanut luterilaisen kurittajan.
”Miksi sä katsoit telkkaria kun piti tehdä tärkeämpiä asioita?”
”No joskus on hyvä tehdä jotain mistä ei ole kellekään mitään hyötyä, minäkin aika paljon teen ruokaa tai töitä tai…”
”Aikuiset meidän päiväkodissa tekee paljon asioita mistä ei ole kenellekään hyötyä.”
”Niin kuin mitä?”
”Siivoaa. Ei siinä oo mitään järkeä kun siihen tulee heti taas kauhea PLÄJÄ”.
”Aivan.”
No nyt on maja. Kolmonen rakensi sen itse ja tuli erittäin tukeva, hieno ja mysteerinen.
He syö siellä yllätysaamiaista, joka oli heidän mielestään upea.
Kummallakin oli: Näkkileipä (ilman voita), porkkana, ”kaakaomuroja” ja talk-muruja, neljännesbanaani ja yksi (1) vaahtokarkki.
Oikeasti lapset on kyllä niin best! Tää huumori mitä niiden kanssa pääsee kokemaan ihan aamusta iltaan on sellaista you had to be there -kamaa, kuten se yksi kerta eilen kun päädyttiin käkättämään Kolmosen kanssa yhdessä hirveästi kun mä sanoin jotenkin tyhmästi, että jotkut kuolee vanhana ja se nauratti meitä että ikään kuin jotkut toiset vanhat voisi vain päättää olla kuolematta.
Juu ei aukea tässä, you had to be there. Majassa siis.
Ihania majan, sotkun ja naurun sekä tietysti kitinän täyteistä viikonloppua kaikille, kevättä samaan syssyyn myös koska ensi viikosta alkaen kirjoitan taas sata tuntia kirjaa, enkä jaksa tänne, ja sitten saatte nauttia tyhjästä blogista mutta toisaalta kirjasta elokuussa (ja siitä tulee hyvä! Tästä voi ennakkotilata ja mulla onkin vanha MAINOS alekoodi VALEAITI20!).