Hän liikuttuu elokuvista, rakastaa pukeutua mekkoihin ja käyttää mieluummin pinniä kuin ponnaria kihartuvissa hiuksissaan. Leikkii autoilla ja hyppii sohvalla, rakentaa legoja tarkkaan ja kärsivällisesti, muttei jaksa paljon kyniä kattella. Puhuu paljon tunteistaan ja oppi lukemaan neljävuotiaana.
Onko hän tällainen koska on poika vai koska on Kakkonen?
Onko hän tällainen koska on tyttö vai koska on Ykkönen?
Sukupuolesta tehdään edelleen aika iso ihmistä määrittävä asia. Jos olet mies, et varmaankaan jää lasten kanssa moneksi vuodeksi kotiin. Jos olet nainen, et varmaan halua tavoitella tätä vaativaa työtä.
Todellisuudessa jalkojen välistä löytyvät vehkeet eivät määritä luonnetta. Nainen voi olla kunnianhimoinen, voimakastahtoinen ja puhumaton. Mies voi liikuttua herkästi, hoivata mielellään muita ja tietää parhaiten lasten kuulumiset. Kyse on luonteesta, ei sukupuolesta.
Tämähän ei tietenkään ole vielä kaikille ihan selvää.
Alkuvuodesta raahasin podcast-studiooni Katjan puhumaan aiheesta. Ajattelin, että olisimme puhuneet naisten asemasta työelämässä, mutta päädyimme aika pian puhumaan miesten asemassa perheessä. Siitä että perheen sisäkehään on tosi vaikea päästä.
Töistä ei anneta olla poissa tai kaverit eivät pidä sitä coolina. Paineet ja vanhempain vapaiden rakenteet ajavat olemaan se työsskäyvä osapuoli, joka jää väistämttä vähän ulkokehälle. Kaikkea ei voi tietää yhtä hyvin kuin päätyökseen lapsia hoitava puoliso.
Jos sinne sisäkehälle jotenkin pääsee, joku vittuilee. Työkaveri tai neuvolan lääkäri. Miehen rooli on ahdas: ei saisi olla tunteellinen, valita lasten vaatteita tai tehdä bataattisosetta, mutta silti pitäisi osata kengännumerot ulkoa.
 |
| Minä en muista ulkoa. Miksi isän pitäisi? |
Päätimmekin Katjan kanssa perustaa miesten emansipaatioliikkeen. Mitä se tarkoittaa ja miksi siihen liittyy liskopuvut selviää alta. Nämä 26 minuuttia ovat sellaiset, jotka todistetusti kolahtavat myös sinne perheen ulkokehälle, sille miehelle joka asuu teillä. Lämmin kuuntelusuositus vaikka yhteisenä iltapuuhana!