Seitsemän päivää kuvina, teksteinä ja graafeina

Istuin Käpälämäen tuvassa varmaan puolet päivästä, tietokoneeni upeassa seurassa. Kirjoitin blogia, viestittelin kollegan kanssa, valmistelin erään sivuprojektin lanseerausta, käsittelin Myssyfarmi-postauksen kuvia ja vastailin ihaniin kommentteihinne. Välillä autoin Ykköstä tekemään sen jostain löytämiä matikkaharjoituksia ja jaloittelin kameran kanssa kauniissa syyssäässä. Ykköseltä tippui viikon toinen hammas, keskellä selitystä siitä miten hampaita on tippunut. Sinne se vain yhtäkkiä plopsahti. Iltapäivällä keli tuli yhtäkkiä ihan täydelliseksi – tuuli tyyntyi pois ja aurinko paistoi niin kauniisti kuin syyskuussa vain voi! Minäkin siirryin koneeni kanssa ulos laiturikalastelijoita kannustamaan.

Mukkilassa ja Käpälämäessä. Aamupäivällä hengailtiin ehkä ekaa kertaa sitten Kakkosen syntymän jälkeen kolmistaan Ykkösen ja Insinöörin kanssa. Syötiin jädet, ostettiin pitkäksi venähtäneelle tytölle 122cm vaatteita ja hommattiin vähän ruokaa Käplikseen. Illalla sisko tuli vielä lapsineen Käplikseen kylään, joten hengailtiin aikamoisessa lapsiälämölössä mutta päästiin myös Insinöörin kanssa kahdestaan saunaan. Nakuttelin konetta myös lauantaina, ja tartuin pitkästä aikaa Snapchatiin teidän innoittamana. 

Kirjoitin sisältöjä siihen samaan sivuprojektiin ja kävin aamupäivällä Oopperan Optiikassa auttamassa Instan kanssa. Matkaan lähti myös lounastreffini: entinen asiakas / kollega / esimies, joka löysi itselleen ihan mielettömät uudet pokat! Syötiin Korjaamolla hyvät sushit ja otettiinpa lasit viiniäkin. Hyppäsin spåraan ja Kluuviin, jossa tapasin hyvän ystäväni potentiaalisen yhteistyön merkeissä. Uusi projekti jo mielessäni käppäilin takaisin toimistolle, jossa edistin taas sitä sivuprojektia, viimeistelin toista tarjousta ja podin jäätävää väsymystä. Töiden jälkeen käytiin lasten kanssa tutustumassa viimein PiiPoo:hon ja tehtiin koko perheelle omat ukot. Kotoa napattiin lelut ja laukut messiin ja huristeltiin Mukkilaan. Lähtö viivästyi (tietysti), joten päivän viimeinen puhelinpalaveri meni sujuvasti tietokone sylissä auton etupenkiltä kännykän nettiä hyödyntäen. Perillä suunniteltiin taloa kunnes nukahdin sohvalle istualteni (tyhjä) viinilasi kädessä. 

Ihan persepäivä. Koko päivän kärsin boyflu’tani joka ei ikinä puhjennut, tappelin erilaisten puhelin- ja pankkiasioiden kanssa ja lopussa vielä hikeennyin lasten ultimate-harrastuspäivän kourissa. Ensin kaahattiin puoli viideksi Kakkosen muskariin, jonne ehdittiin juuri ja juuri. Muskarista kaahattiin Picniciin leiville ja sieltä Ykkösen futikseen kuudeksi. Pyöräreitti olikin outo ja mutsi hikeentynyt, eli saavuttiin perille 18.08. Neljä minuuttia myöhemmin Ykkönen ilmoitti ettei halua tänään pelata, ”on kipeä olo”. Just just, niin mullakin. Onko olemassa girlflu? Loppuillan möllötin vastalauseena sohvalla enkä antanut kenellekään yhtään mitään. 

En ensin muistanut tästä päivästä mitään. Kaivoin siis kalenterin esiin.

—

Okei, tämäkään päivä ei tainnut olla ihan ok. Uudehko (käytetty) automme meni huoltamoon vain kuullaksemme että sen korjaus maksaa 1200€. Sinne meni rahat jenkkireissuun, josta jo ehdin haaveilla kun lennot oli hetken halpoja. Kävin lounaalla vanhan koulukaverin kanssa, jonka jouduin laittamaan maksumieheksi kun oma lompakko oli jäänyt väärään kassiin. Tätä edelsi työkaverin kanssa nostoautomaation maaninen metsästys, joka päättyi siihen että löysimme yhden rikkinäisen. Käteinen on niin 2000-lukua! Tämä taisi olla se ilta kun tämä suuri boyflu alkoi, joten väsytti jo. Illalla oli taas yksi sohvan uumenista suoritettu puhelinkonfa, johon Kakkonen osallistui lopussa tunkemalla naamansa suoraan ruudulle. Illalla Ykkönen piirsi hammaskeijulle hienon viestin, jossa kuvattiin että päivällä kyllä tippui hammas mutta se hävisi tohelon hoitajan toimesta, joten tämä lappu toimii hampaan korvikkeena. Keiju ymmärsi ja toi rahat silti (ja hammas löytyi seuraavana päivänä).

No nyt, vihdoin takaisin näihin parempiin päiviin! Kävin aamulla lenkillä, ihan vallankumouksellista. Selkä tosin oli niin aamukunnossa, että lenkistä puolet meni kävelyyn, mutta samapa tuo – hyvä startti päivään kuitenkin. Päivällä kirjoitin puhtaaksi haastattelua, jonka kirjoitin iki-ihanasta Salamatkustaja-Satusta siihen samaan sivuprojektiin. Äärimmäisen innostava haastattelu ja kirjoitustehtävä! Illalla tehtiin logistiikan ihmenäytös. Me veimme Insinöörin kanssa lapset autolla Taitoliikuntakeskukseen, josta Mummu ajoi meidän autolla lapset kotiin. Sillä aikaa me hypättiin junaan ja mentiin heti ovien auetessa Hartwall areenalle. Kaksi pizzaslaissia, yhtä nacholautasta ja kolmea bisseä myöhemmin hurrattiin ihan teineinä RHCP:lle. Matkalla kotiin ihasteltiin, kuinka hienosti Mummu on areenan aikoinaan suunnitellut kun kymmeniätuhansia ihmisiä valuu ryhmän kertaakaan tukkeutumatta siististi pois.

Maanantai starttasi jokaisen vanhemman päiväunella: Kuulimme Kakkosen lastentarhaopettajalta että olemme hyviä vanhempia. Keskustelimme tunnin verran VaSun muodossa Kakkosen mahtavasta persoonasta ja hienoista taidoista, ja meille tuli oikeasti sellainen olo että tehdään kyllä työmme hyvin. Ja että meillä on kyllä maailman ihanin pieni poika. Päivällä palaveroitiin kiinnostavista asioista mahdollisen asiakkaan kanssa, käytiin kollegan kanssa kävelyllä jotta saisin yhden työn alla olevan tekstin solmut auki ja iltapäivällä ihasteltiin arkkitehdin kanssa talon pitkälle edenneitä piirustuksia. Hyvältä näytti, joten seuraavaksi edessä on jo kustannusarviot! Lapset menivät suoraan tarhasta kaverin luo leikkimään, joten me saatiin Insinöörin kanssa puoli tuntia tehokasta laatuaikaa. Tiedättehän. Illalla painuin vielä parhaiden ystävien kanssa romanttiselle illalliselle, jossa naurettiin koko rahan edestä.