Asuminen & eläminen
Lopetan tonttipäiväkirjan vaikka talo ei olisi valmis. En vain voi aloittaa enää neljättä kertaa otsikolla ”syyskuu” (2015, 2016 ja 2017 täällä).
Muutamme. Muuttopäivänä joku on kipeänä, sää harmaa ja laatikoissa edelleen tavaroita, jotka vannoin laittavani kiertoon jo kaksi muuttoa sitten. Muuttopäivänä syntyy ainakin yksi kolhu talon uusiin seiniin.
Asutamme valtavaa taloamme ja olen siitä kaikin tavoin sekaisin: onnellinen, hämilläni, huolissani (varkaat, talous, home!). Tavarat löytyy vääristä kerroksista ja vähintään kerran viikossa menetän hermoni rappusten määrään. Vietän ison osan aikaani sotkuja paossa omassa kylppärissäni. Harmi, ettei siellä ole laattoja kun ei koskaan saatu niitä päätettyä.
Muita perheemme jäseniä ei talossa juurikaan enää näy, sillä insinööri puuhaa jotain pihalla / kellarissa / katolla ja lapset karkaavat Naapuriin.
Vaihdamme automme sähköauton tai hybridiin.
Olemme hullun velkaantuneita ja ostamme silti jotain tyhmää. Kuten sähköauton.
Lapset ja kasvatus
Lapset kasvaa myös vuonna 2018 silmissä ja elokuun loppuun mennessä kaikki kengät, vaatteet ja takit on pieniä.
Jo vuoden 2017 puolella 120 sentin maagisen rajan ylittänyt Kakkonen pääsee vuoristorataan.
Kaikki rahamme menevät Linnanmäelle.
Lapsilla ei pääosin ole mitää-äään tekemistä ja ennakoin että jo ensi vuonna olen myös maailman tyhmin mutsi. Samalla lapset oppivat nujakoimaan kunnolla keskenään sillä minä opin sanomaan kovempaa ”sen kun tappelette, en aio nyt puuttua tähän.”
Joku vetää eksistentiaalisen kriisin kilareita joista kukaan ei saa selvää sillä taloudessamme asuu ensi vuonna taas eskarilainen. Voimia meille.
Huudan lapsille ainakin kerran kuussa vaikka mitä vannoisin. Lisäksi kasvatan sanavarastooni useita uusia uhkailuja ja nalkutuksia, kuten: ”mä siirrän kaikki teidän tavarat suoraan pihalle jos ne ei nyt katoa noista rappusista.”
Liikutun vähintään viikoittain siitä miten ihania lapset on ja miten kivaa se on kun ne on jo noin isoja. En enää pysy perässä jokaisen uuden taidon karttuessa, ehkä Kakkonenkin oppii lukemaan kelloa ilman että huomaan.
Työ, vapaa-aika ja harrastukset
Varaan matkan koska sää on shokeeraavasti edelleen vääränlainen 45 viikkoa vuodesta. Vaikka rahaa siihen ei kyllä enää olisi.
Vähennän lihansyöntiä edelleen, ja kokkaan perheellenikin kaikkea kokeellista. Lapset varmistavat jokaisen ruoan kohdalla syömäkelpoisuuden ”odota mä katson ensin onko tässä oikeaa lihaa”. Väitän että on ja nauran partaani kun tyypit vetää Härkistä hyvällä ruokahalulla.
Työpaikkaa en vaihda, sillä nykyisessä firmassa siirryin vuoden 2017 lopulla omistajaksi. Pallo pysyy tiukasti jalassa seuraavat vuodet ja hyvä niin. Vuoteen tulee mahtumaan aivan mielettömiä onnistumisia, kurjia kasvukipuja ja muutama uneton yö.
Lapset aloittavat uusia harrastuksia ja lopettavat ne yhden kauden jälkeen. Insinööri muistaa joskus harrastaneensa jotain ja ostaa varmuudeksi kolmet, neljät eri välineet.
Hyvinvointi ja urheilu
Ostan kymppikortin salille ja maaliskuun paikkeilla julistan että nyt se on virallista, käyn taas salilla! Lokakuussa lasken että yhden salikerran hinnaksi muodostui lopulta 50€. Aloitan-lopetan myös uintiharrastuksen yhtä rehvakkaasti.
Juoksen edelleen asuinalueemme ympäri kauniita polkuja ihastellen. Vuonna 2018 vihdoinkin myös pidempiä lenkkejä ja hyvällä vauhdillakin, koska joulupukki toi vuonna 2017 lahjakortin juoksukouluun.
Uhoan puolet vuodesta meneväni Method Putkisto kurssille, jotta saan selän kuntoon. Valitan kipeää selkää noin joka toinen päivä ja käyn ensimmäisen kehonhuoltotunnin joulukuun viimeisellä viikolla.
Ahdistun ja stressaan. Valitan kiireestä ainakin neljä kertaa blogiin (arvaus: viikkoa ennen juhannusta, juuri ennen joulua, noin maaliskuussa ja syyskuussa)
Harrastan seksiä ainakin 12 kertaa (keskimäärin lauantaisin), ja noin kolme kertaa panikoin olevani sittenkin raskaana. Vuonna 2018 en ole raskaana.
Mietin blogin lopettamista ja teen kuitenkin vielä ensi vuonna tämä saman kirjoituksen, yhden podcast-tuotantokauden, pressimatkan ja monta angstitekstiä ruuhkavuosista.
*
Se on tekemistä vaille valmis, onnea minä ja yhtä mahtavaa uutta vuotta kaikille!