Esplanadilla joku tuijottaa purkitettua valoa. Teos ei ilmeisesti ihan aukea. – Täähän on ihan kuin meidän jääkaapista vaan ottais kuvan. Hohhoh taas.
– Saatanan typerää että nää on kaikki polven korkeudella, tuhahtaa vanhempi taiteen ystävä seuraava teoksen kohdalla. Tämä on lapsille suunnattu alue, huomautan ystävällisesti. – No mut täällä on joku ziljoona ihmistä, vois vähän miettiä, hän puhisee kävellessään jo seuraavaa arvatenkin ihan paskaa teosta kohti.
Järjestyksenvalvojat seisovat tien reunassa ja vahtivat tarkasti isoa laumaa. Tapahtumahuumassa moni harhautuu kävelemään keskellä liikennöivää autotietä. Keltaliiviset miehet saavatkin ystävällisillä huomautuksillaan monet havahtumaan vaaralliseen ylitykseen, kunnes Jack Sparrowksi pukeutunut mies kävelee varoituksista piittaamatta keskelle autotietä. – Hei älä mene punaisia päin, yrittävät vielä viimeisen kerran. Hattu heilahtaa ja tyyppi huutaa takaisin ärsyyntyneenä: I don’t speak your fucking language.
Olemme kävelleet lasten kanssa melkein puolitoista tuntia ympäri LUX Helsinkiä. On vähän kylmä ja lapsia jo vähän väsyttää. Kaikki on kuitenkin niin siistiä, ettei tilanne lipsahda lähellekään kiukutteluja. Ihastelemme hienoja valoja ja mietimme miten sen talo näyttikin siltä että se kaatuu vaikka pysyi ihan paikallaan. Fiilistelen tapahtuman järjestäjät mielessäni kuinka hienosti iso massa etenee vaikka välillä ihmisiä onkin ruuhkaksi asti. Isommat teokset alkavat itsestään muutaman minuutein välein, jokainen ehtii varmasti nähdä kaikki hienoimmat efektit. Missään ei ole ongelmia, katkoksia tai virheitä.
LUX on mieletön onnistuminen tänäkin vuonna. Jaksan taas ihmetellä kuinka jotain näin hienoa pääsevät kaikki ihastelemaan. Reitti on sopivan mittainen, erinomaisesti merkitty ja etenee sujuvasti. Teokset hienoja ja erityisesti musiikit tänä vuonna sykähdyttäviä. Välillä korvat on vain pakko pistää vähän tukkoon, ettei se aina jostain löytyvä määkivä naputus kanna omiin korviin. Jokaisessa nurkassa tuntuu olevan se yksi tyyppi.
Näitä saatanan ankeuttajia. Mikä teitä vaivaa?
Jos sinulle tuotetaan maksutta (mutta isolla vaivalla ja rahalla) hienoja elämyksiä, onko pakko valittaa aivan naurettavista asioista? Ihanko tosiaan sua nyt vituttaa että se yksi pönttö joka sinua ei edes kiinnosta on liian matalalla ja ennen kaikkea; onko ehdottoman tarpeellista suoltaa sitä kitkerää makua omasta suusta kaikkien muidenkin nieltäväksi? Sylettää nää tyypit. Jos joku juttu ei ole sua varten, lähde menemään. Suu suppuun ja poistu paikalta. Yle Areenasta löytyy varmasti vaikka Sohvaperunat.
Aina välillä, joskus jopa aina vituttaa aikuiset ihmiset. Hävettää seistä lasten kanssa vieressä kuuntelemassa kun jonkun saama ilmainen kokemus ei kelpaa.
Tämän tekstin piti käsitellä ainoastaan LUXia ja kehottamaan teitä sinne vielä huomenna valofestivaalin viimeisenä aukiolopäivänä. Neuvoisin että menkää aamulla 7-9 välillä tai illalla 17-20. Vinkkaisin että tämä oli hyvä kombo: Illallinen Himalaja -ravintolassa kolmikulmassa, siitä Designmuseon edestä alas Arkkitehtuurimuseon sisäpihan kautta (paras teos mun mielestä!) Kasarmille ja siitä suoraan Espalle, kauppatorille, Sofiankadulle ja Tuomiokirkolle. Espan kautta katsomaan Mikrogalleria ja siitä vielä Korkkaria pitkin takaisin alkupisteeseen palokunnan tornin vierestä. Sekin oli hieno.
Mutta ne helvetin määkijät pilasi tämän tekstinkin. Pitäkää tunkkinne.
