Miten suhtaudut yllätysvieraisiin? Alatko jo varoituspuhelun aikana etsiä katseellasi siivottavia asioita vai laitatko vain kahvin rauhallisesti tippumaan?
Myönnän olevani maaninen siivoaja. Tai oikeastaan Pinoa & Piilota -tyyppi, jonka uuniin ei kannata katsoa ja jonka paita ei aina kestä lähempää tarkastelua. Mitä enemmän varoaikaa saan, sitä enemmän siivoan. Joskus opiskeluaikoina käytin sitä jopa keinona saada siivouksen tehtyä vihdoin. Kutsuin kaverin kylään ja raivoraivasin kämpän puolessa tunnissa siistiksi.
Sitten tuli lapset.
Ensimmäiset kolme vuotta menivät ylpeänä patsastellen, kun kaikki kylään tulevat ihmettelivät että kuinka teillä voi olla näin siistiä vaikka on pieniä lapsia. Helppoa! Riittää että on niin kammottavan tylsistynyt (ja univelkainen) kotona, ettei yksinkertaisesti voi muuta kuin siivota. Oi niitä loputtoman tylsyyden aikoja! Oli aina siistiä ja synttäreille tehtiin koristeluja. Sympaattista.
Alamäki alkoi siitä kun palasin töihin. Sen jälkeen ei ole paljon koristeluita nähty, hyvä kun synttärit jotenkin muistetaan. Samaan aikaan lapset kasvoi niin isoksi että niiden aiheuttama sotku meni ihan uusiin sfääreihin. Pieniä legoa, millimetristä paperisilppua, nukkea siellä ja vaatetta täällä. Miten, oi miten, voi hammastahnaa löytyä television ruudulta?
Tämän kaiken vielä kesti jotenkin niiden yllätysvieraidenkin kannalta. Sitä sulki muutaman huoneen oven, heitti viltin sohvan ryönien päälle ja huuliin kerroksen punaa. Kukaan ei todellakaan enää ihastellut että kuinka teillä on näin siistiä, mutta ei kukaan myöskään joutunut teeskentelemään etteikö olisi juuri nähnyt jotain aivan kamalaa. Yleensä ei nähnyt.
Mutta odottakaa, tarina pahenee.
Koitti tämä nykyinen aika, jossa lapseni on kouluikäinen ja kulkee itsenäisesti kotiin. Viettää siellä yksin aikaa. Ottaa mukaan kaverinsa.
Tässä ajassa saatetaan päätyä esim viimeaikaiseen tilanteeseen, jossa minä tulen kotiin ja siellä on jo Ykkösen lisäksi hänen kaverinsa ja kaverin isä, jota en ole koskaan ennen tavannut. Seisovat kaikki meidän makkarissa, jossa rintsikkani loistavat petaamattoman sängyn päällä.
Paniikki? Selittely? Huomaamaton sängyn polttaminen?
“Jahas, terve vaan.”
Ei tässä kyllä oikeasti enää jaksa sotkuista välittää. Luulen että monen muunkin koululaisen vanhempi jakaa saman fiiliksen. Jokainen meistä on nähnyt toisten kodeissa sitä perussettiä kuivuneista makaroneista likaisiin sukkiin ja paperisilppuun. Aivassama. Vai onko teidän jonkun koti vielä aamusta iltaan siisti ja esittelykelpoinen?
Kaikki tämä tuli mieleen kun kuuntelin Mamma Rimpuilee uuden podcastin hulvatonta jaksoa, jossa Laura, Maiju ja Jukka puhuivat yllätysvieraista. Tajusin jakson aikana että ensinnäkään eipä paljon enää yllätysvieraat haittaa ja toisekseen ei meillä kyllä juuri ikinä käy mitään sellaisia vieraita, jotka sotkuista välittäisivät. Sovittuja tai yllättäviä.
Olen jo niin veteraani tässä sotkujeni paljastamisessa, etten edes hätkähtänyt kun putkari tuli viime viikolla meidän kylppäriin jotain vielä korjailemaan ja meillä oli kaikki kamat esillä kuin pihakirppiksellä konsanaan.Astiat keittiössä levällään, check. Sänky petaamatta, check. Likaiset pyykit suoraan katseen alla, check.
Raskaustesti altaan reunalla säärivahaliuskojen ja kuukupin vieressä, check.
Nyt se on virallista. Millään ei ole enää mitään väliä. Tulkaa milloin vain!
Lue myös: