Ostimme viimeksi ruokapöydän sinä päivänä kun tajusin odottavani Kakkosta. Seisoin Lahdessa huonekaluliikkeen edessä pää raskaudesta pyörien ja tuijotin kaunista pöytää. Se oli täydellinen! Uusvanha, kaunis, luonteikas ja käytännöllinen tanskalainen komistus, jonka veimme heti kotiimme. Tuo rakas pöytä kesti mukisematta kahden taaperon kolhut ja mustikat ja kymmenet juhlat. Aina se oli vähän väärän korkuinen – 1950-luvulla pöydät tehtiin vähän korkeammiksi – mutta annoin sen anteeksi ja tein työni osittain sohvalla kun pöydästä alkoi tulla rasitusvammoja.
Sitten rehasimme kaunottaren uuteen taloon ja totesimme raukan olevan auttamatta aivan liian pieni. Jatkettuna se näytti vähän hoopolta ja istuminen oli vaikeaa pöydän jalkojen tullessa aina tielle. Oli pakko löytää uusi.
Se olikin sitten sellainen draaman kaari, jota en jaksa edes toistaa. Pikakelaan puolestanne neljä kuukautta hetkeen jolloin mietin olisiko vuosia ihailemani Hakolan huonekalun Woody sittenkin meille sopiva pöytä. Kesällä näimme sen vähän sattumalta livenä ja kun löydettiin hyvä blogihintakin*, se oli siinä. Woody oli saatava.
Jäljelle jäi helpot kysymykset: minkälainen pöytätaso (mitä puuta) ja minkä kokoinen.
HAHAHHAHA siinä mitään helppoa ollut saakeli.
Hakolan väki sai lähettää mulle aika monta sähköpostia ja elää mukana tätä toista draaman kaarta ennen kuin teimme lopullisen päätöksen. Niin iso kuin mahdollista (260cm) ja saarni. Päätöksestä vaikean teki tuolien määrä. Olimme pitkään huolissamme ettei tuohon isoonkaan pöytään mahtuisi neljää tuolia vierekkäin niin että pöytään mahtuisi yhteensä kymmenen ruokailijaa. Se pelko osoittautui vääräksi ja nyt pöydän ympärillä on istunut jopa 12 tyyppiä noin vain!
Vinkkinä: Pienemmissä koossa tuo pöydän kaunis jalka saattaa tehdä välillä ongelmaa tuolien mahduttamisen kanssa. Mutta! Hakolalta saa tiskin takaa ostettua Woodysta version, jossa jalat on käännetty toisin päin. Se on paitsi kauniin näköinen versio, sillä saa myös lisää tilaa tuoleille. Älkää kertoko että kerroin.
Itse pöydän saarniset lankut ovat niin kaunista ja taitavaa puusepän työtä että itkettää. Pöytä on jykevä, tasainen ja samettinen. Hiplaamme sitä edelleen joka kerta, koska se vain tuntuu niin ihanalta. Woody on myös ihanan kiero. Koska pöytä tehdään kahdesta luonnonlankusta (laskettiin että ikää on oltava ainakin 150 vuotta näillä puilla), jokainen pöytä on oman näköisensä ja reunoissa näkyy elämä. Keskellä kulkeva luotisuora rako tuo kuitenkin säntillistä jämäkkyyttä.
Woodyn äärellä on kertakaikkisen ihana istua. Pöytä on juuri sopivan korkuinen ja paksu pöytälevy on mahtavan tukeva, mutta silti minunkin kilometrikoipeni saa vaivatta nostettua ristiin pöydän alla. Se kestää hyvin kosteutta ja pieniä tahroja (jos nyt vaikka Marcus & Martinuksen logon tussilla piirrettynä) ja on helppo pyyhkiä puhtaaksi. Raosta menee toki murusia lattialle, mutta missä perheessä lattiaa ei joka tapauksessa joutuisi siivoamaan ruokailun jälkeen?
Parhaiten Woodyn kanssa sopii mielestäni pinnatuolit, joita meidän pitää vielä vähän kerryttää sekakokokelmamme tueksi. Kaunis se on joka tapauksessa! Mulle suurin kriteeri uusissa ostoksissa on se että ne näyttävät hyvältä myös arjen keskellä, ei kuvaustilanteessa. Tältä se näyttää silloin:
Aika kivalta, eikö?
Woodya pääset fiilistelemään täältä.
*saimme alennusta pöydästä näkyvyyttä vastaan.