Ne sanoo kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta tiukkaa tahtoa. Ja jos tahto ei jotain halua, se e i h a l u a. Parhaana päivänä se alkaa haluta kun vaihtoehtona on jäähy. Huonona päivänä se alkaa heitellä tavaroita, paukuttaa päätä lattiaan ja purra peittoaan. Kaikkina näinä päivinä minäkään en haluaisi.
Ne huutaa ne samat vajaa kolme vuotta täyttä taitoa. Sehän siis osaa vallan itse pukea sukat (väärinpäin), laittaa pyjaman päälle (vaikka hihat on ristissä), valita vaatteensa (sentään jotain joka raajalle) ja sitoa kengätkin (solmun pitävyydestä voidaan olla montaa mieltä). Jos haluaisi pysyä järjissään, olisi syytä varata kaikkeen edellämainittuun noin viisinkertainen aika äidin vastaavaan suoritukseen verrattuna. Parhaana päivänä auttaa, kun sille ilmoitetaan että on kymmenen sekuntia aikaa kokeilla itse ja sitten autetaan, huonona päivänä liikutaan väkivallan rajoilla kun väkisinpuetaan punaisena huutavaa mustekalaa. Ks. edellinen kohta.
Nämä sanotaan sille vähän yli vuoden ikäiselle, joka osoittaa siskonsa merkkejä yöllisten kauhukohtausten nousevana ohjaajalupauksena. Tosin tämä vuosikurssi näyttäisi ottavan teemaan vielä vähän enemmän yöraivokohtaus -tyyppistä lähestymistapaa. Parhaana yönä talttuu nopealla rauhoittelulla, huonona yönä vaatii äidin kaulan alueen valtaamista puoliväkivaltaisella mönkimisellä ja kaulakuopan syventämismetodeilla, sekä loppuyön kainaloon liimautumisella.
Sanotaan tuttinsa elisanteille lahjoittaneelle lapselle, joka ei sen seurauksena enää nuku päiväunia. Josta johtuen saattaa olla hieman kireänä iltapäivän kello viidestä alkaen. Sellaisella tavalla kireällä, että kun hiuslenksu napsahtaa vahingossa rikki, napsahtaa jotain myös päässä ja ”maailma on loppu ja minä en kestä tätä elämää” -huutoshow voi alkaa. Parhaana päivänä se nukahtaa illalla nopeasti, huonona itkee maailman epäreiluutta vielä kympin uutisten jälkeen.
Huokaistaan niiden vanhempien kesken, jotka laskevat päässään, milloin tämä kaikki nukutusvammaisuus helpottaa. Parhaana päivänä tämä lausutaan haikeasti ihaillen, huonona päivänä pessimistisen masentuneena.
Ja lopuksi, näillä palautetaan maan pinnalle se täysi idiootti, joka kaikesta tästä huolimatta katsoo pienen pieniä uusia tyttövauvoja ihan maaninen kiilto silmissään, nuuskuttelee pehmeitä otsia ja miettii (vahingossa ääneen) että eikö mekin vielä voitais…