Oho, jopas teitä on raha-asiat kiinnostaneet! Parina päivänä aika monta tuhatta silmäparia on käynyt katsomassa kuinka me jaamme rahamme ja mikä parasta, kertomassa omasta tyylistään.Käy ihmeessä osallistumassa keskusteluun jos et vielä ehtinyt, tämä on ollut ihan super antoisaa ja meillekin hyödyllistä! Mietimme parhaillaan kiivaasti jos sittenkin tekisimme tuon ”kaikki rahat yhteen läjään ja siitä vähän taskurahaa” mallin.
Tai siis päätimme jo sen tehdä, mutta sitten kukaan ei tehnytkään mitään meidän puolestamme, jännä.
Täällä alkoi ihana arki. Isot pienet (kutsuin heitä eilen isoiksi lapsiksi ja sain vastustusta: me ollaan vielä pieniä. Niin olette.) ovat palanneet kouluun ja Insinööri töihin, mulla ja Kolmosella alkoi taas omat touhut ja pieni flunssa kummallakin.
Flunssaa lukuunottamatta arki on ollut todella, todella tervetullut. Kaipasin rytmiä, tekemistä ja rehellisesti myös tätä tyhjää taloa ilman koko sakkia.
Sitäpaitsi tuo pieni tyyppi on niin äärimmäisen hyväntuulinen koko ajan, etten voi kuin ihmetellä sitä. Tänään hän leikki kauhalla yksinään tunnin. TUNNIN. Sitten se tajusi tosin kalautella sitä metallista pöydän jalkaa vasten ja muistin mitä kohta on edessä – taaperokoti.
En ole ehkä vielä valmis siihen jatkuvaan kolinaan, sotkuun ja yleiseen älämölöön.
Toisaalta, noita kaikkia täällä jo nytkin on eli bring it on. Älämölöäkin riittää kun tämä pieni toukka näyttää pääsääntöisesti tältä:
Se juttelee, mörisee, ölisee ja liikkuu – on ihana viisijapuolikuinen möntti. Patukka menee tietoisesti kaikkea kiinnostavaa kohti (tärkeysjärjestyksessä: kamera, kännykkä, ruoka, äiti) ja tunkee suuhunsa kaiken mitä saa (kamera, kännykän, ruoan ja äidin – mutta ruokaa alkaa vasta pian saada oikeasti). Ison osan päivästä hän treenaa kylkilankkua merenneitoasennossa, mikä on nähdäkseni esiaste istumaan nousemiselle ja konttaamiselle. Olisin ottanut tästä kuvan, mutta siinäkin kävi näin:
Ylähampaat eivät vieläkään ole tulleet, vaikka kuolaa on hyvinkin riittävästi ja kerran mainostin jo instassa että ikenestä tuli jo vertakin. No, se veri tuli sitten siitä kun hän söi Bepanthen-tuubia ja sai pienen haavan terävästä reunasta. Kyllä kyllä, äitiyteni on usein no onpa paha -tyyliä.
Kolmonen on nukkunut viimeiset kaksi yötä äärimmäisen hyvin omassa sängyssä, illasta aamun puoli kuuteen – siis todella, todella hyvin. Tämä on ihme, joka ei oikeastaan ole ihme vaan ihan tietoisesti tehty korjaus, pieni unikoulu suorastaan. Odotan vielä pari viikkoa ja jos taika säilyy, kerron mitä teimme. Tiivistetysti voin jo nyt kertoa että emme muuta kuin lopetin sen nukuttamisen rinnalle – eikö kuulostakin helpolta! 😀
Kakkonen on saanut uuden ystävän täältä läheltä. Olen siitä valtavan iloinen.
Ykkönen aloittaa lauantaina uimakoulussa ja Kakkonen ensi viikolla brassijujutsun, lajin jonka kirjoitusasun opettelen sitten jos hän sitä jatkaa. Minulla on uusi kamera (jota en osaa vielä käyttää) ja lihakset kipeinä aamupäivisistä treeneistäni.
Rakastan aamulämpöistä Kolmosta ja sen imettämistä niin paljon että mietin pitäisikö vielä. Jos yksi kaveriksi!
Sivumennen sanottuna, kierukan asennusaikani on vihdoin varattu.
Nyt levitän itseni sohvalle ja yritän taas vähän levätä, aamulla käytiin jo pitkällä kävelyllä naapurin kanssa. Iltapäivällä teen linssikeittoa, laitan pyykit pyörimään ja pussailen pientä lämmintä päätä.
Arki, olet paras.