Rakas Kakkonen,
Sinä täytät tänään 11, onnea niin kovasti! Tämä hetki vuodesta on aina niin omituinen. Vasta lokakuussa täytti siskosi 12 ja nyt jo sinä täytät 11, miten voittekaan olla niin samanikäisiä?
Olen tavannut sanoa ihmisille että pieni ikäero on varmaankin hyvä lasten läheisen suhteen kannalta, mutta että enemmän persoonallisuudet vaikuttaa. En ole kyllä ihan varma onko tämä totta, koska te olette edelleen aika hyvä parivaljakko vaikka olette aivan eri puusta veistetty, siis niin vastakohtaiset luonteeltanne kuin olla voi!
Toki te olette kummatkin viisaita, empaattisia ja taitavia, mutta teistä toinen on takuuvarma diesel ja toinen välkkyen räjähtelevä oktaani. Tiedät kyllä kumpi olet, ja se kaikki on pelkästään vahvuutta. On niiiiin siistiä nähdä miten innostut asioista, kekseliäästi löydät kohteen johon lukitset kiinnostuksesi. Sitten kun joku asia sinua kiinnostaa, mikään ei estä oppimasta siitä kaikkea. Suurin osa opista taitaa tulla YouTubesta mutta välillä musta kyllä tuntuu että opit asiat vain katsomalla niitä päin.
Koska ei sulla kyllä ihan samaa innostusta aina läksyihin löydy ja silti osaat pikkurilliä heilauttamalla kaiken mitä pitää ja vähän lisääkin. Olet taitava kielissä, matikassa ja musiikissa. Ympässä, yhteiskuntaopissa ja käsitöissäkin. En tiennyt että näistä taidoista jokainen voi taipua yhden ihmisen päässä noin luontevasti, miettimättä.
Sinulla on suurena apunasi oppimisen palo ja kokeilemisen rohkeus: voit puhua kenelle vain, selvittää mitä vain, englanniksi tai suomeksi. Kokeillen vain eteenpäin!
Musiikki on kyllä jotenkin edelleen sinulla siellä jossain ytimessä vahvasti, vaikka et varsinaisesti sitä harrasta. Teet omia biisejä ja opettelet soittamaan toisia pianolla, Tuben avulla tietysti. Sinulla on kaunis, kantava ääni, joka laulaa menemään silloinkin kun se ei itse sitä huomaa.
Kuulet herkästi musiikin eri sävyt, näet muutenkin elämässä monet pienet yksityiskohdat joita minä en rekisteröi. Sitä on välillä vaikea kaiken metakan keskellä muistaa, että sinussa on suurta herkkyyttä. Muistan kun eräs päiväkodin aikuinen sanoi sen ekaa kertaa ja olin aivan äimistynyt, että miten niin tosi herkkä, sehän menee tuolla hymy huulilla täysillä juosten fiiliksestä toiseen!
Mutta niinhän se on, että kovaäänisemmänkin touhottajan takaa voi löytyä jotain yllättävän hienovaraista, tarkasti tulkitsevaa ja analyyttista. Minunhan se pitäisi tietää. Aika usein erehdynkin ajattelemaan että olet ehkä toisinto minusta, niin tutulta tuntuvat ilosi ja kipusi. Mutta tiedätkö, se on yksi tärkeä asia vanhemmuudessa: antaa lapselle tilaa olla oma itsensä eikä asettaa lasta laatikkoon, olemaan jollakin tapaa alisteinen vanhemman omille kokemuksille, muistoille ja haaveille.
Sinä et ole minä, mutta ehkä joskus osaan tulkita sinua paremmin kun muut, omiin ajatuksiini peilaten?
Tai en minä tiedä, on meissä aika paljon erojakin. Minä en kyllä nimittäin toivonut 11-vuotislahjaksi 3D-printteriä enkä varsinkaan tehnyt asiasta suorastaan myynticasea vanhemmilleni, en lähettänyt niille videoita joissa perustellaan miksi sellaisen hankinta olisi oikeastaan tosi viisasta. Minulla ei myöskään ole upeita kiharoita, aina uutta ystävää joka kaupungissa tai taikurin hommiin tarvittavaa sorminäppäryyttä.
Eikä minun vereni todellakaan vedä noin jäätävän kylmään veteen uimaan, hyh! Sinä senkin vesipeto, tätäkin lukiessa varmaan mietit että vois lähteä uimaan, vesihän on jo 16 asteista!
Hyvää syntymäpäivää rakas ilotulitukseni, valo, joka säihkyy koko perheen yllä. Olet meille kaikille ihan super rakas!
Ja sen vaunuihin printattavan kassikoukun haluaisin mustana, kiitos.