Julia kirjoitti jo monta vuotta sitten tekstin, joka on ennenkin saanut minut kirjoittamaan itsekin samasta aiheesta. Julia kertoi tekstissään että hänen vanhemmuuden supervoimansa on omakehu ja voitokkaissa hetkissä lilluminen, josta minä sitten kirjoitin että meidän pitäisi kehua toisiamme vanhempina paljon enemmän. Nyt kirjoitan taas kerran (itselleni) siitä että kannattaisi muistaa kehua myös itse itseään enemmän, havaita niitä omahyväisyyttä aiheuttavia juttuja.
Olenpas muuten just nyt aivan super hyvä vanhempi, hyvä minä!
Mulla oli tässä yksi ilta aivan hirvittävän huono vanhemmuuden hetki. Siis sellainen että vieläkin hävettää miten pahasti menin itse ihan lapsen tasolla ja mäkätin, uruptin, nalkutin kaikille lapsille niin että lopulta me kaikki itkettiin. Yritin olla jälkikäteen itselleni armollinen ja miettiä miten monella tavalla oli kuormitusta ja vaikea tilanne jne jne mutta kyllä totuus on se että minä olin tosi ilkeä erityisesti sitä vähiten ansainneelle lapselle ja kaikille muillekin liian äkäinen. Sellaista se joskus on.
En voi enää muuta kuin todeta että päin persettä meni, pyytää kunnolla anteeksi ja siirtyä eteenpäin, yrittäen taas ensi kerralla välttää sama katastrofi. Nämä kaikki tein ja niissä onnistuin, hyvä minä!
Siirryn siis itseni kehumiseen ja vahvuuksien huomioiseen sillä olen tämän huomannut olevan kaikissa elämän osa-alueissa totta: Se mihin kiinnitämme huomiota, lisääntyy.
Uskon vakaasti että tärkeintä on tunnistaa vahvuudet ja kasvattaa niitä, eikä pyrkiä heikkouksista eroon.
Emme yleensä kovin helpolla pääse edes omista heikkouksistamme eroon ja niihin keskittyminen vain lisää negatiivista ajattelua. Sen sijaan jos alkaa tunnistaa ja nostaa jalustalle niitä hyviä hetkiä (erityisesti niitä jotka tulevat sieltä heikkouksien alueelta!), rakentuu paljon nopeammin toivotunlaista käytöstä. Tämä toimii kuin taika työelämässä ja yritän tuoda samaa sekä lasteni kasvatukseen että oman vanhemmuuden jatkuvaan parantamiseen.
“Hei jaksoit tällä kertaa ihan super hyvin kärsivällisesti yrittää tätä!” vahvistaa seuraavalle kerralle kengännauhojen sitomista paljon paremmin kuin “älä nyt hermostu, ei ne mene yhtään sen paremmin kiinni jos rageet. Katso nyt, ihan solmussa taas kaikki”. Kumpaakin olen omakätisesti kokeillut ja vain eka toimii, lol. Samoin minua itseäni auttaa paljon paremmin tsemppipuhe (”tää on nyt aika tiukka tilanne, mutta ihan varmasti osaat tästä luovia voittajana ulos”) kuin negatiivinen varoittelu (”älä nyt sit taas suutu”).
Tiukassa paikassa voi olla vaikea muistaa millä kaikilla tavoilla on ollut hyvä vanhempi, joten sitä kannattaa harjoitella! Kertoa itselleen ja vaikka muillekin mitkä on oman vanhemmuuden tähtijuttuja, eikä niiden tarvitse olla mitään ihmeellisiä juttuja.
Minä olen vanhempana joskus turhaan virittynyt ja ahdistunut ja sitä kautta aivan liian pienestä kuormittuva mutta olen paljon muutakin. Yksi sellainen mistä olen taas viime viikot itseäni kiitellyt on keskeliäisyys. Anna mikä vain ajankohta tai tilanne niin minä keksin jonkun sellaisen yllättävän pienen leikin, jolla saan lapsen kiukun harhautettua pois tai vastahakoisen lapsen toimimaan niin miten toivon.
Joskus se on yhtäkkinen laulu, joskus se on henkiin heräävä esine (kuten hammasharja, joka musertuu jos ei pääse harjaamaan hampaita) tai pehmolelu, joka alkaakin yhtäkkiä vastustaa pukemista ja sitä pitää lapsen houkutella, joskus se on vain outo ääniefekti. Viimeksi tällä viikolla sanoin lapselle että ei oo pakko pissata mutta istu pöntöllä siihen asti kun lasken pandaan ja sitten saa lopettaa.
Vanha “lasken kymmeneen ja sit saa lähteä pois pöntöltä jos ei pissa tuu” oli alkanut jo käydä vanhaksi, mutta johan korvat hörähti kun äiti sanoi laskevansa pandaan. Niin me sitten istuttiin ja kuunneltiin kun laskin: tiikeri, elefantti, seepra, tapiiri…panda (jonka kohdalla tuli pissa, olipa yllättävää!)
Isäni sanoo aina että fiksu selviää tilanteista, joihin viisas ei joutuisi ja täytyy sanoa että vanhemmuuden akuuteissa tilanteissa minä olen kyllä nimenomaan fiksu. Paitsi silloin kun en ole, mutta unohdetaan ne hetket nopeasti ja juhlitaan niitä joissa onnistun!
Missä jutuissa sinä loistat vanhempana?
Kuvat: Aino Heininen