Avoin kirje yksitoistavuotiaalle

Rakas Ykkönen,

sinä täytät tänään yksitoista. Onnea!

Katselin ihastuneesti sinua ja ystäviäsi synttäreidesi hulinoissa. Olette aivan ihana porukka. Niin omanlaisia persoonia jo kaikki, jokainen kasvanut varmaan kymmenen senttiä sitten viime näkemän – myös sinä itse olet viimeisen vuoden aikana kasvanut jatkuvasti kovaa vauhtia!

Tapasin hetki sitten ystävää jota en ole hetkeen nähnyt ja halatessa tajusin että hän tuntui tutulta. Hän oli sentilleen mittaisesi. Olet siis jo aikuisen naisen mitoissa, ihan hurjaa. Matkalla aikuiseksi naiseksi on tietysti vielä monta jännittävää ja kummallistakin vaihetta, joita yhdessä koemme. Minusta on tosi kivaa että jaat sitä minun kanssani ja tunnut minun tapaani arvostavan sitä että voimme puhua ihan mistä vain. Kiitos siitä!

Kirjoitin viime vuoden kirjeeseen että mietin milloin et enää ole pieni lapsi vaan jotain muuta. Minusta nyt on ihan selvää, ettet ole pieni lapsi enää. Sinä olet niin viisas ja itsesi kanssa sinut että olet monella tavalla jo nuori nainen, vaikka onneksi myös leikkisä, iloinen, pirskahteleva lapsi jota ei vastuut liikaa paina.

Vuosi vuodelta käy vaikeammaksi kertoa sinusta kertomatta sinusta. Siis kirjoittaa tämä pyytämäsi kirje ilman että kaikki muutkin saa tietää sinun ihanat, upeat, vain juuri sinulle kuuluvat piirteesi. Luonteesi kauneimmat sävyt ovat jo hienovaraisempia, Ykkösmäisiä asioita, eivät jotakin jota voisi yleisillä adjektiiveilla kuvailla.

Sen sanon että olen tosi ylpeä sitä kuinka osaat tarkkailla ja tulkita ulkopuolista maailmaa, suhteuttaa sen sisäisiin tuntoihisi ja päättää itse kuinka reagoida tai miten ratkaista mahdollinen ristiriita. Se kertoo sellaisesta sisäisestä vahvuudesta, jota monella aikuisella ei ole ja se voi suojata sinua elämässä paljon. Kannustan sinua luottamaan tuohon ikuisesti: omaan ääneen ja itsetuntemukseen joka sinulla luonnostaan on ja joka tuntuu vuosi vuodelta vahvistuvan.

Minusta sinussa asuu ihan poikkeuksellinen viisaus ja herkkyys, jota ihailen suuresti.

Vahva käsitys omasta itsestä ei tarkoita sitä että joka tilanteessa pitäisi olla varma, rohkea ja määrätietoinen, vaan esimerkiksi sitä että tunnistaa milloin tarvitsee muiden apua. Tässä olet mielestäni perheemme paras. Tiedän että teet joskus tietoisesti asioita, joita et haluaisi tai uskaltaisi. Viittaat niilläkin tunnilla joilla haluaisit vain olla hiljaa. Näen tämän vahvuuden päivittäin, ja kunnioitan sitä hirveästi. Osaan myös jo luottaa siihen että pyydät kyllä apua tarvittaessa eikä sinua tarvitse liikoja suojata. Rohkeus on sitä että tekee asioita, vaikka pelottaa – ja se että uskaltaa pyytää apua jos ei sittenkään uskalla. Sinä olet perheemme rohkein.

Sinulla on edessä ihan uudenlaiset vuodet, joissa tasapainotellaan ystävyyden, parisuhteiden ja oman identiteetin löytymisen viidakossa. Se voi olla monimutkaisen tuntuista mutta jotenkin minusta tuntuu että sinä jos joku pärjäät siinä oikein hyvin.

Me pärjäämme siinä hyvin.

Olet arvostettu ystävä ja luotettu koulukaveri monessa eri porukassa. Hauska ja empaattinen, viisas ja tarkkanäköinen. Muut huomioiva ja silti omat rajasi tunteva. Taitava jumppaaja ja luonteva pianisti; visuaalisesti lahjakas piirtäjäkin. Silti sopivasti kieli poskella kikattava, naurulla jonka veroista ei kenelläkään ole. Niin kaunis (sekä sinä että naurusi) että pakahdun.

Mieletön isosisko, jota seuraavakin pieni tuntuu jo nyt rakastavan. Terävä ajatuksissa mutta hienotunteinen kielessäsi. Vuosi vuodelta kiharatukkaisempi, ihanampi, rakkaampi, meidän pieni iso.

Hyvää syntymäpäivää rakas, olet meille kaikille ihan hurjan tärkeä! <3

Ai niin! Halusitko jonkun lahjankin tänään? En ole paketoinut sitä, sillä tarvitsen apuasi pakkaamiseen: nyt me vihdoin mennään sinne Lontooseen.