Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Bloggaaja yllättyi: Perheemme ei eläkään Instagram-elämää

Olemme toimituksessa saaneet tietoomme, että bloggaajat eivät sittenkään aina elä niin kuin Instagram antaisi ymmärtää. Joillekin heistä tämä tuo lisäksi suurta pettymystä. Jonkin verran suosittu Valeäiti-blogisti tilittää omassa blogissaan:

”Mua ketuttaa melkein joka viikonloppu, mutta vasta nyt tajusin miksi.

Mulla on päässäni tietynlainen kuva siitä, minkälainen viikonloppu ja erityisesti sunnuntai-illan pitäisi olla. Se menee näin.

Meillä on siistiä ja puhdasta. Olemme kaikki kotona, jossain mukavissa (mutta kauniissa) lököasuissamme. Jossain soi sopivalla voimakkuudella chilli musiikki, muutama valaisin tekee tunnelmasta mukavan.

Lapset leikkivät kahdestaan olkkarissa, ehkä rakentavat legoja. Me kokkaamme Insinöörin kanssa jotain oikein hyvää ruokaa pitkän kaavan kautta. Tai ehkä toinen kokkaa ja toinen lukee sohvalla jotain lehteä. Ei! Sittenkin kehittävää tai koskettavaa kirjaa! Ruoaksi valmistuu jotain haudutettua lihaa, vaikka ei mulla kyllä ole hajuakaan minkälaista lihaa edes haudutetaan. Punaviiniä siihen liittyy varmasti! Sitä laitettaisiin itse ruokaan ja tietysti lasiin myös, ruoanlaittoviinit katsos.

Sitten me syötäisiin koko perhe yhdessä sitä ihanaa ruokaa. Oikein rauhassa siinä niin, ties vaikka olisi villasukatkin koivissa. Raukeita hymyjä ja kikattavia lapsia. Ihanaa kun on sunnuntai!

valeäiti satu koivisto

Sunnuntai-idolini Koiviston Satu vauhdissa (kuva (C): Satu Koivisto / instagram)

Eikö ole uskomatonta. Siis että minä ihan tosissani pidän tätä kuvaa en pelkästään haaveena vaan suorastaan tavoitteena. Aivan joka sunnuntai otan asiakseni yllättyä ja pettyä siitä, ettei meillä ole tälläistä.

Että oho, mites se nyt näin että tälläkin viikolla meillä on lelut leviteltyinä ympäri kämppää, pölykoirat nurkissa ja mikään musa ei mihinkään edes kuuluisi koska lapset tuijottaa Netflixiä. Kuinka sattuikaan että me nakutetaan kumpikin sohvalla tietokoneita eikä jakseta puhua. Sängyt on petaamatta, jääkaappi tyhjä ja punaviinit meni eilen. Ruoka-aika tulee yllättäen, joten kaivetaan nyt sitten poikkeuksellisesti esiin jotain könyisiä tähteitä tai hernaria.

Jännästi aletaan joka viikko syömään kun kaikki on jo vähän kiukkuisia ja lapset repii toisiltaan pelihousuja. Toinen koski ehkä toisen LOL-palloon ilman lupaa. Ruokailu kestää jostain syystä meillä keskimäärin vain seitsemän minuuttia ja päättyy siihen kun Kakkonen juoksee salaa pois pöydästä katsomaan taas telkkaria.

Ehkä sitten ensi sunnuntaina. Tai ehkä siellä uudessa kodissa kaikki on sitten toisin.

Tai ehkä mä vaan nyt juon tän viimeisen viinin, tilaan Woltista safkat, annan lasten katsoa lisää telkkaria ja muistutan itseäni ettei meidän perhe (eikä ehkä oikeasti kukaan muukaan) ole Instagram-idyllinen.”

valeäiti ruokailu

Emme ole saaneet blogistia kiinni kommentoimaan omaa tekstiään. Haastattelupyyntöön hän vastasi yllä näkyvällä kuvalla, ilmeisesti vahingossa.

JAA
12 Comments
  • Maijalan Anna
    maaliskuu 4, 2018

    Tänäänkin ruoan laittoa aloittaessa sanoin miehelle että tää ei sitten oo ihan ruoka-aikaan valmista. Hän totesi että juu, osasi arvata koska se meni viisi minuuttia sitten. No, kun lapset on 3 ja 1 niin kiukuksihan se ruoan odottelu meni. Että samaistun.

    Mutta hei, resepti jolla sen myöhästyneen ruoan kokkasin oli juurikin Satu Koiviston!

    • Valeäiti
      maaliskuu 4, 2018

      NONNI satu se siellä aina takana kuitenkin! 🙂

  • pilami
    maaliskuu 4, 2018

    No mähän olen alkanut vähän kyseenalaistaa yhdessä syömisen onnea ja autuutta, vaikka sen tärkeyttä joka taho korostaakin. Että ihanko oikeasti siinä pitäisi kuulumisia vaihtaa kun kenestäkään ei saa sanaakaan irti. ”Miten meni päivä?” -”En muista.” ”Kenen kanssa leikit?” -”En muista.” Ja kysymyksestä ”mitä oli päikyssä / koulussa ruoaksi?” Syntyy tappelu koska lapset alkavat kinastella siitä kumpi muistaa oikein. Yksi pyörii tuolilla, toinen lähtee kesken kaiken vaeltamaan jonnekin ja ruoka on aina pahaa. Kukaan ei syö lautastaan tyhjäksi ja kohta on kiire treeneihin. Mutta positiivista toki, että se perheen yhteinen ruokahetki tosiaan kestää vain sen 5-10 minuuttia. Sellanen jokailtainen ihana yhteinen hetki. Aijjettä.

    • Valeäiti
      maaliskuu 4, 2018

      Hahahahaha tää oli aivan paras, luin ääneen Insinöörillekin 😂😂😂

  • Riikkinen
    maaliskuu 4, 2018

    No äläpä. Vasta oli perjantai-ilta ja koko viikonloppu edessä, mutta miten se näin taas karkasi hyppysistä. Mielikuvissani meillä olisi nyt siistiä ja jääkaappi (ellei jopa pakastin!) täynnä viikonlopun kokkailuja tulevaa viikkoa varten. Jääkaappi on Kauppakassi-palvelun ansiosta onneksi täysi, mutta emme ole ehtineet kokata aineksista puoliakaan suunnittelemiani ruokia, vaan ihan kädestä suuhun on menty. Huomenna syödään kalapuikkoja. Ei siis todellakaan mitään itse tehtyjä. Onneksi oli hyvä viikonloppu noin muuten. Ja kalapuikot ovat perheen makuun luultavasti enemmän kuin suunnittelemani kasvispihvit. 😀

    • Valeäiti
      maaliskuu 4, 2018

      No siis just tämä! Jotain hikisiä kalapuikkoja ja tilaussafkaa kun ajan pitäisi riittää vaikka mihin!

  • Piia/Piiabiia Atelier
    maaliskuu 4, 2018

    Ihana elämänmakuinen teksti! Kiitos lukuhetkestä!
    Meidän arki olis sellaista (inho)realismia, että oksat pois! Tämänpäiväinen koko perheen hiihtoreissu upeassa aurinkoisessa talvisäässä voisi esimerkiksi kuulostaa aivan tosi idylliselle, ainesta upeille kuville ja herttaiselle tarinalle perheen yhteisestä ajasta. Totuus on, että kaikilla meni hermot ja ladulle ei kaipaa enää kukaan tämän (eikä ensi) talven aikana.
    Mutta se on elämää ja teidän sunnuntaikin kuulostaa just siltä!
    Iloa tulevaan viikkoon!

    • Valeäiti
      maaliskuu 5, 2018

      Ah, niin tiedän tunteen! Muistatko vielä metsäreissumme? Tosin meillä oli eilen tosi hyvä retki jäällä mikä oli aivan ihmeellistä! Siihen yritinkin keskittyä enkä siihen että kotona ei ole mitään ruokaa.

      Sillä siellähän pitäisi olla se pata muhimassa retken ajan 😂😂😂

  • Anu/ Konalla
    maaliskuu 6, 2018

    Ruuanlaittoviini! Siis kyllä. Puoliso jaksaa nauraa sille joka kerta, mutta jännästi silti ottaa vastaan lasillisensa ihan mukisematta. Mä haluaisin että meillä olis aina taianomaisesti siistiä. Tää hiekan määrä tuo kyllä aivan uuden ulottuvuuden siivoamiseen. Samoin ötökät. Just puistelin muurahaiset pojan koulupaidasta. Ei yhtä paha kuin taannoiset kärpäsentoukat keittiön lattialla.

    • Valeäiti
      maaliskuu 6, 2018

      KÄRPÄSENTOUKAT!!! Ynh.

  • Katariina
    maaliskuu 12, 2018

    Ihana lukea millaista todellisuudessa muillakin on ja se ikuinen huono äiti ja syyllinen olo, kun koko perhe ei istu lauantaina ja sunnuntaina keskustelemassa yhdessä päivän polttavia asioita…itkettää melkein,,viikko toisensa jälkeen sunnuntait valuu,,ja meidän perhe ei saa itseään samaan aikaan ruokapöytään vaan tuijotetaan dekkareita, tytöt toisessa kädessä puhelimia ja vanhemmilla tabletit käsissä.

    Satuin lukemaan kun lapset oli pieniä, jonkun elömöntapatutkimuksen,,, ja siinä oli, että älykkään ihmisen perheeseen ei ole löydetty mitään muuta yhteistä nimittämää kuin se, että älykkään ihmisen perheessä on syöty yhdessä ja keskusteltu..Ja tämä polttaa aina takaraivossani. Jos vein lapsiltani jotain omalla laiskuudellani.., mutta eikö ole oikeus rankan viikon jälkeen ja uuden jo kolkutellessa saada olla rauhassa ja kuitenkin ollaan samassa tilassa ja keskustellaan x-factorista tai Suomen selviyttijistä,,ihan älykkääseen tyyliin ja mietitään yhdessä mitä kukakin ottaa iltapalaksi..
    Ja nyt kun lapset alkaa olla jo siinä iässä, että on viikonloppuja kavereilla niin saahan olla vain tyytyväinen, että he ovat vielä meidän kanssa olohuoneessa,,
    Ja meillä ei tv jurruta aina päällä vaan katsotaan ne tietyt ohjelmat,, ja perheen suosikit..Ja siksi olemme tietoisesti pysyneet yhden tv:n perheessä…

    Voi taivas sitä äityiden syyllisyysmittaria saa sinne mittarin yläpäähän vahvasti syyllinen huono äiti asiasta kuin asiasta,,,

    Kiitos blogistasi,,,, 🙂

    • Valeäiti
      maaliskuu 13, 2018

      Meillä kaikilla on tälläistä, oikeesti! En usko että kellään se IG meininki pitää lähellekään paikkaansa – tai jos pitää niin ohi sekin hetki viidessä minuutissa on 😀 Ihanaa kun luet tätä, kiitos! 🙂