Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Toiveohje: Hanna G:n fancy tomaattipasta + paahdetut munakoisot

Olen tehnyt viimeisen kahden viikon sisällä neljä kertaa samaa ruokaa, koska lapset ovat pyytäneet sitä. Milloin tahansa ennen se ruoka olisi ollut joku lasagne tai burgeri, mutta olemme päätyneet tilanteeseen että vuonna 2019 se ruoka on kasvisruoka, vegaaninenkin muutamalla modauksella. Eikä edes mikään lihankorvike-vegaaninen vaan ihan oikea, kasvisten makuun perustuva ruoka. Ja siitä tykkää koko perhe, en pääse tästä yli!

Tämä munakoisopasta on kasvisruoka, josta tuli tosi hyvää ja jonka koen osaavani tehdä hyvin. Kummatkin mulle iso saavutus. Suurin kiitos tästä uudesta herkusta kuuluu tietenkin Hannalle, joka minut laittoi tämän ruoan pohjan silloin kaksi viikkoa sitten kotonaan tekemään, ja munakoison paahtamisen idea tulee osittain myös Koiviston Satun Gastronaatti II -kirjasta, tsekatkaa Satun tontti myös!

Hehkutin ruokaa niin paljon Instagramissa että pyysitte tietysti ohjetta. Siihen liittyy vain pieni ongelma; mulla ei ole tähän ihan suoraa reseptiä. Joudutte itse maistelemaan matkan varrella ja selvittää puuttuuko jotain tai pitääkö jotain lisätä. En ota mitään vastuuta mutta kannustan kokeilemaan!

Sanot vain itsellesi että JOS VALEÄITI PYSTYI TÄHÄN MINÄKIN PYSTYN! No niin, sitten se ohje:

Hanna G:n ”fancy tomaattipasta” paahdetulla munakoisolla

  • Varsiselleriä
  • Salotti- tai punasipulia
  • Pari porkkanaa
  • Loraus punaviiniä
  • Tomaattimurskaa (1-2 prk)
  • Tomaattipyreetä
  • Suolaa, pippuria, hunajaa (tai sokeria), limettiä
  • Munakoiso
  • Pastaa
  • halutessasi Parmesania, basilikaa

1. Pilko munakoiso kuutioiksi ja laita se siivilään. Päälle paljon suolaa, jätä itkemään.

2. Pilko sipuli ja noin yksi varsisellerin varsi niin ohueksi kuin suinkin osaat, mandoliini käyttöön jos on. Raasta porkkanat. Kuullota kaikki kasvikset pannulla oliiviöljyn kanssa. Kaada sekaan purkki tai kaksi tomaattimurskaa ja loraus punaviiniä, muutama ruokalusikallinen meibi. Anna kiehahtaa (alkoholit pois). Sekaan pari ruokalusikallista tomaattipyreetä, suolaa, pippuria ja reilu ruokalusikallinen hunajaa tai muuta sokeria. Voit puristaa myös puolikkaan limetin sekaan hapoksi. Tässä reseptin tärkein kohta: Jätä porisemaan puoleksi tunniksi. Tarkista maku välillä.

3. Puristele itkeneet munakoisot mahdollisimman kuiviksi (älä huuhtele niin saat suolat samalla!) ja laita ne runsaan öljyn kanssa uuninpellille laveasti leviteltynä. Laita uuniin (kiertoilma 160 astetta) ja paista välillä sekoittaen noin 15min tai niin kauan kunnes palaset ovat oikein kunnolla kuristuneet, melkein jo kuivuneet.

Sivuhuomio: Yllätyin itse Hannan luona, kun munakoisoja paahdettiin. Itse olen paahtanut ihan liian vähän. Niiden munakoisojen pitää olla ihan todella, todella paljon paahdetut (eikä suolassa ja öljyssä muuten säästellä). Hanna paahtoi epeleet ensin pannulla ihan tiristetyiksi ja sitten vielä uuniin. Sen pitää olla tahmeaa, suolaista, syntistä!

4. Laita pasta kiehumaan runsaasti suolattuun veteen (meriveden makuista, muistathan!). Soseuta sillä aikaa valmis tomaattikastike, jos haluat (uppoaa ainakin meidän lapsiin paremmin niin). Lämmitä soseutettu pasta uudestaan pannulla, voit lisätä joukkoon vielä voita jos maidottomuus / vegaanisuus ei ole must.

5. Ota keitinvettä talteen ennen kuin valutat pastan.

6. Sekoita pasta ja kastike (käytä tarvittaessa keitinvettä notkistamaan) ja laita jokaisen annoksen päälle kasa paahdettuja munakoisoja, parmesania (jätä pois jos tarpeena maidottomuus / vegaanisuus), basilikaa.

Ääntä kohti!

Kuvassa ainoa otos jonka olen ruoasta koskaan ehtinyt napata, ja sekin oli Insinöörin annoksesta ja siinä oli munakoison lisäksi paahdettua kesäkurpitsaa. Ruokabloggaajaa minusta ei edelleenkään tule.

EDIT: Tekstiä selvennetty vegaanisuuden osalta.

Näkyviin ja käden ulottuville: ruokahävikkiä voi vähentää myös siivoamalla

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ESKIMO®

Muistatte varmaan, että olen aikamoinen nipo ruokahävikin suhteen? Nipo kun olen, jääkaappimme on yleensä melko tyhjä. Ostamme vain juuri tekeillä olevien ruokien ainekset, eikä jääkaappiin ilmesty tavaraa “inspiraatiota odottamaan”. Näin ruoat harvoin myöskään pääsevät pilaantumaan hävikiksi asti. Tähän olen oikein tyytyväinen!

Yhtä polleasti en voi esitellä kuiva-ainekaappiamme.

Kuiva-aineita säilytetään meillä korkeassa apteekkarinkaapissa, joka on rivistön viimeisenä keittiössämme. Tämä ei ole lainkaan optimaalinen tilanne, sillä nyt kaapin sisältöihin pääsee käsiksi vain yhdeltä puolelta ja osa kaapin käyttötarkoituksesta häviää. Kaapin tarkoituksena kun olisi juuri se että kaapin koko sisällön näkee, jolloin mikään ei jää toisten purkkien alle jemmaan pilaantumaan.

Tiesin toki ettei kaappi ole parhaassa mahdollisessa paikassa, mutta pakko sanoa että yllätyin silti vähän kun aloin sitä siivota tämän yhteistyön merkeissä.

Kaapista löytyi aivan järkyttävä määrä kamaa noin yleensäkin (sen siivottuani sain sinne mahtumaan alle puolet alkuperäisestä määrästä!) mutta lisäksi itkettävän paljon ruokahävikiksi ehtineitä tavaroita:

Kolmessa eri pussissa jo vanhaksi menneitä pähkinöitä; Linnanmäeltä ostettu, puoliksi syöty limainen karkkijauheputkilo; tänään vanhentuvia perunajauhoja ja niiden laatikon sisällä kadonnut lusikka (!); riisiä omassa laatikossaan, vaikka niiden säilytykseen tarkoitettu lasipurkki oli vieressä melkein tyhjänä; viisi eri pakettia pikapuuroja joita kukaan ei syö; kolme pakettia couscousia; peräti kaksi vaniljatankoa, joista toinen mennyt vanhaksi viisi ja toinen neljä vuotta sitten.

Ja paljon, paljon muuta, tämä oli vain ns. kirkkain kärki. Kamalinta on se että osa tuotteista oli mennyt vanhaksi vuonna 2014 – kolme muuttoa sitten.

Ei auttanut kuin siivota. Otin periaatteeksi laittaa kaiken mahdollisuuksien mukaan informatiivisiin (niin että näkee heti kuinka paljon on jäljellä ja mikä tuote on kyseessä), vähän tilaa vieviin ja riittävän tiiviisiin pakkauksiin. Ilahduttavasti suurin osa tuotteista pääsi tällä logiikalla ihan omiin pakkauksiinsa. Omassa pakkauksessa on paljon tärkeää, jonka takia siinä säilyttäminen on hyvä: päiväysmerkinnät, usein myös ohjeita ja joskus joku hyvä “kaatonokka”. Hyvä pakkaus suojaa tuotetta ilmalta, valolta sekä kosteudelta ja siksi monessa ruokapakkauksessa on edelleen muovia.

Tämän oli joku (minä) avannut niin upeasti yhdellä kädellä ettei sitä enää voinut oikeastaan enää käyttääkään ilman valtavaa sotkua

Tästä päästäisiin lempiaiheeseeni: muovin hyötyihin. Voisin paasata siitä parinkin blogijutun verran, mutta tyydyn sanomaan että muovilla on merkittävä osa taistelussa ruokahävikkiä vastaan ja että ruokahävikki on isompi vihollinen maapallollemme kuin muovi. Muovia on järkevää ja syytä käyttää ruoan säilytyksessä. Joka kodin tuntema ESKIMO® Elmu®kelmu on klassikkoesimerkki. Pienellä muovimäärällä se sulkee pois ilman säilytettävän ruoan ympäriltä, jolloin ruoka säilyy pidempään syömäkelpoisena.

Ei siis tuomita kaikkea muovia, sillä oikealla kierrätyksellä muovi todellakin ajaa paikkansa! Turha ja kertakäyttöinen muovi sekajätteessä sen sijaan on aina tyhmää.

Takaisin siivousurakkaani. Kaapista löytyi jonkin verran pakkauksia pakkauksen sisällä, kuten yksittäispakattuja välipalapatukoita. Mutta kas, avatessani Elovena välipalakeksipaketin sisältä paljastuikin kokoelma kaikenlaisia patukoita, joten siirsin kaikki yhteen pienempään läpinäkyvään ESKIMO® pakasterasiaan. Näin suklaata sisältävät, nopeammin pilaantuvat proteiinipatukatkin tulee syödyksi ajallaan.

Edelliseen kappaleeseen viitaten, ideaalituote näiden säilytykseen olisi jokin muu kuin muovi, jonka parhaita ominaisuuksia ei tässä varsinaisesti tarvittu. Toisaalta käsillä ei ollut mitään muuta jolloin olisin joutunut ostamaan uuden säilytysrasian (juu ei), jättämään tuotteet piiloon kartongin sisään taikka sitten vapaasti kaappiin seilaamaan. Kaikista vaihtoehdoista fiksuin oli mielestäni tämä tukeva ja läpinäkyvä purnukka, jonka voin käyttää tämän käyttötarkoituksen jälkeen vielä muuhun. Samalla logiikalla laitoin myös muutaman kaapin pohjalla maanneen smoothiepussin pakastusrasiaan, samoin kuin ne viimeiset ei ihan vielä hävikiksi menneet pussipuurot – jos ne vaikka tulisivat käyttöön.

Selkeä pussitettava kohde oli jauhot ja sokerit. Niistä suurin osa tulee kaupasta kevyissä paperipusseissa, jotka ovat kotisäilytyksen kannalta hankalia. Poikkeuksetta meillä sokeria tai jauhoja käyttäessä sotkeentuu niin kaappi, lattia kuin leipurikin. Nyt pakkasin kaikki avatut sokeri- ja jauhotuotteet omiin ESKIMO® Vetsku tai ESKIMO® Tuplis -pusseihinsa.

Sininen Tuplis on siitä kiva, että siinä on erittäin tiivis suljenta, se sopii siksi esimerkiksi herkästi kosteutta keräävän fariinisokerin ympärille. Vetsku taas aukeaa ja sulkeutuu supernopeasti, joten se toimii parhaiten tuotteissa, joita käytetään melko usein. Pakkasin Vetskuun sokerin ja jauhot ja Tupliksiin korppujauhot ja suodatinpussit joiden oma pakkaus oli jostain syystä tuhoutunut. Nämäkin raukat siis majailivat pitkin kaappia, sotkeutumistaan odotellen.

Samalla vauhdilla pakkasin myös keittiön pöydältä kaksi kärpästen mielenkiinnon kohteeksi muuttunutta banskua omaan Vetskuunsa, puristelin niitä vähän ja heitin pakkaseen – siinä on tuleva banaanijäätelöannos blenderiä vailla valmiina välipalaa etsiville koululaisille!

Siirrettyäni tarvittavat tuotteet ESKIMO®:n hävikkiä vähentäviin pakkauksiin, aloin latoa kamaa takaisin kaappiin. Mietin järkevän sijainnin jokaiselle “tuoteryhmälle” ja näin pääsi paraatipaikalle koululaisten omatoimiset safkat pastojen väistyessä ylös aikuisten kuroteltaviksi. Nyt on tilaa ja siistiä, toivottavasti myös vähemmän hävikkiä jatkossa! Kun tuotteet on näkyvillä ja helposti otettavissa, ne eivät jää käyttämättä.

Toisin sanoen siirsin kaikki nurkista löytyneet herkut yhteen kasaan mahdollisimman kauas ja piiloon.

Tämä siivousduuni odotti mua melkein koko kesän ja valitsin tehdä sen viimeisenä mahdollisena päivänä, samana päivänä kun armon tyttäreni päätti olla nukkumatta aamun jälkeen. Mutta hyvä tuli ja nyt on hetken kevyempi olo, paitsi biojäteastiallamme!

Haastan teidät siivoamaan omat kuiva-ainekaappinne! Ehkä teillekin käy tuuri ja yksi vanhenevista tuotteista on valmis lettutaikinaseos. Ei ole parempaa syytä paistaa lettuja maanantaina kello viisi kuin ruokahävikki.

Kasvisruoat nirsolle perheelle – 17 arkiruokaa, joilla vähennämme lihansyöntiä

Teemme koko perhe edelleen hitaasti matkaa kohti kasvissyöntiä. Kirjoitin tästä vinkkipostauksen jo vuosi sitten ja ilokseni jatkamme edelleen samalla matkalla! Matkamme tosin etenee hyvin hitaasti, sillä perheemme kokit ovat sekä innottomia että hieman taidottomia ja kaikilla neljällä (ai niin, meitähän on viisi! No mutta neljä lautassyöjää vielä) on huonosti kasviksiin tottuneet makuaistit.

Rehellisesti: edes minä en pidä monesta kasvimaailman antimesta, noin esimerkiksi pavuista, kurpitsoista, sienistä, linsseistä, kvinoasta ja muu perhe sitäkin vähemmän. Pelkällä porkkanalla, paprikalla ja avokadolla ei pitkälle pötkitä.

Matkamme jatkuu silti sitkeästi kahdesta syystä, suurimpana se että minä näen kasvispainotteisen ruokavalion (kalan kanssa) pakollisena muutoksena, johon meistä kaikkien on edes osittain siirryttävä pian maapallomme takia.  Lisäksi Ykkönen ilmoitti yhtäkkiä muutama kuukausi sitten alkaneensa kasvissyöjäksi.

härkis resepti

Syyksi selvisi uudenlainen nirsoilu, kuulemma häntä ällöttää erilaiset kohdat ruoassa: jänteet yms. Kasvissyönti ei ole hänelle eettinen eikä ekologinen valinta, mutta aivan sama, otan sen ilolla vastaan matkamme vauhdittajana!

Pieni haaste vain että edes tuo nyt aika vannoutunut kasvisruokailija ei pidä juuri mistään lihattomista ruoista. Ei mistään lihankorvikkeesta, ei kalasta kuin parissa muodossa, ei suurimmasta osasta kasviksia eikä edes juustoista joilla voisi helposti monta ruokaa tehdä.

Perheen miehetkin ovat kohtuullisen vannoutuneita lihansyöjiä. Kakkonen kysyy ennen kaikkia uuniruokia Onhan tässä oikeaa lihaa?, mutta Insinööri kyllä hienosti kokeilee ja jopa kokkaa nykyään montakin kasvisruokaa vaikka ei itse kasvisruokaa lähtökohtaisesti ehkä valitsisi. Olemme kuitenkin niin alussa että esimerkiksi valmiit kasvisruokakassipalvelut jäävät vielä kokeilematta. Ruokahävikin, turhautumisen ja nälän riski ovat liian suuret.

Kaiken kaikkiaan lähtökohdat ovat hieman haastavat koko perheen terveelliselle ja helpolle kasvisruokailulle. Minä syön kasvispohjaisesti aina kun se on helppoa ja se päätyykin useimpina päivinä 100% kasvisruokailuun (koska se itse asiassa on tosi helppoa). Muu perhe tankkaa lihaa päivisin mutta iltaisin syömme jo useammin kasvista kuin lihaa. Uuden lähikauppamme lihahyllylläkään en käynyt ensimmäiseen neljään kuukauteen ollenkaan, eli jotain muutosta on jo tapahtunut!

Iltaruokien vaikeus on silti vielä aika suuri. Mitä ruokaa me muka voidaan syödä kun mikään ei kelpaa?

Olin jo varma että kohtalonamme on syödä pelkkiä pinaattilettuja hamaan tulevaisuuteen, mutta listasimme kuitenkin ensin yhdessä lihattomat ruoat, jotka meidän porukalle nyt kelpaa. Niitä tulikin tosi paljon, melkein kaksikymmentä! Ei mikään monipuolisin ruokavalio ja paljon pitää saada lisää proteiinia ja muita hivenaineita, mutta kyllä tästä jo kelvon arkiruokalistauksen rakentaa:

Kasvisruoat nirsolle perheelle:

  • Margherita pizza (tai pesto + mozzarella)
  • Pestopasta, fetalla tai ilman
  • Porkkanavuohenjuustokeitto
  • Pinaattiletut, einekset tai itse tehdyt Hanna G:n reseptillä
  • Riisi ja vegepuikot (pakastealtaissa on nykyään vegeversioita kalapuikoista, ja ne kelpaa!)
  • Lauran Teriyakitofukulho (Kakkonen nirsoilee tätä)
  • Lauran Lehtikaalipasta
  • Lohikeitto
  • Helppo lohipasta (kylmäsavulohi palasina pannulle, perään kermaa, pippuria ja parmesania)
  • Punajuurivuohenjuustorisotto
  • Avokadorisotto
  • Avokadopasta, by Hanna G tietty
  • Chili sin carne, liha korvataan kokonaan soijarouheella
  • Tortillat suikalemifulla (tai Elovenan Murulla jos kukaan ei kerro siitä lapsille etukäteen)
  • Grillatut tortillat (Ykkönen nirsoilee tätä)
  • Satun kesäkurpitsapihvit – nämä oli i h a n i a ja jopa Kakkonen tykkäsi!
  • Lauran Leivitetyt leipäjuustot (maistui ensin kaikille, sitten lapset ilmoitti etteivät tykkää. Kokeilen pian uudestaan)

Peräti 17 eri ruokaa! Näiden lisäksi moni perusruokamme, kuten pasta bolognese on jo vuosia ollut 50/50: puolet jauhelihaa ja puolet soijarouhetta (pakkasesta).

Seuraavaksi kokeillaan vielä tehdä:

  • Lähiömutsin kesäkurpitsavuokaa, jota saatiin maistaa kun Hanne toi sitä ihanasti meille vauvaa moikatessaan! Oli supermaukasta!
  • Kasvislasagnea (ei lihankorvikkeella), joka mun pitäisi juuri tällä hetkellä valmistaa mutta välttelen kun se kuulostaa vaikealta.
  • Minun omaa kaalivuokaani ilman lihaa tai korvikkeella

Löytyykö teiltä lisäyksiä listaan? Sellaisia ruokia, jotka on helppo tumpelonkin tehdä ja jotka eivät sisällä kovin paljoa ”outoja kasvismakuja”. Ainakin munakoiso ja bataatti ovat ns. turnoff meidän perheessä.

ruokavinkit lapsiperhe

Lue myös: