Kiinteitä ja sormiruokailua kuukausi takana – mitä vauva syö?

Kolmosella on kiinteiden syömistä nyt hieman reilu kuukausi täynnä, ja se menee upeasti! Yhden todella huonosti syövän (Ykkönen) ja yhden vähän liiankin innokkaasti syövän (tissihirmu Kakkonen) jälkeen on melkoinen nautinto tämä täydellinen syömäri.

Sillä on ollut kaikki otteet hallussa alusta asti eikä se ole edes rintaraivareita osanut vetäistä. Ihan ensimmäisistä lähes hampaattomista maisteluista alkaen hän on osannut käsitellä ruokaa suussaan kakomatta liiaksi, pinsettiote löytyi saman tien, vauva antaa myös syöttää lusikalla ja se työstää vaikeimmatkin asiat kärsivällisesti suussaan.

Iso palanen Akkariakin menee ihan noin vain alas!

Hienosti on siis sujunut, äidistään huolimatta.

Kolmonen syö pääsääntöisesti sormiruokaillen, koska minusta on kivempaa siivota kuin tähdätä. Soseruokinnassa on mulle aivan liikaa oman mokaamisen mahdollisuutta ja hermostun siinä helposti kun lapsen käsi osuu lusikkaan ja kamaa lentää kaikkialle. On helpompi kestää ajatus siitä että nyt sitten lähtökohtaisesti kaikki ruoka lentää lattialle eikä se ole minun vikani.

Vaan ei lennä enää! Nyt kuukauden harjoittelun jälkeen alkaa tapahtua sitä ihmettä, etten siivoakaan kaikkea tarjoamaani biojätteeseen lattian kautta, vaan saatan jopa jäädä etsimään ruokaa tuolin kätköistä vain tajutakseni että ne meni kaikki lapsen mahaan. Voin myös raportoida ns. ulospääsyosastolta, että tavara on todella alkanut mennä mahaan. RIP ihana, tuoksuton maitokakka.

Ensimmäiset viikot kiinteitä ovat lähinnä maistelua, mutta me aletaan jo olla tilanteessa jossa Kolmonen oikeasti syö joka päivä ja aika paljonkin. Äidinmaito on hänelle edelleen ehdottomasti pääravinto, ja sen varmistamiseksi aluksi annoin aina ensin rintaruokaa ja vasta sitten sormiruokaa. Koska kumpikaan ruoan muodoista ei tunnu toisesta häiriintyvän, olen nyttemmin antanut niitä jo vähän ristiin rastiin.

Ruoanlaittoa teen tosi vähän. Olen kahdesti ottanut sellaisen parin tunnin lauantaisession, jossa teen jotain ruokaa vartavasten Kolmoselle ja pakastan siitä melkein kaiken. Niillä ruoilla mennään sitten pari kolme viikkoa helposti! Muuten annan sille suunnilleen samaa kuin muulle perheelle, suolattomana ja sopivina annospaloina.

Toisin sanoen: keitän kasviksia ja täysjyväpastaa melkein aina samalla kun teen jotain muutakin. Puuroa keitän aina normaalin annoksen ja otan siitä sitten pienempää annosta parin päivän aamuun ja iltaan, tai sitten teen Marjutin älyhyviä rieskoja, joita tarjoan puuron sijaan joku toinen ilta.

On päiviä, jolloin Kolmonen syö meidän perheestä monipuolisimmin, ja sitten on päiviä ja aikoja kun mennään pelkällä maidolla, jos muu ruokailu on liian hankalaa. Tosin nyt kun taidot ovat karttuneet hurjasti, tätä lasta voikin jo syöttää vaikka ravintolassakin. Hurjaa!

Tätä tekstiä varten tein kolmen päivän ajalta muistiinpanoja siitä mitä tämä meidän 7,5kk kulinaristi juuri nyt syö, olkaa hyvät:

Lauantai

7.00 imetys (taaaaas. Yöllä neljä, hampaat!)
8.00 puuro: kaurapuuroa ja marjsosetta. Syö hurjalla ruokahalulla koko annoksen! Annos vielä pieni, ehkä 3 ruokalusikallista puuroa ja 1 sosetta.
9.00 imetys (ja unille)
11.00 imetys + lounas: sormiruokaillen tarjolla makaronilaatikkoa, porkkanaa, perunaa, kukkakaalia, kurkkua. Loppuun uunista tuoreena soijarouhepötkö joka osoittautui suureksi hitiksi. Kolmonen söi kaikesta tarjotusta ehkä kolmanneksen, paranee!
12.00 imetys ja unille
15.00 imetys + välipala: kookosvohveli. Tämä upposi varmaan puoliksi, herkkua!
17.30 imetys
19.00 aamun puuroa vähän syötettynä, päälle päärynäviipaleita ja kurkun siivuja
19.15 imetys ja unille

(Yöllä 3 imetystä, aargh. Kohta sitä unikoulua, kohta..)

Sunnuntai

7.00 imetys
8.00 aamupuuro. Puuroa upposi vain 1-2 ruokalusikallista, ehti saada käsiinsä liikaa leikittävää. Hirveä valitus ja taistelu jonka luovutin. Annoin käteen ison siivun pehmeää kauraleipää ja sen se söi oikeastaan kokonaan.
9.00 unille ilman imetystä, koska neljä imetystä öisin.
10.00 imetys
11.00 lounas: perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, avokadoa, kurkkua, soijarouhepötköä
12.15 imetys ja unille
14.30 imetys messuilla
17.30 ravintolassa ekaa kertaa asiakkaana! Alkupalana Talk-muruja ja Puffeja, omana ruokana maustamatonta tofua paistettuna palasina ja kurkkuviipaleilla. Hyvin meni! Imetys jälkiruoaksi
19.30 imetys ja unille

Maanantai

Yöllä: herätykset ja imetykset 00.30(-1.45! Mitä perkelettä nyt taas!); 04.44; 06.30
07.30 Aamiainen: kaurapuuroa ja metsämarjasosetta, iso annos, yhteensä reilu desilitra! Päälle kurkkuviipaleita.
09.00 imetys + unille (hereillä vaunuihin)
11.00 jokin asia jonka se löysi lattialta
11.30 lounas: porkkana, peruna, kukkakaali, soijarouhepötkö, kurkku
12.00 imetys + vaunuihin hereillä, unille
14.30 imetys + välipala: puolikas kookosvohveli, avokadoa, päärynää
16.00 imetys
18.30 kalapihvi (Simppeliä Sormiruokailua -kirjasta, saatu blogin kautta) ja kurkkua
19.15 imetys ja unille

Siinä ne! Seuraavana päivänä ruokalistalle vaihtui jo uudet kasvikset, bataatti ja parsakaali sekä pasta tulivat mukaan seuraavaan kolmeen suolaiseen ateriaan. Kalapihvejä myös tuhosin huolella ja tein yhden banaanipannarin hetken mielijohteesta – jätin sokerit pois ja korvasin kanelin Ceylonin kanelilla niin kävi pienellekin.

Tämä kaikki on ollut hirveän helppoa ja kivempaa kuin muistin! Meillä on ollut koko perheen kanssa ihan älykivoja hetkiä ruokapöydän ympärillä nyt kun Kolmonenkin on ihan peleissä mukana. Musta on ihanaa kun kaikki syö omia ruokiaan eikä ketään tarvitse syöttää.

Jos sormiruokailu kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Marjutin Simppeli Sormiruokakeittiön antiin, aloita vaikka tästä tekstistä! Minä olen lukenut kirjan ja blogin läpi ja kaikki tässäkin listatut ruoat ovat Marjutin reseptejä.

Toiveohje: Hanna G:n fancy tomaattipasta + paahdetut munakoisot

Olen tehnyt viimeisen kahden viikon sisällä neljä kertaa samaa ruokaa, koska lapset ovat pyytäneet sitä. Milloin tahansa ennen se ruoka olisi ollut joku lasagne tai burgeri, mutta olemme päätyneet tilanteeseen että vuonna 2019 se ruoka on kasvisruoka, vegaaninenkin muutamalla modauksella. Eikä edes mikään lihankorvike-vegaaninen vaan ihan oikea, kasvisten makuun perustuva ruoka. Ja siitä tykkää koko perhe, en pääse tästä yli!

Tämä munakoisopasta on kasvisruoka, josta tuli tosi hyvää ja jonka koen osaavani tehdä hyvin. Kummatkin mulle iso saavutus. Suurin kiitos tästä uudesta herkusta kuuluu tietenkin Hannalle, joka minut laittoi tämän ruoan pohjan silloin kaksi viikkoa sitten kotonaan tekemään, ja munakoison paahtamisen idea tulee osittain myös Koiviston Satun Gastronaatti II -kirjasta, tsekatkaa Satun tontti myös!

Hehkutin ruokaa niin paljon Instagramissa että pyysitte tietysti ohjetta. Siihen liittyy vain pieni ongelma; mulla ei ole tähän ihan suoraa reseptiä. Joudutte itse maistelemaan matkan varrella ja selvittää puuttuuko jotain tai pitääkö jotain lisätä. En ota mitään vastuuta mutta kannustan kokeilemaan!

Sanot vain itsellesi että JOS VALEÄITI PYSTYI TÄHÄN MINÄKIN PYSTYN! No niin, sitten se ohje:

Hanna G:n ”fancy tomaattipasta” paahdetulla munakoisolla

  • Varsiselleriä
  • Salotti- tai punasipulia
  • Pari porkkanaa
  • Loraus punaviiniä
  • Tomaattimurskaa (1-2 prk)
  • Tomaattipyreetä
  • Suolaa, pippuria, hunajaa (tai sokeria), limettiä
  • Munakoiso
  • Pastaa
  • halutessasi Parmesania, basilikaa

1. Pilko munakoiso kuutioiksi ja laita se siivilään. Päälle paljon suolaa, jätä itkemään.

2. Pilko sipuli ja noin yksi varsisellerin varsi niin ohueksi kuin suinkin osaat, mandoliini käyttöön jos on. Raasta porkkanat. Kuullota kaikki kasvikset pannulla oliiviöljyn kanssa. Kaada sekaan purkki tai kaksi tomaattimurskaa ja loraus punaviiniä, muutama ruokalusikallinen meibi. Anna kiehahtaa (alkoholit pois). Sekaan pari ruokalusikallista tomaattipyreetä, suolaa, pippuria ja reilu ruokalusikallinen hunajaa tai muuta sokeria. Voit puristaa myös puolikkaan limetin sekaan hapoksi. Tässä reseptin tärkein kohta: Jätä porisemaan puoleksi tunniksi. Tarkista maku välillä.

3. Puristele itkeneet munakoisot mahdollisimman kuiviksi (älä huuhtele niin saat suolat samalla!) ja laita ne runsaan öljyn kanssa uuninpellille laveasti leviteltynä. Laita uuniin (kiertoilma 160 astetta) ja paista välillä sekoittaen noin 15min tai niin kauan kunnes palaset ovat oikein kunnolla kuristuneet, melkein jo kuivuneet.

Sivuhuomio: Yllätyin itse Hannan luona, kun munakoisoja paahdettiin. Itse olen paahtanut ihan liian vähän. Niiden munakoisojen pitää olla ihan todella, todella paljon paahdetut (eikä suolassa ja öljyssä muuten säästellä). Hanna paahtoi epeleet ensin pannulla ihan tiristetyiksi ja sitten vielä uuniin. Sen pitää olla tahmeaa, suolaista, syntistä!

4. Laita pasta kiehumaan runsaasti suolattuun veteen (meriveden makuista, muistathan!). Soseuta sillä aikaa valmis tomaattikastike, jos haluat (uppoaa ainakin meidän lapsiin paremmin niin). Lämmitä soseutettu pasta uudestaan pannulla, voit lisätä joukkoon vielä voita jos maidottomuus / vegaanisuus ei ole must.

5. Ota keitinvettä talteen ennen kuin valutat pastan.

6. Sekoita pasta ja kastike (käytä tarvittaessa keitinvettä notkistamaan) ja laita jokaisen annoksen päälle kasa paahdettuja munakoisoja, parmesania (jätä pois jos tarpeena maidottomuus / vegaanisuus), basilikaa.

Ääntä kohti!

Kuvassa ainoa otos jonka olen ruoasta koskaan ehtinyt napata, ja sekin oli Insinöörin annoksesta ja siinä oli munakoison lisäksi paahdettua kesäkurpitsaa. Ruokabloggaajaa minusta ei edelleenkään tule.

EDIT: Tekstiä selvennetty vegaanisuuden osalta.

Näkyviin ja käden ulottuville: ruokahävikkiä voi vähentää myös siivoamalla

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ESKIMO®

Muistatte varmaan, että olen aikamoinen nipo ruokahävikin suhteen? Nipo kun olen, jääkaappimme on yleensä melko tyhjä. Ostamme vain juuri tekeillä olevien ruokien ainekset, eikä jääkaappiin ilmesty tavaraa “inspiraatiota odottamaan”. Näin ruoat harvoin myöskään pääsevät pilaantumaan hävikiksi asti. Tähän olen oikein tyytyväinen!

Yhtä polleasti en voi esitellä kuiva-ainekaappiamme.

Kuiva-aineita säilytetään meillä korkeassa apteekkarinkaapissa, joka on rivistön viimeisenä keittiössämme. Tämä ei ole lainkaan optimaalinen tilanne, sillä nyt kaapin sisältöihin pääsee käsiksi vain yhdeltä puolelta ja osa kaapin käyttötarkoituksesta häviää. Kaapin tarkoituksena kun olisi juuri se että kaapin koko sisällön näkee, jolloin mikään ei jää toisten purkkien alle jemmaan pilaantumaan.

Tiesin toki ettei kaappi ole parhaassa mahdollisessa paikassa, mutta pakko sanoa että yllätyin silti vähän kun aloin sitä siivota tämän yhteistyön merkeissä.

Kaapista löytyi aivan järkyttävä määrä kamaa noin yleensäkin (sen siivottuani sain sinne mahtumaan alle puolet alkuperäisestä määrästä!) mutta lisäksi itkettävän paljon ruokahävikiksi ehtineitä tavaroita:

Kolmessa eri pussissa jo vanhaksi menneitä pähkinöitä; Linnanmäeltä ostettu, puoliksi syöty limainen karkkijauheputkilo; tänään vanhentuvia perunajauhoja ja niiden laatikon sisällä kadonnut lusikka (!); riisiä omassa laatikossaan, vaikka niiden säilytykseen tarkoitettu lasipurkki oli vieressä melkein tyhjänä; viisi eri pakettia pikapuuroja joita kukaan ei syö; kolme pakettia couscousia; peräti kaksi vaniljatankoa, joista toinen mennyt vanhaksi viisi ja toinen neljä vuotta sitten.

Ja paljon, paljon muuta, tämä oli vain ns. kirkkain kärki. Kamalinta on se että osa tuotteista oli mennyt vanhaksi vuonna 2014 – kolme muuttoa sitten.

Ei auttanut kuin siivota. Otin periaatteeksi laittaa kaiken mahdollisuuksien mukaan informatiivisiin (niin että näkee heti kuinka paljon on jäljellä ja mikä tuote on kyseessä), vähän tilaa vieviin ja riittävän tiiviisiin pakkauksiin. Ilahduttavasti suurin osa tuotteista pääsi tällä logiikalla ihan omiin pakkauksiinsa. Omassa pakkauksessa on paljon tärkeää, jonka takia siinä säilyttäminen on hyvä: päiväysmerkinnät, usein myös ohjeita ja joskus joku hyvä “kaatonokka”. Hyvä pakkaus suojaa tuotetta ilmalta, valolta sekä kosteudelta ja siksi monessa ruokapakkauksessa on edelleen muovia.

Tämän oli joku (minä) avannut niin upeasti yhdellä kädellä ettei sitä enää voinut oikeastaan enää käyttääkään ilman valtavaa sotkua

Tästä päästäisiin lempiaiheeseeni: muovin hyötyihin. Voisin paasata siitä parinkin blogijutun verran, mutta tyydyn sanomaan että muovilla on merkittävä osa taistelussa ruokahävikkiä vastaan ja että ruokahävikki on isompi vihollinen maapallollemme kuin muovi. Muovia on järkevää ja syytä käyttää ruoan säilytyksessä. Joka kodin tuntema ESKIMO® Elmu®kelmu on klassikkoesimerkki. Pienellä muovimäärällä se sulkee pois ilman säilytettävän ruoan ympäriltä, jolloin ruoka säilyy pidempään syömäkelpoisena.

Ei siis tuomita kaikkea muovia, sillä oikealla kierrätyksellä muovi todellakin ajaa paikkansa! Turha ja kertakäyttöinen muovi sekajätteessä sen sijaan on aina tyhmää.

Takaisin siivousurakkaani. Kaapista löytyi jonkin verran pakkauksia pakkauksen sisällä, kuten yksittäispakattuja välipalapatukoita. Mutta kas, avatessani Elovena välipalakeksipaketin sisältä paljastuikin kokoelma kaikenlaisia patukoita, joten siirsin kaikki yhteen pienempään läpinäkyvään ESKIMO® pakasterasiaan. Näin suklaata sisältävät, nopeammin pilaantuvat proteiinipatukatkin tulee syödyksi ajallaan.

Edelliseen kappaleeseen viitaten, ideaalituote näiden säilytykseen olisi jokin muu kuin muovi, jonka parhaita ominaisuuksia ei tässä varsinaisesti tarvittu. Toisaalta käsillä ei ollut mitään muuta jolloin olisin joutunut ostamaan uuden säilytysrasian (juu ei), jättämään tuotteet piiloon kartongin sisään taikka sitten vapaasti kaappiin seilaamaan. Kaikista vaihtoehdoista fiksuin oli mielestäni tämä tukeva ja läpinäkyvä purnukka, jonka voin käyttää tämän käyttötarkoituksen jälkeen vielä muuhun. Samalla logiikalla laitoin myös muutaman kaapin pohjalla maanneen smoothiepussin pakastusrasiaan, samoin kuin ne viimeiset ei ihan vielä hävikiksi menneet pussipuurot – jos ne vaikka tulisivat käyttöön.

Selkeä pussitettava kohde oli jauhot ja sokerit. Niistä suurin osa tulee kaupasta kevyissä paperipusseissa, jotka ovat kotisäilytyksen kannalta hankalia. Poikkeuksetta meillä sokeria tai jauhoja käyttäessä sotkeentuu niin kaappi, lattia kuin leipurikin. Nyt pakkasin kaikki avatut sokeri- ja jauhotuotteet omiin ESKIMO® Vetsku tai ESKIMO® Tuplis -pusseihinsa.

Sininen Tuplis on siitä kiva, että siinä on erittäin tiivis suljenta, se sopii siksi esimerkiksi herkästi kosteutta keräävän fariinisokerin ympärille. Vetsku taas aukeaa ja sulkeutuu supernopeasti, joten se toimii parhaiten tuotteissa, joita käytetään melko usein. Pakkasin Vetskuun sokerin ja jauhot ja Tupliksiin korppujauhot ja suodatinpussit joiden oma pakkaus oli jostain syystä tuhoutunut. Nämäkin raukat siis majailivat pitkin kaappia, sotkeutumistaan odotellen.

Samalla vauhdilla pakkasin myös keittiön pöydältä kaksi kärpästen mielenkiinnon kohteeksi muuttunutta banskua omaan Vetskuunsa, puristelin niitä vähän ja heitin pakkaseen – siinä on tuleva banaanijäätelöannos blenderiä vailla valmiina välipalaa etsiville koululaisille!

Siirrettyäni tarvittavat tuotteet ESKIMO®:n hävikkiä vähentäviin pakkauksiin, aloin latoa kamaa takaisin kaappiin. Mietin järkevän sijainnin jokaiselle “tuoteryhmälle” ja näin pääsi paraatipaikalle koululaisten omatoimiset safkat pastojen väistyessä ylös aikuisten kuroteltaviksi. Nyt on tilaa ja siistiä, toivottavasti myös vähemmän hävikkiä jatkossa! Kun tuotteet on näkyvillä ja helposti otettavissa, ne eivät jää käyttämättä.

Toisin sanoen siirsin kaikki nurkista löytyneet herkut yhteen kasaan mahdollisimman kauas ja piiloon.

Tämä siivousduuni odotti mua melkein koko kesän ja valitsin tehdä sen viimeisenä mahdollisena päivänä, samana päivänä kun armon tyttäreni päätti olla nukkumatta aamun jälkeen. Mutta hyvä tuli ja nyt on hetken kevyempi olo, paitsi biojäteastiallamme!

Haastan teidät siivoamaan omat kuiva-ainekaappinne! Ehkä teillekin käy tuuri ja yksi vanhenevista tuotteista on valmis lettutaikinaseos. Ei ole parempaa syytä paistaa lettuja maanantaina kello viisi kuin ruokahävikki.