Siis että voi ihminen innostua pienestä jutusta joskus!
Noin kolme ja puoli minuuttia sitten tuskailin Julialle että haluaisin kirjoittaa blogia enemmän mutta jotenkin siihen ei tunnu löytyvän aina aikaa tai asiaa.
Ikivanha valitus tämä. Mutta Julialla oli vähän sama ja sitten totesin että Iinalla on kyllä hyvä kun se aloittaa taas sen joulukalenterin ja siitäpä syntyi aivan mieletön idea, enkä enää tässä minuuttia myöhemmin muista kumpi sen meistä ekana sanoi:
Mitä jos tehtäisiin yhdessä joulukalenteri blogeihimme?
Näin me kuulkaa nyt teemme, ja minä aloitan!
Tämä on luukku 1.
Sovittiin että tässä ei ole mitään sääntöjä, paitsi että joka toinen päivä kirjoittaa Julia ja joka toinen minä. Paineita ei ole. Jutuissa voi olla kuvia tai ei, ne voivat olla kaksi lausetta tai pidempi mietintä, kaikki käy!
Laitamme toinen toisillemme aina lopuksi jonkin kysymyksen tai aiheen, josta toinen voi sitten jatkaa. Halutessaan! Koska no rules are all the rules.
Okei okei sitten siihen itse jutun pariin.
Haluan kertoa teille tänään että Insinööri lähti tänään, joulukuun ensimmäinen, melkein viikoksi ystäviensä kanssa surffaamaan. Mulla on sattumalta viikko aika lailla vapaata töistä, eli voin hoitaa lapset (ja vanhempani auttaa että pääsen treenaa). Siksi tämä oli vain niin once in a lifetime tilaisuus että totesin hänelle pari viikkoa sitten
Mene. Et tuu enää ikinä myöhemmin lähtemään.
Ja siellä hän nyt on, matkalla lämpimään, harrastamaan kaikki päivät intohimoharrastustaan, viettämässä aikaa ystävien kanssa ja nauttimassa.
Ja tiedättekö mitä: olen vain 100% onnellinen hänen puolesta, ja fiiliksissä siitä että tämä oli mahdollista.
Ja sovitaan ettemme kaikki muut juuri NYT sairastu, eikö?
Julia: kerro sä luukussasi siitä miten ratkaisette asian nimeltä joulukalenterit! Rakastan ja vihaan konseptia, aina tulee itkuja, miten teillä?