Tosi vahva alku tälle joulukalenterille – on toisen luukkuni aika ja jo nyt on sellainen ai niin saakeli se joulukalenteri -tilanne edeltävän illan yömöhään 😀
No, tällä mennään tai sitten ei mennä, aivan sama! Tämä kalenteri on ajatukseltaan kevyt ja lempeä ja sen tarkoitus on saada meidät tai ainakin minut kirjoittamaan enemmän ja kyllä se toimii.
Se rytmisyydestä kertonut juttukin alkoi ensin ekana kalenteriluukkuna, mutta paisui niin isoksi että tein siitä omansa. Ja nyt olen jaapattanut tätäkin luukua jo aivan riittävästi pääsemättä edes itse asiaan joten kyllä, se että ”pitää” kirjoittaa saa ihmisen kirjoittamaan ja minä rakastan kirjoittamista!
Toisessa kalenterimme luukussa Julia kertoi heidän joulukalenteristaan (liian ihana!) ja antoi mun aiheeksi kertoa kolme asiaa, jotka ovat yllättäneet omakotitaloasumisessa. Tää oli aivan mahtava aihe, en ollut tätä koskaan ajatellut!
Tässä viiden ja puolen vuoden kokemuksella ekat mitä mieleen tuli.
Asioita, jotka yllätti omakotitalossa asumisessa
1. Että mikään ei yllättänyt. Spoiler alert: olen asunut elämäni ensimmäiset 19 vuotta omakotitalossa. Mutta sieltä lähdettyäni ehkä ajattelin että ei enää, kerrostalo ja asunto-osakeyhtiöt on paljon kivempia, rivari korkeintaan.
Vaikka kokemukseni oli toista, onnistuin ajattelemaan että OKT elämä on pelkkää huoltoa ja murhetta, kalliita korjauksia ja järkyttävää vastuuta kun kaikki pitää itse hoitaa. Näin ei ollut vanhempieni talossa, eikä ole ollut nyt.
Toki tämä talo on uusi ja vanhempieni talo oli helppohuoltoinen, mutta silti olen vähän yllättynyt siitä miten vähän täällä on sellaisia vuosittaisia huoltohommia.
Pihakin on mahtava boheemi keidas melkein luonnontilassa, joten tosi vähän pitää mitään sielläkään hoidella.
Ja nyt tätä kirjoittaessani tajuan tämän fiiliksen johtuvan siitä että a) Insinööri hoitaa talon honmat pääosin ja b) emme tod ole tehneet kaikkia niitä juttuja mitä pitäisi tehdä. Mennään kohtaan kaksi.
2. Että mua ei pelota täällä. Tämän sentään muistan lapsuudesta: Jos olin joskus illan tai yön yksin kotona, siis myös jo vähän vanhempana tai jopa aikuisena, pelkäsin ihan helvetisti. Mun oman huoneen ovessa oli lukko joten laitoin sen AINA kiinni, menin huoneen perimmäiseen nurkkaan ja suunnilleen valvoin koko yön koska pelkäsin että nyt sisään tulee murhuri tai rosvo.
Pelko ei ollut ihan aiheeton, naapureille kerran murtauduttiin ja alueella tapahtui muutenkin silloin tällöin kaikenlaista. Pelkäsin myös tulipaloa, joka alkaisi jotenkin jostain räjähdysmäisesti (amerikkalaiset leffat kaasuineen, kiitos tästä), ukkosta ja vaikka mitä. Täällä en pelkää, mihin toki vaikuttaa tosi paljon meidän hyvät hälytysjärjestelmät.
3. Ettei talo koskaan tuntunut super isolta tai ”vieraalta” vaan heti ihan omalta! Ajattelin että me hukutaan tänne tilaan (200m2 autotallin kanssa) mutta ei todellakaan, tosi sopivalta ja kotoisalta tuntui heti.
Eniten oon ehkä yllättynyt siitä miten oikealta tämä on koko ajan tuntunut. Mä en ole niin yhteisöllinen ihminen että olisin jäänyt kaipaamaan ihmisten ääniä rapussa tai pihatalkoita, vaikka se kyllä joskus harmittaa ettei meidän kadun talojen lähellä ole sellaista luonnollista kohtaamispaikkaa että nähtäis vähän useammin toisiamme vahingossa! Nyt usein sovitaan tapaamiset joten ne jää aika vähiin sitten kuitenkin.
Ihana naapurusto meille kyllä on sattunut, siitä tosi kiitollinen – mutta vielä paljon enemmän saisi ovet käydä mun makuun kyllä – vaikka en niin yhteisöllinen olekaan lol.
Ehkä rivari olisi sitten mulle se täydellinen asumisen muoto? Ei, kyllä se tää talo olla pitää. Hän on se oikea meille.
Ah vielä tulisi monta juttua mieleen, kuten se että ahdistaa ajatus joskus myydä tämä koska kuka muu täällä muka asuisi ja mitä ne täällä muuttaisi ja mitä jos ne löytää tästä jotain vikaa ja toisaalta sellainen sairas ylpeys et vau me ollaan tuotettu maailmaan tämmönen toivottavasti sata vuotta kestävä, historiaa kerryttävä juttu jaaaa toisaalta sellainen ilmastoahdistus että pitikö tämmöinenkin nyt sitten yhdelle perheelle tehdä että siinä teille, muutama hassu ajatus yhdestä talosta.
Lue seuraavaksi: Talo on valmis ja hyväksytty! Mitä se sitten lopulta maksoi?
Julia: kerro luukussa neljä mihin käytät enemmän rahaa kuin oikeasti haluaisit?