Tälle päivälle Julia kysyi TODELLA pahan kyssärin, huomasin heti tän luettuani että tuli epämukava olo.
Hanne: Mistä aiheesta sä haluaisit puhua somessa / tuoda julkiseen keskusteluun, mutta x, y z juttujen takia (ja niitä ei tartte kertoa!) sä et puhu niistä?
Enhän mä halua kertoa mistä en halua puhua täällä kun sitten joudun niistä puhumaan, haha! Vähän aikaa makusteltuani löysin kuitenkin muutaman (EDIT: todella monta, apua!) kategorian jonka alle tämmöset ”omat tabut” menee, joten tässäpä näitä!
Asioita joista en puhu somessa vaikka haluaisin
Asioista jotka olen aikoja sitten rajannut yksityisiksi: näitä en oikeastaan edes halua tuoda esiin kun se on niin itsestään selvää ettei ne tule. Lasten nimet ja naamat, omat yksityisyyden asiat, läheisten asiat yms yms. Yllättävän paljonkin rajautuu joka päivä pois ilman että sitä ehkä seuraajana edes huomaa, itseltäkin se tulee niin luonnostaan ettei sitä edes ajattele.
Tämä on muuten sellainen asia mistä te ihanasti pidätte huolta! Aina jos jokin nimi vaikka onkin livahtanut tai kuulostaa siltä että olisi livahtanut storyyn, tulee joku sanomaan mulle että hei sun storyssa ehkä kuuluu nimi – arvostan tätä IHAN MEGANA, kiitos!!
Asioista, joista en tiedä tarpeeksi ja joissa saattaisin tietämättäni käyttää paljon valtaa. En voi itkeä täällä tuoreeltaan sydämestäni kun maailmalla on iso konflikti, jos en ole varma että ymmärrän asiat joista puhutaan ja että ymmärrän mitä en vielä tiedä. Siksi yleensä olen puhumatta.
Tästä saa joskus kritiikkiä mutta otan sen mieluummin vastaan kuin sen että päätyisin tekemään isoa vaikutusta väärään suuntaan.
Tähän kategoriaan menee moni poliittinen asia ja kaikki aktivismi joka mulle laitetaan toiveena että jakaisin eteenpäin. Olen tehnyt rajauksen etten jaa mitään sellaista mitä minulle varta vasten lähetetään, jotta saan minimoitua vääränlaisen vaikuttamisen. Jos joku aihe tuntuu puhuttelevalta, selvitän itse lisää ja jos se tulee jossain muuallakin vastaan, saatan jakaa siitä jotain.
Ohje kaikille jotka laittaa vaikuttajille asioita siinä toivossa että vaikuttajat jakaa niitä: Pitäkää itse ääntä! On teilläkin kanava, voitte saada isonkin vaikutuksen aikaan kun asia on oikea ja hyvin esitetty!
Asioista, joista olen liian etuoikeutettu puhumaan noin vain. En sanoisi että byhyy jouduin nostamaan taas säästötililtä rahaa että sain sähkölaskun maksettua, vaikka se tapahtuessaan tietysti kirpaiseekin. Mulla on säästötili, meillä on bufferi. Moni sellainen inhimillinen harmi tai murhe on sellainen, että monelle muulle se on silti paljon pahempi, joten pidän etuoikeutetun suuni kiinni.
(Tämä on toisaalta asia josta olen ehkä halunnut puhua, että aiemmin hyvin pärjänneen keskiluokan kohtaama talousvaje on kyllä aivan hurja, eikä ole musta reilua nauraa keskiluokan ”turhalle tuskalle”.)
Isompien lasten kanssa elämisestä, tai ainakaan siitä seuranneista mahdollisista murheista. Jos jostain puhun, hankin siihen paljon laajemman kokemuspinnan seuraajien avulla ja puhun asioista yleisellä tasolla, en vain tai ollenkaan enää meidän perheen jutuista.
Parisuhdekriisit, jos niitä olisi. Tuon parisuhdeasiat valoon vasta sitten jos on joku sellainen ajatus tai oivallus jonka kanssa olen itse ”valmis” ja josta ollaan jo puolison kanssa puhuttu. Jokaisen Insinööriä koskevan jutun hyväksytän hänellä.
Laihdutuspuhe, painoasiat. Olen jo vuosia sitten rajannut somestani (ja kotona, en anna lasten nähdä sitä miten joskus olen tyytymätön itse johonkin) sen pois että ylipäänsä kommentoisin omaa tai muiden kehoa millään tavalla, yritän sillä normalisoida sitä että muut asiat kuin kehon muoto ja koko on paljon kiinnostavampia. Silti, on tässä vuosien varrella ollut vaikeita prosesseja omassakin päässä, joita joskus olisi kiva avata vertaistukea saadakseen. Harrastan kuitenkin niiden ratkomista kotona, rakkaudella.
Terveysjutuista, sekä mielen- että fyysisen terveyden asioista, jos riskinä on yleinen diagnosointi ja somelääkitseminen. Tämä on musta todella SOS aihe ja tästä voisin kyllä puhua! Lyhyesti: kääntykää kaikissa asioissa pliis ekana tai ainakin lisäksi lääkärin puoleen, älkää ottako hoito-ohjeita somesta.
Somesta. Okei puhun tästä kyllä, mutta aika usein mun tekisi mieli puuttua siihen miten me toinen toisiamme kohdellaan somessa ja esimerkiksi jakaa joitain minun saamiani viestejä. Haluaisin muistutella ihmisiä seuraajan vastuusta, mutta siitä tulee helposti sellainen ”mitä sinä siellä valitat kun saat tästä rahaa” efekti ja huonosta käytöksestä puhuminen sekä lisää huonoa käytöstä että kohdentaa sitä enemmän minua kohtaan.
Siksi varmaankin moni minun laillani vaikenee, turha sekoittaa pakkaa lisää. Yhden ohjeen annan tähänkin kuitenkin: Kun olet laittamassa viestiä jollekin somessa, kuvittele että seisotte perätysten kassajonossa. Sanoisitko saman mitä olet juuri kirjoittanut?
Negatiivisista asioista ylipäänsä. Usein on joku iso turhautuminen vaikka jonkun firman toimintaan ja tekisi mieli läyhätä jossakin. En kuitenkaan a) usko julkiseen haukkumiseen ja b) halua tuhlata omaa alustaani sellaiseen. Jos on jotakin negatiivista palautetta, pyrin antamaan sen suoraan palveluntarjoajalle tai kuka se nyt onkaan joka mielestäni törttöilee. Poikkeuksiakin on, mutta vältän kyllä sellaista kovasti.
Tämä muuten pätee myös yhteistöihin: jos käykin ilmi että jossain on jotain outoa tai ei ihan kohdillaan olevaa, pyritään ensin korjaamaan asia ja sitten jos ei voi korjata, en tee yhteistyötäkään. Ajattelen että menetetty markkinointimahdollisuus ohjaa yritystä enemmän kuin julkinen teilaus tai varsinkaan jotkut piilotellut mielipiteet, niitähän en harrasta.
Asioista, joihin liittyy (turhankin) voimakkaita mielipiteitä ja tulee helposti kohua ja vastakkainasettelua. Nämä on usein sellaisia mitkä ei mua myöskään niin itseäni edes tällä hetkellä postausaiheina kiinnosta, joten helppo vältellä. Asiasanat: turvaistuimet, ferritiini, lasten uniasiat, kengät, rahan käyttö, vastuullisuus sillä tavalla että kuka saa kirkkaimmen ekojeesuksen kruunun. Uskonto!
Ja kyllä mun on laitettava listan lopuksi kaikki asiat, joista voisin saada paskaa niskaan. Hyvin, hyvin harva asia maailmassa on sen arvoinen että kannattaa uhrata itseään somen alttarilla. Jos jostain tulee paskamyrsky, oli se aiheesta tai ei, se on niin rankkaa sen kohteelle etten voi teille sitä sanoin kertoakaan. Minusta on aivan oikeutettua että jokainen suojaa siltä itseään niin paljon kuin voi.
Tää oli aivan erinomainen kysymys jota soisin monen miettivän omalla kohdallakin! Erityisesti syitä näiden päätösten takana, ja odottaako samoja rajauksia muilta vai ei? Tosi kiinnostavaa! Huomaan samalla että menin aivan ohi tehtävänannon ja listasin enemmän asioita joista en puhu kun sellaisia joista edes sitten haluaisin puhua – en ole varma onko niitä lopulta niin paljon!
Julia, kerro meille huomenna TOP3 tapaa saada lapset nauramaan! Ehkä mekin vähän nauretaan sit välillä!