Oravannahkayhteistyö: olemme saaneet keittiöstä alennusta näkyvyyttä vastaan

Nyt sain niin kauniit kuvat käsiini meidän keittiöstä, että on pakko jakaa ne ja samalla kertoa kaikki keittiöstämme! Kuvat ovat keittiön toteuttajan Blaun omaisuutta, ne on Blaulle kuvannut Mikael Petterson ja stailauksen on tehnyt Minna Jones.

Vaikka tokihan te olisitte uskoneet että meillä näyttää aina tältä:

Juu ei näytä. Mutta ei se haittaa! Keittiö on arjen sotkujemmekin keskellä hieno ja mikä tärkeintä, toimiva. Sanon vähintään kerran viikossa ääneen, että olen kyllä kaikista tyytyväisin tähän keittiöön. Joka päivä ajattelen sitä. Seuraavassa kattava analyysi valinnoista ja niiden onnistumisesta!

Keittiön suunnittelu lähti arkkitehtimme (Arkkitehdit Sarapää) kynästä. Even ajatuksena oli mahdollisen kompakti, linjakas ja simppeli ilme, kuitenkin niin että perustoiminnot ovat hyvin käsillä. Siinä onnistuttiin tosi hyvin!

Keittiössä on tilaa riittävästi ja toiminnot on tosi hyvin sijoiteltu: siivotessa pyhä kolminaisuus roskis – hana – astianpesukone on saavutettavissa yhdeltä seisomalta, ja samoin tiskikoneen tyhjennys käy helposti suoraan vieressä oleviin kaappeihin. Ainoa miinus on se ettei meillä ole vielä järkevää paikkaa keittiöpyyhkeelle. se roikkuu nyt uunin kahvassa, josta seuraa aina märkien käsien kurottelua kahden työtason välillä, eli tippoja lattialla.

Suunnitellessa mietittiin kovasti että veden ja lieden pitäisi olla samassa paikassa, ja olisihan siinä puolensa. Vettä tarvitsee kokatessa paljon ja joka kerta kun sitä pitää hakea tai valuttaa tästä kahden työtason väliltä, syntyy sotkua ja tietysti vähän vaaratilanteitakin (kuuma pastavesi + sekoilevat lapset = ei hyvä).

Toisaalta, jos hana olisi saarekkeessa, siinä olisi jatkuvasti sotkut esillä ja tilaa muulle tekemiselle (hengailu, pilkkominen, läksyjen teko, viinilasin kanssa nojailu, yms) jäisi vähemmän. Olen siis tyytyväinen meidän ratkaisuun.

Myös kvartsisen työtason nostaminen ja jatkaminen välitilaksi oli hyvä ratkaisu! Aluksi ajattelin tuleeko siitä turhan massiiivinen mutta päinvastoin: se selkeyttää koko linjaa ja näköjään roiskin melko isolla kädellä ihan päivittäin. Syytäkin suojata koko seinä.

Roiskimisesta tuli mieleen, että yksi keittiön parhaita juttuja on Stalan syvä lavuaari, jonka bongasimme poistomyynnistä. Sieltä ei ihan heti kaikki sotkut näy eikä vesi roisku kovin helpolla yli. Paitsi jos minä olen töissä siinä, eh. Tapwellin hanan ulosvedettävä letku on just niin hyvä ja käytännöllinen kuin ajattelinkin!

Astianpesukonetta varten meillä on sähkökäyttöinen hanan sulkija allaskaapin alla. Saamme siis hanan automaattisesti kiinni aina kun kone ei käy, mutta tasolla ei näy mitään isoa mönttiä.

Saarekkeen takana olevat kaapit mietityttivät suunnitteluvaiheessa – ovatko liian hankalat kun edessä on aina tuolit? No, ovat. Mutta koska niitä käytetään vain ehkä kerran viikossa, se on ihan ok. Samoin muutkin hankalat kaapit ovat ihan hyvässä käytössä, niissä kaikissa on jotakin sellaista jota käytetään vain muutamien viikkojen välein. Termarit, uudet talouspaperit, ylimääräiset juomapullot ja juhlatarvikkeet ovat kaikki sellaisia joiden ei tarvitse olla käden ulottuvilla.

Muuten meillä on mahtunut kaikki kamat tosi hyvin näihin kaappeihin mitä on. Keittiöömme tuli Even ideasta se erikoisuus, että yläkaapit ovat paljon normaalia korkeammalla ja lisäksi ne ovat erikoiskorkeat, 122cm. Korkea välitila tuo paljon ilmavuutta keittiöön (eikä päätä lyö aina kaapin reunaan!) ja toisaalta korkealle kattoon ulottuvat kaapit tekevät koko keittiöstä tosi linjakkaan.

Mutta toki ylimmät hyllyt ammottavat pääosin tyhjinä ja korkeat kaapit ovat ongelma, jos pituutta ei ole suotu yhtä paljon kuin meille melkein 180-senttisille. Itsellemme tämä kuitenkin suunniteltiin, joten korkea it is!

Roskiskaappeja suunnittelimme tarkoituksella tosi paljon. Jopa kolme meidän viidestä (altaan puoleisesta) alakaapista on varattu jätteille. Ylimmässä on ergonomisesti eniten käytetyt sekajäte, muovi ja kartonki, sen alapuolella pullot, metallit ja lasit ja vielä näiden vieressä kaikki keittiön siivoustarvikkeet. Tämä viimeinen voidaan myös muuttaa jätekaapiksi (sitten kun biojätettä aletaan kompostoida ja tarvitaan lisää ämpäreitä).

Ainoa miinus on se että roskislaatikkomme ovat vähän liian korkeat. Ne yltävät melkein vetolaatikon yläreunaan, mikä herkästi sotkee koko kaapin jos (kun) roskikset tungetaan ihan täyteen.

Saareke on ollut juuri niin ihana kuin ajattelinkin (fun fact, tuosta linkin takaa löytyvästä jutusta on yli kolme vuotta aikaa. Kuinka kauan tämä projekti on oikein kestänyt??!). Toki se kerää roinaa, mutta ei se mua niin paljon haittaa kuin luulin. Sen ääressä todella tehdään kaikenlaista yhdessä ja erikseen ja se kestää hyvin kolhuja ja tusseja. Pitkään tehty päätös siitä jatkuuko työtaso saarekkeen sivulle vai ei päätyi hyvään – alas asti jatkuva kaunis valkea taso tekee kokonaisuudesta tosi hienon! Lieden paikka saarekkeessa keskellä keittiötä on myös ollut hyvä ratkaisu, ja sisäänrakennettu liesituuletin toimii moitteetta.

Meillä on kaikki kodinkoneet Siemensiltä, koska saimme kerran hyvän vinkin: vaikka koneet voivat näyttää aika samoilta eri valmistajilta, niissä saattaa olla eriväriset tai erityyliset digitaaliset kellot ja valot. Samaa valmistajaa suosimalla saa varmasti yhtenäisen linjan ja usein myös paremman hinnan kun pakettina ostaa. Näihin olemme olleet tyytyväisiä, mikään ei pidä isoa ääntä ja kaikki hoitavat hommansa hyvin.

Mikron ja uunin yhdistelmää mietittiin tosi pitkään. Isona vaikuttimena oli toive saada mahdollisimman vähän kodinkoneita, jotka auttamatta rikkovat kauniiden kaapistojen linjaa. Tässä onnistuttiin tosi hyvin, kaikki näkyvät koneet ovat vain kokin nähtävissä.

Käytännössä mikrouuni-yhdistelmä on ollut tosi jees, kolmea pientä ongelmaa lukuunottamatta: Mikro ei (tietysti) pyöri. Tuntuu että se vaikeuttaa joidenkin ruokien sulattamista. Lisäksi se pelkäämäni ongelma tapahtuu ainakin kerran kuussa: haluaisin mikrottaa jotain samalla kun uuni on päällä. Se ratkeaa yleensä lämmittämällä kamat pannulla, mikä ei ole lainkaan hassumpi juttu sekään. Kolmas ongelma yllätti. Mikro kuumenee tosi kuumaksi uunivastusten kohdalta ja siihen pystyy hyvinkin polttamaan kätensä. Kerran sen tein, kukaan muu ei vielä.

Jos tekisin nyt päätöstä uudestaan, valitsisin silti näin. Sillä jos olisimme halunneet ne erikseen, olisimme ehkä joutuneet luopumaan apteekkarin kaapista joka on ollut aivan sairaan hyvä kuiva-ainekaappina. Jos haluan päätökseni perua, yhdessä yläkaapissa on valmiiksi pienelle mikrolle pistorasia. Ai että kun oltiin fiksuja.

Yllättävä positiivinen puoli keittiössä on saarekkeen ja allastason välinen tila, joka jäi melko suureksi. Siinä on lähes puolitoista metriä tilaa, mikä tekee kahdestaan kokkaamisen huomattavasti kivemmaksi, kun kukaan ei törmäile toisen kyynärpäihin ja astianpesukonekin mahtuu vaikka olemaan auki samaan aikaan.

Jääkaapin sijainti on ollut tosi hyvä, sillä se on helposti kaikkien saatavilla ja siitä on mukava nostella tavaroita työtasoille eikä sinne päästäkseen tarvitse väistää vaikka roskista käyttävää kaveria.  Työtason alla sijaitseva pakastin on myös ollut juuri oikea ratkaisu meille – sinne mahtuu kaikki mitä tarvitaan ja siihen on helppo päästä.

Keittiön harmaa sävy on ihana. Kertakaikkiaan. Keittiön toteuttaneen Blaun äiti Pirjo valitsi sitä meille todella pitkään ja arvostan hirveästi sitä paneutumista mitä siihen käytettiin. Väriksi valikoitui Tikkurilan 1951. Sävy vaihtelee makeasti vuodenajan ja kellonajan mukaan! Keskikesän kirkkaassa valossa se oli aivan valkoinen, nyt talven tultua se tummuu jatkuvasti tosi kauniiksi omaksi sävykseen. Puulattia keittiössä on ihana jalkojen alla mutta vähän työläs pitää puhtaana. Annan sen anteeksi.

Myös Pirjon tuoma vaalea kvartsitaso (Noblesse Supreme White) on ollut hirmu hyvä. Se on raikas ja kirkastava, mutta hyvin armollinen tahroille pienen marmorikuviointinsa kanssa.

Blaun pienet nuppivetimet ovat tosi kauniit mutta pian huomattiin käytössä että jääkaappiin oli pakko vaihtaa isompi nuppi. Avaaminen oli liian vaikeaa pienen kanssa. Iso tosin sulautuu tuohon paljon paremmin kuin ajattelin – minähän sen pienen sinne aluksi väkisin vaadin kun halusin samanlaiset vetimet kaikkiin. Tyhmä minä.

Yläkaapeissa ei vetimiä ole ollenkaan, sillä ne on Pirjon hyvästä ehdotuksesta toteutettu niin että ovilevy tulee hieman runkoa alemmaksi eli kaapit saa alapuolelta helposti auki.

Keittiön suunnittelu oli jälkikäteen ajateltuna aika iso homma, mutta ammattilaisten avulla (kiitos Pirjo Blaulta ja arkkitehti-Eve!) siitä tuli kyllä ihan tosi hyvä. Juuri sellainen kuin me tarvittiin.

Keittiömme spekseinä:

• Suunnittelu: Eve Sarapää / Arkkitehdit Sarapää (saimme suunnittelutyön ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan)
• Kaapistot, työtasot, vetimet: Blau (saimme alennusta bloginäkyvyyttä vastaan)
• Hana: Tapwell
• Kodinkoneet: Siemens
• Valaisimet: Artek A330S, hopea
• Lattia: Timberwise Lehtikuusi 185mm lankkuparketti, sävy Nordic
• Baarituolit: Hay
• Sotkut: me.

Lue lisää: Keittiön suunnittelu

Kaikki kuvat paitsi 3&4 Blau by Mikael Petterson, stailaus Minna Jones

Ostimme viimeksi ruokapöydän sinä päivänä kun tajusin odottavani Kakkosta. Seisoin Lahdessa huonekaluliikkeen edessä pää raskaudesta pyörien ja tuijotin kaunista pöytää. Se oli täydellinen! Uusvanha, kaunis, luonteikas ja käytännöllinen tanskalainen komistus, jonka veimme heti kotiimme. Tuo rakas pöytä kesti mukisematta kahden taaperon kolhut ja mustikat ja kymmenet juhlat. Aina se oli vähän väärän korkuinen – 1950-luvulla pöydät tehtiin vähän korkeammiksi – mutta annoin sen anteeksi ja tein työni osittain sohvalla kun pöydästä alkoi tulla rasitusvammoja.

Sitten rehasimme kaunottaren uuteen taloon ja totesimme raukan olevan auttamatta aivan liian pieni. Jatkettuna se näytti vähän hoopolta ja istuminen oli vaikeaa pöydän jalkojen tullessa aina tielle. Oli pakko löytää uusi.

Se olikin sitten sellainen draaman kaari, jota en jaksa edes toistaa. Pikakelaan puolestanne neljä kuukautta hetkeen jolloin mietin olisiko vuosia ihailemani Hakolan huonekalun Woody sittenkin meille sopiva pöytä. Kesällä näimme sen vähän sattumalta livenä ja kun löydettiin hyvä blogihintakin*, se oli siinä. Woody oli saatava.

Jäljelle jäi helpot kysymykset: minkälainen pöytätaso (mitä puuta) ja minkä kokoinen.

HAHAHHAHA siinä mitään helppoa ollut saakeli.

Hakolan väki sai lähettää mulle aika monta sähköpostia ja elää mukana tätä toista draaman kaarta ennen kuin teimme lopullisen päätöksen. Niin iso kuin mahdollista (260cm) ja saarni. Päätöksestä vaikean teki tuolien määrä. Olimme pitkään huolissamme ettei tuohon isoonkaan pöytään mahtuisi neljää tuolia vierekkäin niin että pöytään mahtuisi yhteensä kymmenen ruokailijaa. Se pelko osoittautui vääräksi ja nyt pöydän ympärillä on istunut jopa 12 tyyppiä noin vain!

Vinkkinä: Pienemmissä koossa tuo pöydän kaunis jalka saattaa tehdä välillä ongelmaa tuolien mahduttamisen kanssa. Mutta! Hakolalta saa tiskin takaa ostettua Woodysta version, jossa jalat on käännetty toisin päin. Se on paitsi kauniin näköinen versio, sillä saa myös lisää tilaa tuoleille. Älkää kertoko että kerroin.

Itse pöydän saarniset lankut ovat niin kaunista ja taitavaa puusepän työtä että itkettää. Pöytä on jykevä, tasainen ja samettinen. Hiplaamme sitä edelleen joka kerta, koska se vain tuntuu niin ihanalta. Woody on myös ihanan kiero. Koska pöytä tehdään kahdesta luonnonlankusta (laskettiin että ikää on oltava ainakin 150 vuotta näillä puilla), jokainen pöytä on oman näköisensä ja reunoissa näkyy elämä. Keskellä kulkeva luotisuora rako tuo kuitenkin säntillistä jämäkkyyttä.

Woodyn äärellä on kertakaikkisen ihana istua. Pöytä on juuri sopivan korkuinen ja paksu pöytälevy on mahtavan tukeva, mutta silti minunkin kilometrikoipeni saa vaivatta nostettua ristiin pöydän alla. Se kestää hyvin kosteutta ja pieniä tahroja (jos nyt vaikka Marcus & Martinuksen logon tussilla piirrettynä) ja on helppo pyyhkiä puhtaaksi. Raosta menee toki murusia lattialle, mutta missä perheessä lattiaa ei joka tapauksessa joutuisi siivoamaan ruokailun jälkeen?

Parhaiten Woodyn kanssa sopii mielestäni pinnatuolit, joita meidän pitää vielä vähän kerryttää sekakokokelmamme tueksi. Kaunis se on joka tapauksessa! Mulle suurin kriteeri uusissa ostoksissa on se että ne näyttävät hyvältä myös arjen keskellä, ei kuvaustilanteessa. Tältä se näyttää silloin:

Aika kivalta, eikö?

Woodya pääset fiilistelemään täältä.

*saimme alennusta pöydästä näkyvyyttä vastaan.