SOS isot lapset maksaa paljon! Avasin storyissa tietämättäni melkoisen pandoran lippaan, kun pohdin ääneen, että isojen lasten elämän kustannus on asia, jota ei ehkä osaa ottaa huomioon perhesuunnittelussa.
Kun miettii, haluaisiko yrittää vauvaa tai toista, laskee usein enemmin pienen lapsen kustannuksia ja tulonmenetyksiä, mutta ei sitä, kun 10v päästä sen vauvan isoin toive on saada 800€ Air Jordanit. Niitä ei btw tule koskaan meidän talouteen, eikä niitä edes toivota, hahaha! Mutta: toiveet, tarpeet ja välttämättömyydetkin on silti kalliimpia isoilla.
Pienten lasten isoin kuluerä on päivähoitomaksu, joka voi olla useita satasia kuussa per lapsi. Sanoisin silti, että kun lapsi kasvaa jonnekin 10v ikään, muita kustannuksia tulee kyllä aivan riittävästi tilalle. Vaatteita voi olla vaikeampi löytää edullisemmin, tärkeitä harrastuksia tulee, vapaa-ajan kulut kasvaa ja ihan vaikka bussilippu saattaa tulla mukaan kiinteisiin kk-menoihin.
Ehkä hammasraudat, silmälasit tai digilaitteet tulee mukaan pottiin. Ja siis nämähän syö ruokaa enemmän kuin aikuiset! Matkustelu ja ulkoa syöminen on usein unta vain, ainakin nykyhinnoilla. Rahaa saisi palamaan aivan älyttömiä määriä, jos ei yhtään rajoittaisi.
Sitten on se 17-18v kuoppa, kun lapsilisä loppuu, mutta rahanmeno ei. Huh huh.
Mun isoin oivallus tässä keskustelussa oli se, että kustannusten muodostumisessa on iso ero. Pieni lapsi aiheuttaa välttämättömiä kustannuksia: ruokaa, päivähoitoa, vaatteita ja varusteita. Isomman kanssa iso osa isoista kustannuksista liittyy enemmän lapsen omiin toiveisiin ja kiinnostuksen kohteisiin.
Harrastukset voi olla monta sataa kuussa, tai pelkät kovan tason luistimet lätkänpelaajalle kerralla useita satasia. Ehkä lapsi joutuu tai haluaa ajaa mopokortin, sitten kaivetaan kuvetta autokouluun ja kulkuvälineisiin. Yksi menee, entä jos lapsia on neljä? Entä rippijuhlat, leirikoulut, kielimatkat, kivat kaupunkiseikkailut omien kavereiden kanssa itsenäisyyttä harjoitellen?
Tässä kommentissa oli minusta hienosti tiivistetty asiaa:
”Olet oikeassa, isoilla lapsilla isommat kulut; pikkulasten vaatteita/leluja/tarvikkeita kierrätetään usein peräti maksutta kaveriperheissä, teinin osalta ei toimi. Teinien viikkorahat nousevat iän myötä ja samat harrastukset maksavat teineille enemmän kuin pikkulapsille (teinit ei voi höntsäurheilla vaan tarjolla lähes ainoastaan tavoitteellista urheiluharrastusta).
Pienet lapset hoidetaan neuvolassa/terkkarissa , teinit HUSin jonoissa jumeissa eli gynet ja terapiat maksettava omasta pussista (alle 16-v saa Kelan maksamaa kuntoutusta, 17 v:n osalta Kela korvaa vain pienen osan). On abirisset, abiverkkarit, abibileet. Lukiokin vain rajallisen aikaa maksuton, meillä esim sairauden takia pitkittynyt lukio tietokoneineen maksetaan itse. Ja se isojen lasten kanssa matkustaminen vasta kallista onkin!
Teinit ei mahdu hotlan perhepetiin tai saa alennettuja lentolippuja. Pikkulapsien kanssa tuntui sentään, että palkasta jää paljon käteenkin, nyt menee kaikki (ja säästötkin). Mietin, että täytyykö perheen laskea elintasoa lasten kasvaessa, kun rahat ei enää riitä samalla tavalla – pitäisikö se huomioida jo pikkulapsiaikana ja laittaa sukanvarteen teinivuosia varten?”
Riippumatta siitä, onko haaveena tai elämäntapana matkustelu tai ei, tuo elintason laskeminen on hyvä huomio. Kyllä lasten kasvaminen aika monella tuntuu. Kulujen kasvu ole missään nimessä sidoksissa vain luokkaan tai palkkaan.
Nuori, ei vielä omia rahoja ansaitseva aikuinen joutuu monessa kuitenkin maksamaan saman kuin aikuinen. Nykyisin nuoruuteen kuuluu myös paljon kaupallistettua kulttuuria ja moni oman ikäluokan ”kivoista yhteisistä kokemuksista” abiristeilyihin, wanhojen tansseihin ja ripareihin aiheuttaa isoja kuluja. Voi toki olla osallistumatta, mutta samalla on merkittävällä tavalla erilainen kuin useampi muu.
Kaikkiin (tai mihinkään) nuoren vaatimuksiin ei toki ole vanhempana syytä suostua, eivätkä kaikki edes pysty rahoittamaan nuoren kasvavaa juoksujalkaa ja siitä koituvia rahanmenoja. Osittain nuori voi toki itsekin osallistua kustannusten kattamiseen, mutta sama pointti säilyy: lapsen kasvaessa rahakasvatuksesta, rahan käyttämisestä ja rahan riittämisestä tulee yhä enemmän vaihtokauppaa myös sen kanssa, mitä kaikkea haluat ja pystyt lapsen omasta innosta, kiinnostuksesta ja harrastuneisuudesta tukea, eivätkä kaikki valinnat ole helppoja.
Mitä mietteitä teillä on tästä? Onko isomman lapsen aiheuttamat kustannukset yllättäneet, tai se, miten paljon enemmän joutuu käymään keskustelua siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei?
Ehkä loppuun pakko laittaa se pakollinen disclaimer: mitään en tekisi toisin ja annan kaiken mitä lompakostani löytyy ilomielin nuorten hyviin juttuihin. Mutta joskus toki toivoisin, että ne edelleen tulisi ikionnelliseksi Muumi-tikkareista!
Kuva Dorit Salutskij