Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Levossa ja levollinen

Olo on hämmentävän onnellinen.

Eilen päättynyt raskausviikko päätti samalla tämän hetken työrupeaman. Keskiviikkona kävin tarkistamassa tilanteen varmuuden vuoksi lääkärillä (kaikki hyvin meillä kummallakin) joka totesi että ”kyllä voisit jo luovuttaa” ja käski saikulle äitiysloman alkuun asti. Pari viikkoa vajaaksi jäi tämä rupeama.

Siinä oli sellainen minuutin hetki autossa, jolloin kyyneleet meinasi tulla. Toisaalta sellaisesta luovuttamisen olosta ja snadista huijaritunteesta, kun mitään hätää eikä vikaa oikeasti ole. Että olisihan tässä nyt ihan hyvin voinut vielä nyt nämä kahdeksan viimeistä päivää hoitaa, ihme luovuttaja.

Toisaalta enemmän puhtaasta helpotuksen tunteesta. Siinäkin autossa istuessa vatsassa tuntui kova kivi, joka ei ollut pelkkää tunnetta vaan myös rasitusta. Ei kovin kipeää, mutta ei helpon keveääkään. Nyt on lupa ottaa iisisti, ja miksi ei ottaisi?

Koska olen tyyppinä erittäin nopeasti asiat prosessoiva, oli jo torstaina aivan eri ääni kellossa. En enää kyseenalaistanut levon tarvetta, sairaslomaa tai raskauden raskautta yhtään. Aloitin uuden raskausviikon hyvillä mielin, onnellisena ja tilanteen hyväksyneenä.

Tassuttelin läpi päivän hissukseen oman perheen kanssa. Hoidin muutaman pienen asian hitaasti ja kiirehtimättä, pysähtelin jos piti. Luukutin autossa kattoluukku auki Nicki Minajia kahdestaan Ykkösen kanssa. Söin jädet. Makasin tunnin auringossa Insinöörin kanssa kahdestaan. Valitsin toisen tunnin verran väriä pihasaunan vuodesohvan petivaatteiksi ja istutin optimistisena taas uuden hortensian.

Grillasin hampparit ja pelasin koko perheen kanssa ristiseiskaa. Hymyilin, nauroin ja silittelin vatsaa. Pötköttelin välillä kyljelläni ja annoin vauvalle, itselleni ja kropalle kaiken sen ajan mitä tarvittiin. Mielessä kävi tästä kirjoittaminen ja ajatus siitä että pitäisi ehkä ottaa joku kuva joka kuvastaa kuinka seesteistä kaikki juuri tänään oli.

En ottanut kun en jaksanut ja se siitä päivästä niin seesteisen tekikin. Muistan kyllä tämän kaiken ilman kuvaakin, osaan kirjoittaa talteen ilman kuvitusta. Otin koko päivänä yhden kuvan, suttuisen napsaisun itsesäni Hesburgerin jonossa (kahden hampparin päivä, best!). Sen nappasin, koska yhtäkkiä näkemäni pallomaha näytti mielestäni niin kivalta.

Nyt vaeltelen tyhjässä kodissa ja kuuntelen. Talon natinaa ja omaa hengitystäni, hiljaisuutta, radiota, äänikirjaa. Omia fiiliksiä ja vauvan käänteitä. Mietin, laittaisinko toisen koneellisen tulemaan vai katsonko vähän telkkaria. Taidan valita jälkimmäisen, hirveän monta suositeltua sarjaa on aloittamatta.

Laitoin sähköpostiin lomailmoituksen ja siirrän vielä viimeisetkin työtehtävät eteenpäin, siivoten digitaalista työpöytää. Taas meinaa se pieni kyynel tulla. Tämä hetki on haikea, riemuikas ja jännittynyt samaan aikaan.

Olen nyt lomalla. Äitiys-, sairas- ja kesälomalla yhtäaikaisesti. Kolminkertainen lomastatus riittää minullekin luvaksi vain olla ja hengittää ja tunti tunnilta tarve suorittaa vähenee. Yhtäkkiä on todellakin riittävästi ohjelmaa yhdelle päivälle saada yksi sähköposti ulos tai se yksi kone pyöritettyä.

Ja jos niitäkään ei saa tehdyksi niin samapa tuo. Minä kasvatan uutta ihmistä.

JAA
6 Comments
  • Miukumauku
    toukokuu 31, 2019

    Mä koetan myös hyväksyä, että pitää rauhoittua ja keskittyä kasvattamaan kahta ihmisen alkua. Raskaus on vasta puolivälissä, mutta jo nyt kyljenkin kääntäminen aiheuttaa supistuksia puhumattakaan esim kaupassa käymisestä.. Töissä koetan kovasti kuullostella vointia ja yritän , että en tekisi yhtään liikaa vaan koetan ”luovuttaa” ajoissa.

    • Valeäiti
      toukokuu 31, 2019

      No hei kaksi on kyllä semmonen urakka että pitäisi olla lakisääteisenä loma heti pissatikun jälkeen 🙂 Onnea ja tsempit!

  • Tiina
    toukokuu 31, 2019

    Ihanaa lomaa! ❤️ Iisisti vaan, nautiskellen. Kertoo niin paljon meistä äideistä, että koemme olevamme laiskureita, jos jäämme saikulle ennen äitiyslomaa, vaikka koko ajan mahassa kasvaa ihminen.

    Itse olin muuten viikon aikana 4 päivää saikulla, 2 päivää joululomalla ja päivän äitiyslomalla esikoista odottaessani. Tehokas lomaviikko! Kuopuksesta jäin äitiyslomalle vasta ku oli pakko. Niin ne vaihtelee raskaudet yhdellä äidilläkin!

    • Valeäiti
      toukokuu 31, 2019

      Se tässä varmaan vähän vaikuttaakin kun ekassa olisin voinut olla duunissa vielä vaikka kuinka pitkään ja tokassa raahasin esikoista himaan vaunujen kanssa lumipenkkojen läpi ihan viimeisillään – tulee semmonen olo että miten nyt sit muka ei jaksa. Mut toisaalta kolmas onkin varmaan rankempi.

      • -R
        kesäkuu 4, 2019

        Jaaa.. ehkä on jokunen vuosi tullut ikääkin sinulle lisää? Anteeksi, pakko oli alkaa huomauttelemaan 😀 Mutta vaikuttanee sekin.

        Sitä pohdin tässä joku päivä, kun instastoryasi katsoin, että oliko kaksi ensimmäistä samanlaisia jumppaajia mahassa? Omani temmelsi juuri samallalailla ja lopunaikoina alkoi olo olla hyvin tukala.. jäin myös pois töistä jo ennen äitiysvapaan alkamista kun ei siitä enää mitään tullut. Olisin varmasti jäänyt jo aikaisemmin, mutta pidin ensin kesäloman sitten kuvittelin tekeväni pari viikkoa vielä töitä ja sitten jääväni vapaalle. Enpä tehnyt.

        Nytpä sitten jännityksellä odotellaan, että miten tämän seuraavan kanssa käy.. 😀 Onnellista lepäilyä ja tsemppiä!

        • Valeäiti
          kesäkuu 4, 2019

          no juu on tullut muutama vuosi ikääkin mutta vasta 36 mittarissa kuitenkin. Enemmän musta kans tuntuu että tää vauvan isot liikkeet tekee olosta vaikeamman kun kohtu on kovemmalla. Ei todella ollut kaksi aiempaa tämmösiä jumppaajia!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.