Kaupallinen yhteistyö Abbvie ja Migreeniyhdistys
Mulla oli melkein koko syyskuun migreeni ja se oli ihan hirveetä. On todella, todella
turhauttavaa yrittää ymmärtää, miksi ja miten ja kuinka se menisi pois. Onneksi olen nykyään sentään hoidon piirissä, sillä vaikka olen kärsinyt tästä jo pitkään, sain vasta vuosi sitten tietää, että sairauteni on migreeniä.
Migreeniä ja sen oireita on kokonainen kirjo, enkä tiennyt sitä ennen kuin sain itse diagnoosin, yli kahdenkymmenen vuoden kipumatkan jälkeen. Se, mistä kohtauksen tällä kertaa sain, on mysteeri, niin kuin lähes aina. Olen oppinut vasta pikkuhiljaa tunnistamaan, mistä milloinkin on kyse.
En vain ole koskaan tiennyt sairastavani migreeniä, sillä minulle on sanottu kerta toisensa jälkeen, ettei päänsärkyni ole migreeniä. Sain diagnoosin vasta vuosi sitten, kun jaksoin ensimmäistä kertaa lähes vuosikymmeneen hakeutua uudestaan lääkäriin.
En tule koskaan unohtamaan sitä hetkeä, kun lempeä lääkäri kuunteli minua keskittyneesti ja vastasi sitten itkuisen puhetulvani jälkeen, että
Tämä on ihan selvä tapaus, sulla on sekasärkyinen, kroonistunut migreeni.
Ensimmäistä kertaa koskaan joku näytti ja nimesi lukemattomia oireita, joita minulla oli, ja joiden yhdistelmä kertoi, mitä sairastan. Jos sanon migreeni, moni kuvittelee sahalaitoja näkevän, oksentavan ihmisen. Ajatellaan kohtausta, joka kestää muutaman tunnin ja sitten on parempi. Minun migreenini on kaukana tästä ja alan vasta itsekin oppia, mitä kaikkea siihen kuuluu.
Migreenin oirepäiväkirjan ansiosta tiedän, että omassa tapauksessani 3-5 päivää kestävään ilonpitoon voi kuulua kaikkea huimauksesta aivosumuun, haju- ja ääniherkkyteen sekä siihen, että sanat menevät vähän sekaisin puhuessa ja niskat jumiin. Tavarat tippuu käsistä ja törmäilen ärtyneenä seiniin. Saatan olla niin väsynyt, että sammun, on pakko nukkua.
Kavahdan vastavaloa ja haen silmillä otetta näkemästäni. Useimmiten, mutta ei aina, on myös pää kipeä. Joskus vähän, joskus jyskyttävän paljon, ja joskus jopa niin paljon, että oksettaa. Kolmen tai viiden päivän ajan, tämän hetkinen ennätykseni kolkuttelee jossain 150 tunnin kohdalla.
Minua surettaa, että olen ollut pitkään turhaan kipeä ja melkein vielä enemmän se, että olen käyttänyt vuosia elämästäni itseni sättimiseen. Olen ajatellut, että urheilen väärin, syön väärin, nukun väärin tai no, ajattelen väärin. Olen vaihtanut tyynyt, lopettanut liian kovat treenit, kokeillut olla ilman kahvia, sokeria, alkoholia ja salmiakkia.
Olen juonut enemmän vettä, tai sitten vähemmän vettä, olen jumpannut, juossut, meditoinut, joogannut ja keppijumpannut. Pettynyt kymmeniä kertoja, kun kaikesta huolimatta, kuun asentoon ja kierron vaiheeseen liittymättä särky tulee takaisin, kokenut vihaa omaa kroppaa ja omaa tietämättömyyttäni kohtaan, kun en osaa korjata kipua. Olen käyttänyt tuhansia euroja erilaisiin ammattikuntiin ja silti joutunut muiden ihmisten tentatessa vastaamaan vielä johonkin ”ei, sitä en ole kokeillut” ja kuunnellut sitten, miten juuri tämä hoito kuitenkin pelasti naapurin Sepon päänsäryt, kokeilisit sinäkin!
Olin päättänyt, että elän vain kivun kanssa enkä enää koskaan puhu siitä julkisesti, koska ihmisten hyvää tarkoittava ”oletko kokeillut…” – vyöry tuntuu aina vähän siltä, että tämä johtuu minusta tai siitä, että en ole juuri sitä yhtä kiveä kääntänyt. Ei se johdu. Oireeni johtuvat neurologisesta sairaudesta, jota sairastaa jopa joka kymmenes suomalainen, mutta josta edelleen ajatellaan, että ”se on vain päänsärkyä”.
Kun sain diagnoosin, kaikki muuttui. Niin moni asia, jota en ennen osannut edes yhdistää migreeniin, muuttui oireeksi, merkiksi ja selitykseksi. Nyt kun mua väsyttää aivan tolkuttomasti, tai jos haluan siirtyä pois ikkunan luota vastavalon takia, tajuan mitä on tulossa. Osaan olla käyttämättä painavia laukkuja tai laittamatta tukkaa liian kireälle, tai tietylle korkeudelle kiinni. Tiedän, etten voi nukkua liian pitkään, urheilla liian kovaa (vaikka miten rennoilla hartioilla!) tai altistaa itseäni liian kovaan kylmä-kuuma-vaihteluun.
Ymmärrän, että jos englannin puhuminen on vaikeaa, ruoan tuoksu liian vahva tai silmälasien linssit jatkuvasti muka likaiset, on aika suhtautua vakavasti.
Nämä oli minulle ahaa-elämyksiä ja siksi haluan nyt puhua migreenistä, jakaa tietoa aiheesta. En edelleenkään halua saada yhtäkään ”oletko juonut tarpeeksi vettä” -viestiä, mutta haluan herätellä ehkä heitä, jotka ovat ajatelleet tai jopa joskus kuulleet, että heillä ei ole migreeni vaan jotain muuta, menemään vielä kerran lääkäriin ja tsekkaamaan, saisiko särkyjä ja oireita hallintaan.
Migreeni on edelleen osa elämääni, mutta nyt kun tiedän, mitä se on, sen kanssa on helpompi elää. Hoitopolkuni on vielä kesken, mutta se on sentään olemassa ja antaa toivoa.
Jos siis yhden asian haluan sanoa kaikille, jotka elävät särkyjen ja oireiden kanssa, se olisi: mene vielä lääkäriin tai vähintäänkin ala pitää migreenin oirepäiväkirjaa,
Ja vaikka joidenkin polku migreenin kanssa on mutkikkaampi, eikä samat keinot toimi kaikille, tukea ja tietoa on aina saatavilla, esimerkiksi Suomen Migreeniyhdistykseltä. Tukea on saatavilla myös silloin, kun migreeni ei ole hallinnassa. Älä jää yksin ❤️
Lisätietoa: otamigreenivakavasti.fi
Tämä postaus on tehty yhteistyössä AbbVien ja Migreeniyhdistyksen kanssa. Huomioithan, että Lääketeollisuuden eettisten ohjeiden mukaan reseptivalmisteiden tuotenimiä ja eri hoitovaihtoehtoja ei saa näkyä kuluttajille suunnatussa sisällössä tai kommenteissa. Yksityisviestit [somevaikuttajalle] voidaan tarkistaa lääkevalmisteiden mahdollisten haittavaikutusten varalta potilasturvallisuuden vuoksi sekä viranomaisohjeistusten noudattamiseksi. Raportointi tehdään AbbVien tietosuojaselostetta noudattaen.