Sisältövaroitus: Seuraava teksti saattaa aiheuttaa akuuttia palkkakateutta tai inspiraatiota. Sanon myös heti että tässä jutussa puhutaan pääasiassa yksityisen sektorin isoista palkoista. Jutun joka kohdassa voisi todeta ”ei olisi ikinä mahdollista meidän alallamme” ja se on tosi syvältä se. Meillä on iso ongelma kun erittäin tärkeät työt ovat erittäin alipalkattuja, toivon näihin pikaista muutosta <3 

Juliaihminen haastoi minut kertomaan palkkani Instagramissa osana Tilipäivä-ohjelman #palkkahaastetta. Minähän kerroin!

Paljonko saan palkkaa ja mistä töistä?

Palkkani on ollut päivätöissä viime vuosina 6000-7000€ /kk + bonukset, riippuen hieman roolista ja firmasta. Käteen on jäänyt viimeisessä tilinauhassa ennen äitiyslomaa noin 3800€. Päivätyökseni olen yksityisellä sektorilla digitaalisen liiketoiminnan konsulttina ja johtajana, koulutukseltani olen KTM ja ”oikeita töitä” olen tehnyt 13 vuotta (pl n. 2,5v vanhempainvapaita, joiden aikana aloitin yritykseni).

Nyt yrittäjänä maksan itselleni silloin tällöin parin tonnin palkkaa, tämä kyllä muuttuu isosti jos tälle tielle jään, silloin tavoittelisin noin 7500€ palkkaa.

Pelkäsin vastauksia avoimeen vastaukseeni, vaikka olen tästä ennenkin puhunut. Tämä on herkkä aihe ja minulla on ikuisesti sellainen olo että palkkani on hirmu iso ja sitä pitäisi ehkä vähän häpeilläkin. Olen kipeän tietoinen siitä miten paljon pienempää palkkaa saavat tuhannet minun työtäni tärkeämpiä hommia tekevät ihmiset: erilaiset hoitajat, varhaiskasvattajat, opettajat näin alkuun. Ei tunnu kivalta sanoa että minä saan digipöhinästä tuplat tai triplat.

Mutta yllätyin kun sainkin monta vastausta jossa sanottiin että ei se ole muilta pois ja että on tärkeä tuoda esiin myös isopalkkaisia naisia, heitä kun ei kauheasti roolimalleina ole. Sekin on totta!

Missä ovat kaikki isopalkkaiset naiset? Tässä tekstissä ainakin osa!

Rikkaita naisia kyllä mediassa näkyy, mutta sellaisia “tavallisia työssäkäyviä isolla palkalla” vähän vähemmän. Minua alkoi kiinnostaa minun kaltaiseni naiset: nuoret(hkot) työntekijät, jotka saavat reippaasti mediaania (2900€, Tilastokeskus) isompaa palkkaa ns. normitöistä. Eli ei perijättäriä, ei osinkomiljönäärejä tai eläkeikää läheneviä hallitusammattilaisia vaan töitä.

Heitä löytyi, valtavasti! Se antoi minullekin hirveästi uutta puhtia.

Tämän jutun toivonkin nyt näyttävän naisille, erityisesti vasta työuraa aloittaville, mihin kaikkeen on mahdollista mennä. Työllä ja koulutuksella, ei perinnöllä tai suhteilla.

(Olettaen tietysti kuitenkin useita eri etuoikeuksia turvallisesta lapsuudesta vakaaseen elämään jne, kyllä te tiedätte. Kukaan ei ole oikeasti aidosti oman onnensa seppä, ahkeruus ei ole aina tie rahaan eikä varsinkaan onneen eikä palkka mittaa kenenkään arvoa).

Pyysin teiltä inspiroivia tarinoita ja niitähän tuli! Kaikki vastaukset ovat luvalla jaettuja, anonyymejä mutta tosia. Suoraan teiltä. Osaa on muutettu hiukan, ettei henkilöllisyys paljastu.

Isojen palkkojen naiset: näin te vastasitte!

”Olen esimiehenä vakuutusyhtiössä ja bruttopalkkani on 6000€.”

”Olen diplomi-insinööri, pankissa töissä ja tienaan 5800€/kk ja bonarit”

”Työskentelen yrittäjänä ravintoa-alalla sesonkiluontoisesti ja tienaan 5500€ kuussa”

”Toimin ison kansainvälisen elintarvikealan myynninjohdon tehtävissä. Mulle raportoi 5 avainasiakaspäällikköä (eli myyjää jotka myy tosi isoille asiakkaille) ja itsekin saan silloin tällöin osallistua ihan konkreettisesti myyntiin ja esim. sopimusneuvotteluihin. Duuni on tosi paljon ihmisten johtamista (firman sisäiset ihmiset ja asiakkaat) ja ikäänkuin ongelmanratkaisua-koitat keksiä miten asiakkaat voisi sun avulla tehdä enemmän rahaa. Naisia on tosi vähän myynnissä töissä (erityisesti johtotehtävissä) ja se on tosi sääli koska he ovat usein todella hyviä siinä hyvän ihmistenlukemistaidon takia. Koulutus on KTM. Tienaan 8200€/kk ja mahdollisuus bonuksiin jotka ovat 25% vuoden palkasta”

”Olen 27v filosofian maisteri ja käteen jää kuukaudessa verojen jälkeen noin 3100€.”

”Olen 42c kahden pienen lapsen äiti ja Senior Vice President teknologiateollisuudessa, kk-palkka pikkuisen yli 10.000€ plus bonarit, käteen jää n. 4500€ (kallis auto verottaa).”

”Vuosituloni bruttona ovat noin 80.000€. Viittomakielen tulkki, yritykseni toimitusjohtaja, 15 työntekijää. AMK koulutus”

”Saan 9000€/kk markkinointijohtajan IT-alalla mut en oo ikinä kehdannut kertoa palkkaani kellekään”

”Olen 38v puheterapeutti-ammatinharjoittaja. Meistä on pulaa joten asiakkaita riittää ja taksat on kohdillaan. Tienaan kuussa 7-11.000€”

”Takana yksi ura kiinteistönvälittäjänä ja viimeiset vuodet tulot olleet 60-100000€ vuodessa. Lopetin, koska kaipasin muuta ja nyt opetan AMK:ssa 3400€ palkalla”

”Olen töissä pankissa tuotekehitystehtävissä. Mun palkkatulo on noin 80K€ vuodessa. Kukaan muu kuin puolisoni ei tiedä palkkaani”

”Suomesta lähtiessä tienasin konsulttina 5.800€/kk. Nyt muutamaa uraliikettä myöhemmin 30-vuotiaana tienaan 185.000$ vuodessa (toim huom: noin 13.000€ / kk) Jenkeissä.”

”Palkkani on yli 6500€. Välillä koen huijarisyndroomaa. Koen että toki osaamisesta ja vastuusta pitääkin maksaa, mutta välillä koen että työn ja vapaa-ajan suhde ei ole tasapainossa ja onko työ kuitenkaan sen arvoista hyvästä palkasta huolimatta.”

”Tienaan alle kolmikymppisenä konsulttina 6000€/kk, alalla alle 2v. Itsellä on asian kanssa maailman pahin huijarisyndrooma ja tuntuu etten ansaitse sitä lainkaan. Normaali ansiotaso olisi noin 4-4,5k€/kk.”

”Mä nostan itelleni palkkaa 7,5K kuussa suunnilleen. Toki verot vielä maksan siitä. Mut ekan kerran vuositulot lähenteli 100K 26vuotiaana ku olin vauvan kanssa kotona ja olin perustanut mun yrityksen”

”Oon 30 ja saan 5650€/kk. Tiedostan että se on ihan hyvä palkka, aika harva ystäväni tietää mitä tienaan. Jotenkin se nolottaa. Enkä todellakaan ole ammatiltani mikään maailmanparantaja, henkien pelastaja tai aivokirurgi. Olen ekonomi ja teen markkionitia elintarvikebrändille, ilman esimiesvastuuta”

”Tienaan kivasti IT-alan konsulttifirmassa johtotehtävissä (7000€/kk) ja lähipiiristä löytyy useita paremminkin tienaavia naisia samankaltaisissa hommissa.”

”34v, tienaan noin 140k€ vuodessa gastrokirurgina. Vaatii säännöllisesti 50-90h viikossa töissä oloa ja vastaan puheluihin aina. Teen väitöskirjaa viikonloppuisin”

Mahtavaa! Siistiä! You go girl! huutelin päässäni jokaisen vastauksen jälkeen. Niin upeaa ja virkistävää nähdä naisten kertovan isoista palkoistaan, tätä lisää! Vastauksia lukiessani moni asia kirkastui.

Lasikatto onkin myös minun päässäni

Ensinnäkin, tajusin aika pian vastausten jälkeen että minulla on itselläni päässä lasikatto. Olen ilmeisesti henkisesti ajatellut että noin kahdeksan tonnin palkka on kyllä sitten ihan maksimi mitä tulen saamaan, sen yli menevä olisi jo ihan törkeän paljon. Jotenkin vasta nyt tajusin ettei ole, ja että ihan hyvin minunkin palkkani voi nousta vaikka mihin. Eikä se olisi väärin.

Ymmärsin myös että en olekaan mitenkään erityisen hyvätuloinen – hyvätuloinen toki, mutta en mikään överi – ja moni teistä tajusi saman omasta palkastaan. Kun pyysin vähintään 5-6k palkkoja, moni havahtui tajuamaan että se oma kolmosella alkava ei olekaan erityisen suuri palkka. Se jos jokin oikeuttaa tämän tekstin! Jos saan vaikka jotkut näkemään että oma palkka voisi tai pitäisi olla paljon nykyistä korkeampi.

Vastauksia kootessani tajusin myös että syy omaan häpeään ja lasikattoiluun on se, että tienaan enemmän kuin kukaan lapsuudenperheestäni, ohitin varmasti esimerkiksi yrittäjävanhempani jossain kohtaa – tosin en tiedä tarkkoja lukuja! Tuntuisi hassulta tavoitella enempää kuin mitä on jo ”historiallisesti” saavutettu.

Note to self: puhu omien lasten kanssa vielä avoimemmin rahasta ja sen eri merkityksistä.

Enemmän pyytäminen voi tuntua kiittämättömyydeltä

Saan myös niin kiinni tästä vastauksesta, jonka sain inboxiini: ”..mua hävettää että tienaan sen verran ettei ”sais” pyytää lisää koska se olisi kiittämätöntä. Jaoin [johtajana]. bonuksetkin muille, en itselleni enää kun en kehdannut”

Kyllä, oi kyllä! Miten sitä ajatteleekin että raha varmaan loppuu maailmasta kesken jos juuri minä saan lisää? Että sitten ei ainakaan riitä niille jotka enemmän tarvitsee? Mutta ei se mene niin. Se rahaa menee jollekin siinä tehtävässä ja se voi aivan hyvin olla minä.

(Eikä se sieltä yksityiseltä sektorilta kuitenkaan maagisesti kunnalle valu, vaikka siellä sitä enemmän tarvittaisiin.)

Voisi myös alkaa ajatella että omat taidot ja tiedot ovat niin hyvät että niistä voisi hyvin saada vaikka 20k kuussa, koska niillä tuotetaan tuota rahaa isompaa arvoa työnantajalle. Kuten eräs tuttavani totesi että ”[yhteinen tuttumme] tienaa melkein 15k / kuussa eikä se ole mitenkään meitä kahta fiksumpi, ihan tavallinen tyyppi.”. Tuttavani kertoi tuon 15k€ /kk olevan hänen tavoitteensa, joten sovitaan että se on sitten jatkossakin vaikka se minun lasikattoni (huh).

Tämä alla oleva vastaus taas oli ensimmäinen, jonka sain ja mulla meni oikeasti kylmät väreet: miten siistiä!!

”Toimin konsulttina ulkomailla. Autan yrityksiä heidän ongelmissa, yleensä liittyen yrityskauppoihin. Suunnitellaan miltä uusi yhdistetty tai hajoitettu yritys näyttää, mitä kustannushyötyjä ja kuluja siitä tulee ja miten sinne sitten päästään, eli projektisuunnitelma. Nämä ovat usein isoja projekteja ja näistä saa lukea lehdistä toteutuessaan. Näissä tehdään ylimmän johdon kanssa töitä ja tahti on kova. Usein myös nämä vaativat hyväksynnän viranomaisilta. Itse toimin näissä projektinhallinnassa ja vedän tiimejä. Tienaan 19k kuussa bruttona.”

Onko isosta palkasta hyötyä? Mitä on menestys?

En malta olla huomauttamatta kahta asiaa: ensinnäkin raha ei mittaa ihmisen onnellisuutta tai menestystä. Se on vain väline. Menestys on minulle sitä, että oma arki on sen näköistä kuin sen toivoo olevan.

Toinen, mitä melkein jokainen isopalkkainen huomautti on rakkaan verojärjestelmämme luonne. Jos joku vaikkapa saisi kuuden tonnin palkasta hyppäyksen kahdeksaan, ei käteen jäävä osuus lopulta nouse kovin paljon. Tästä on vaikea antaa selkeää laskukaavaa mutta karkeasti voi sanoa että korkeintaan puolet palkan noususta näkyy kädessä. Vastuut kuitenkin lisääntyvät usein suhteessa enemmän.

Moni mainitsikin isopalkkaisen työn huonot puolet: pitkät päivät, jatkuva valmiustila ja suuret vastuut, vaativuus yleisesti. Nämä ovat kyllä mielestäni hyvin monella alalla totta, mutta toki tulee aika varmuudella käsi kädessä ison palkan kanssa.

Miten päästä isopalkkaisiin töihin? Aloita puhumalla.

Sitten tämä viimeinen polttava kysymys, jota moni ilokseni kysyi: kuinka päästä siihen isoon palkkaan kiinni? En osaa tähän antaa kattavaa vastausta – enkä itse sellaiseen koskaan aktiivisesti pyrkinyt –  mutta yksi erittäin hyvä kortti on pyrkiä saamaan ylempi korkeakoulututkinto kaupan tai tekniikan alalta, ja tehdä töitä alusta asti sellaisella mielellä että palkan on noustava.

Tärppialoja ovat koodaaminen, data, digitaalinen talous ja ihmisten johtaminen, erikoistuminen lääketieteessä, apteekkarin duunit, kiinteistöala, lakihommat ja eduskunta.

Yrittäjänä (ja mieluiten yli 10 henkeä työllistävänä yrittäjänä) voi päästä isoihin rahoihin kiinni mutta se tie on todella korkean riskin matka, ja kestää pitkään.

Yleisesti taitojen on oltava kunnossa, suunnitelman selkeä (ja alkuun ainakin mieluiten aika suora, ei montaa urapolkuhaaraa!) ja ihmisten kanssa on tultava toimeen. Ole kiva ja tee työt hyvin ja voi käydä hyvin.

Lopuksi, yksityisellä sektorilla pätee ainakin yksi sääntö palkkaan: sitä et saa mitä et pyydä. Puhu siis ystäviesi ja kollegojesi kanssa avoimesti rahasta, jotta tiedät mitä sinun pitää pyytää. Pyydä sitten reilusti enemmän, jätä neuvotteluvaraa. Perustele vaatimuksesi ja pidä huoli että perustelut ovat vedenpitäviä.

Täten avaan keskustelun pahinta peläten: Mitä unohdin ennakkovaroittaa, mistä saan kakkaa niskaani? Toivottavasti en mistään, puhutaan avoimesti ja puhutaan kunnioittaen kiitos!

ps. Ei leikkirahaa -ryhmä on tärkeällä asialla ja on jo saanut VaKa palkkoja hieman ylös, seuraa ja tue heitä tästä.