Tänään oli mitä mainioin äitiyslomapäivä. Ekojen aamu-unien aikaan kävin suihkussa rauhassa, sitten pakkasin vauvelin vaunuihin ja menin pitkälle lounaalle Julian kanssa, Millakin pyrähti paikalle. Valuimme Julpun kanssa hitaasti aurinkoisen kaupungin läpi Stokkalle humputtelemaan (eli: yritin ostaa itselleni jotain ja taas epäonnistuin. Marraskuusta asti olen yrittänyt käyttää 100€ lahjakorttini mutta kun en vaan keksi mitään!), imettelimme vauvoja milloin missäkin ja vaihdoimme vaippoja kenttätyylillä. Papatimme vuoronperään ilman keskeytyksiä, räntäten kaikesta parisuhteeseen, sometyöhön, journalismiin ja feminismiin AAAHH miten ihanaa!
Lopulta skoolasimme Kauppatorin auringossa munkkipossut kourassa täydelliselle äitiyslomapäivällemme, sille että minun vauvani täytti 3kk ja vielä sillekin että minun Instagram-tiliäni seuraa nyt 20k ihmistä, aika hurjaa! Kiitos kaikille!
Eikä tässä vielä kaikki!
Kotona huomasin että vauva on löytänyt kätensä ja alkanut harjoitella kääntymistä, kumpikin taitoja joita vielä eilen neuvolassa en voinut raportoida ja jotka sattuivat ilmaantumaan mainiolla ajoituksella heti kun hän täytti kolme kuukautta.
..ja nyt kun vielä luet eteenpäin saat huipputarjouksen, kerron vielä viimeisen hienon asian:
Kolmonen oppi tänään kunnolla päräyttämään ärräänsä! Yhtäkkiä se sanoi pihalla että ”muurahaiset puraisee” aivan upeasti särähtävän ärrän kanssa. Voi että, kohta valmistelen noille kummallekin ylioppilasjuhlia, sanokaa minun sanoneen.
Vauva 3kk – mitä se osaa?
Jos kaksikuinen vauva on ihana, niin on kuulkaa tämä kuukautta vanhempikin! Se pysyy hereillä jo puolitoista tuntia tai vähän yli kerrallaan, ja on koko sen ajan käytännössä hyväntuulinen. Nelonen viihtyy hereillä sitterissä, sylissä, lattialla ja jopa vaunuissa ja autossa. Hyvä Nelonen! Se ei sentään ole niin ihmeellisen täydellinen vauva kuin mitä siskonsa näemmä tässä kohtaa oli, eikä tosiaan nuku öitä syömättä (ei toisaalta yhtä itkuinen kuin Kakkonen aikanaan, raukka allergioita huutanut..). Heräämme aika tasan kolmen tunnin välein syömään vielä, mutta jaksan sen ihan hyvin.
Vauvaa en sen sijaan aina jaksa nostaa, ainakaan hankalista asennoista. Hän on jo komeat 7,2kg ja 63,7cm, joten nostelu käy välillä vähän raskauden jäljiltä heikon selän päälle. Vaatekoko on 68, pipon noin 44 ja sukkaa joudun koko ajan vaihtamaan isompaan jättijalkageenien ansiosta. Varmaankin jotain 15-16 nyt. Vauvan kasvu on kuitenkin hiukan tasoittunut, mistä olenkin vähän iloinen tämän selkäni takia.
Kasvamisen sijaan Nelonen keskittyy nyt kehittymiseen: seuraavan kuukauden aikana alkanee se kääntyily tai ainakin sen harjoittelu, nauru on ihan kohta tulossa selvästi ja esineisiin aletaan tarttua. Nyt vauva lähinnä vain juttelee leluille ja ihmettelee käsiään. Se tuo kädet eteen keskelle ja tunkee nyrkkiä raivokkaasti suuhun. Se potkii vimmatusti jaloillaan ja niissä on jo hirveästi voimaa!
Nelonen juttelee kovasti, seuraa meitä katseellaan tarkasti ja pelästyykin joskus, on siis jo tunteita ja ajatuksia aivan täynnä vaikkemme niistä vielä mitään tiedä.
Ja mikä tärkeintä: se menee vielä tuohon aivan pienten sammakkoasentoon ja nukkuu pitkiä päiväunia. Vielä pienen hetken hän viipyilee vastasyntyneiden salaisessa kohtumaailmassa, vaikka jo raotteleekin verhoa tänne tietoisempaan elämään päin.
Niin kuin aina, tässä kohtaa sitä on yhtä aikaa haikeana (voi kun se ei ole enää vastasyntynyt!) ja malttamaton (kohta se nauraa!).
Vauvavuosi – tripeistä paras!
