No niin, se surullisen kuuluisa puuttuva lastenhuone sitten. Mehän muutimme kaksi vuotta sitten tähän rakennuttamaamme taloon, jonka suunnitteluaikana lähinnä pelokkaasti vitsailtiin kolmannen lapsen mahdollisuudesta. Suunnittelupöydälle tuli vain kolme makuuhuonetta ja neljäs oli tarkoitus sitten “ihan helposti näistä muista tiloista muodostaa”.
Lasten huoneisiin suunniteltiin kuitenkin valmiiksi kiinteän parven ratkaisu, jolla huoneisiin tulee paljon lisätilaa ja tosi korkealle menevä parvi (ylhäällä on harjakatto). Taloon muutti siis nelihenkinen perhe kolmeen hienoon, suureen makkariin. Meidän makkari niinkin luksus, että siellä on oma kylppäri! En ikinä luovu tästä!
Pikakelataan vuoteen 2020, jossa talossamme asuukin yhtäkkiä 8kk vanha tyyppä, jolle ei ole huonetta mutta joka pitäisi saada omaan huoneeseen nukkumaan. Niin hän valtasi Ykkösen huoneen (“hetkeksi vain, kun se oppii nukkumaan itse!”) ja Ykkönen siirtyi veljensä kanssa huonetta jakamaan.
Sitten noin ensi viikolla se sama “hetken vain täällä nukkuva” tyyppi olikin jo vuoden ja neljä kuukautta ja nukkui edelleen yksin isossa makkarissa. Jännästi se hetkeksi huoneestaan pois heitetty 10v alkoi hieman toivoa parempaa tilaa itselleen. On se kumma kun kaksi neliötä veljen huoneen lattialta ei riitä! Nykyajan lapset. Meidän oli pakko ratkaista tämä ongelma jotenkin, ja ärsyttävintä on se ettei hyvää ratkaisua ole.
Uskokaa pois; olen pyörittänyt tätä päässäni aika lailla sen vuoden ja neljä kuukautta. Kukaan lapsista ei oikein voi jakaa toisen kanssa huonetta. Isommilla on toki pieni ikäero (1v5kk) mutta kun toinen on esiteiniyttä lähestyvä, yksityisyyttäkin jo välillä kaipaava kymmenvuotias ja vieläpä sekä siisti että pikkutarkka, on minustakin tylsä pakottaa hänet jakamaan huone kahdeksanvuotiaan täystuhon kanssa jolla on aivan eri rytmi kaikessa.
(Lisäksi opin nyt että ko. iltavirkku kahdeksanvuotias kyselee aamuvirkulta eli lailla lyhdyn sammuvalta siskoltaan “nukutko jo” joka ilta aika pitkään. Ei kiva.)
Kolmonen taas ei ole kenellekään hyvä unikaveri. Se on edelleen tosi herkkä heräämään illalla, eikä huoneeseen voi mennä muuten kuin ninjan elkein, ja toisaalta hän saattaa aamulla aikaisin kiekua muut hereille, välillä jopa öisin. Se myös tuhoaa kaiken minkä eteensä saa, eli ainakaan se ei saa leikkiä samassa huoneessa isojen kanssa.
Isot taas eivät pääse omaan huoneeseensa illalla kahdeksan jälkeen tekemään mitään kivaa, jos täystuho on jo siellä nukkumassa.
Meidän huoneeseen en missään nimessä Kolmosta halua, koska silloin minä en nuku vaikka taapero nukkuisikin. Olen kuin vahtikoira joka kuuntelee joka rasahdusta, enkä pysty nukkumaan jos lapsi on samassa huoneessa vähänkään ynähtämässä.
Aulasta ei voi tehdä huonetta ilman aika suuria kustannuksia (pitää muuttaa ilmastointia jne, ja siitä tulisi silloinkin vain kuuden neliön koppi). Keskikerroksessa vähän sama ongelma, ja ellei sitä saisi tosi hyvin valo- ja äänieristettyä meillä vanhemmilla ei enää koskaan olisi aamu-unien mahdollisuutta.
Ykkönen haluaisi siirtyä kellariin, mikä onkin tilana paras vaihtoehto uudeksi huoneeksi, mutta minä en halua nukkua kahden kerroksen päästä noin pienestä lapsesta. Pidän rajaa tälle 12v ikää toistaiseksi. Me taas emme itse halua kellariin koska en halua luopua makkaristamme.
Parvisänky ei ratkaise Ykkösen ongelmaa leikkitilasta (haluaisi jonkun paikan jossa istua ja tehdä omia juttujaan), parvet on vaarallisia ja tavallaan tarpeettomia näin isoissa huoneissa kun tilaa on – mutta toisaalta juuri niitä lapset vinkuu.
Tätä luuppia ollaan nyt väännetty melkein vuoden ajan. Ollaan kysytty tarjouksia uusiin seiniin, eristeisiin, ilmastointeihin, mietitty saisiko meidän huonetta pilkottua, pohdittu niiden kiinteiden parvien rakentamista, laskettu olisiko helpompaa jos lapsia olisi neljä (sitten kaikkien pakko jakaa! Tämä oli vitsi) ja tuskailtu. Kunnes eräänä iltana olin aivan että fuck this shit, nyt ostetaan vaikka edes irtoparvet.
Ostin siltä istumalta kahdelta eri perheeltä käytettynä Ikean Storå parvisängyt. Storå on massiivipuinen, iso malli: 140 leveä ja seisomakorkeus parven alla 171. Huoneen korkeus meillä riitti näihin juuri ja tilaa lattialtakin löytyi. Viikon ajan teimme jännittävää iltarymsteerausta, patjojen hakua ja sen sellaista ja ta-daa! Meillä on uusi huonejärjestys!
Parvet ostettiin käytettynä Facebookista. Malli ovat Ikean Storå, joka on hyvin korkea massiivipuinen laitos. Parvien alla on kummallakin oma DIY työpiste (täällä siitä ja lastenhuoneista muutenkin lisää) ja Ykkösellä myös pari kirjahyllyä Ikeasta. Sänkyjen yläosassa on Led-nauhat tuomassa tunnelmaa. Suttuisista kuvista kiitos joulukuu ja taaperon päiväuni-ikkuna joka ei koskaan riitä.
Koululainen ja taapero samassa huoneessa
Nyt siis Ykkönen (10v) ja Kolmonen (1,5v) nukkuvat samassa huoneessa. Ykkösellä on ihana oma valtakunta katonrajassa ja Kolmonen saa edelleen nukkua rauhassa öisin, sillä Ykkönen on meidän perheen suurin ninja ja osaa hiipiä illalla niin ettei Kolmonen herää. Tytöt ovat myös uniltaan aika samassa rytmissä ja herättävät toinen toisiaan 6-7 välillä aamulla.
Kakkosella on täysin oma valtakuntansa, jossa saa huudella, sotkea ja kukkua muita häritsemättä. Meidän makkari on edelleen meidän.
Yllättäen eniten tykkään tästä sisustusaspektista: ennen tosi kolkot huoneet ovat nyt “täydempiä” ja parvet luo kivan oman sopen isoille, jättäen silti reilusti tilaa pinnasängylle Ykkösen huoneessa ja musakamoille Kakkosen huoneessa.
Parvet ei todellakaan ole ikuisesti hyvä ratkaisu. Sitten kun Kolmonen siirtyy juniorisänkyyn (jos minulta kysytään, noin seitsemänvuotiaana), pitää miettiä hommat uudestaan. Ehkä jo sitä ennen jos jotain oleellisesti muuttuu, ken tietää.
Tämä on väliaikainen ratkaisu, ja siksikin hyvin tehty: kokonaiskustannus tälle muutokselle oli noin 650€ (parvet oli käytettynä 120€ kappale, uudet patjat 179€ kappale, muutama lamppu ja yksi kasvi Ikeasta), joten kun tilanne taas puolen vuoden tai vuoden päästä muuttuu, ei kirpaise niin paljoa räjäyttää taas koko tilannetta.
Muutos oli edullinen etenkin suhteessa siihen että kaikki muut muutokset olisi maksaneet 2000€ ja enemmän.
Mua hieman naurattaa miten paljon olen saanut kommentteja parvien lukuisista huonoista puolista kun olen huoneita Instassa vilautellut, joten jaetaan ne nyt kaikille että varmasti tiedätte minun olevan tietoinen miten tämä ratkaisu ei suinkaan ole täydellinen!
Korkea parvisänky lastenhuoneessa, huonot puolet (saamieni kommenttien perusteella)
- Vaarallinen. Jos taapero pääsee kiipeämään portaita valvomatta, se päätyy hirveän korkealle ja pudotus on niin korkea etten halua sitä ajatella. Sen sijaan ajattelin rakentaa pleksistä suojat jotka estävät ekan kolmen portaan käytön, jotta isot pääsee kuitenkin sinne (niin kuin huonekaluliikkeissä!) mutta taapero ei heti – vai myydäänköhän näitä valmiina?
- Hankala pedata – ratkaisen tämän niin etten petaa näitä. Lapset saavat hoitaa sen.
- Jos tulee oksennustauti, laatta lentää enemmän. Tämän kommentin saadessani kyllä jo pyrskähdin – aika sama se on missä nukutaan kun laattis iskee, siivoamista riittää joka tapauksessa. Plus kuten eräs ystäväni totesi: En kyllä yleensä sisusta oksennusta ajatellen.
- Lapset sotkee parven sänkyosan hirveään kuntoon – siinähän sotkevat, en näe!
- Minä lisään että sängyille ei oikein mahdu istumaan eli sellainen kiva sänkyleikkitila on huono. Alhaalla pitää ihmisen sitten leikkiä.
Korkea parvisänky lastenhuoneessa, hyvät puolet:
- Ei voi pedata eikä sotkut näy!
- Paljon tilaa parven alla työpisteelle tai leikkimiselle, myös (pieni) aikuinen mahtuu seisomaan alle
- Ihana oma pesä ja rauha lapselle
- Parhaimmillaan kaunis! Tuo korkeaan huoneeseen hyvää tasapainoa
- Ratkaisee ongelmamme juuri tänään ja on kevyt purkaa tarvittaessa
Ei muuta kuin hyvää yötä kaikille!
