Hyvänen aika mitä kommentteja! Laitoin kommentoinnin kiinni joskus viime vuoden puolella, kun niiden muistaminen tuntui kuormittavalta. Kommentteja tuli sen verran vähän, että ajattelin niiden poistumisen olevan ihan yhdentekevää tai että ne tulee sitten Instaan, mutta nyt! Tämähän tuntuu ihan uudelta, suorastaan vuorovaikutukselliselta tekemiseltä kun te olettekin täällä mukana! <3
Käsi pystyyn virheen merkiksi, oli selvästi tyhmää huudella täällä mykälle yleisölle. Se etäännytti myös mut blogista, tuntui että kukaan ei näitä lue ja tekeminen siksi tuntui välillä vähän turhalta tavallaan. Nyt on ihan sellainen alkuaikojen huuma, että on se ihmeellistä kun minä kirjoitan tänne internetiin ja ihmiset löytää tänne! Ihan itsekseen! wow!
Ei palata kuitenkaan ihan oikeasti alkuaikoihin, sen verran hapokasta (ja välillä toksista) on mun jutut olleet. Kymmenessä (edit. 12! hups!) vuodessa ehtii onneksi ihminen kasvaa ja kynä terävöityä, mutta välillä kirpaisee kun näkee jotain omia vanhoja tekstejä.
Muuten en toki edes näkisi niitä, mutta Julialla on sellainen tosi kiva kesäharrastus, että se kahlaa mun blogin arkistoja läpi ja laittaa sitten screenshotteja hapokkaimmista jutuista mulle WhatsAppilla. En suosittele kenellekään tätä hyvin myrkyllistä harrastusta. Yritin kostaa ja aloin kahlata Julian juttuja läpi, mutta valitettavasti hän on jo vuonna 2015 ollut sekä viisas että hauska että moniulotteisesti ajatteleva.
En ainakaan ole löytänyt vielä sieltä yhtä paljon eritteisiin liittyviä juttuja kuin esim. tämän omani. Mutta toisaalta näitä juttuja etsiessäni löysin itselleni hyvän vertaistuen lapsen kuivaksi opettamiseen, kiitos menneisyyden minä, vaikka kyseenalaistankin vähän nyt lasten pissahistorian referoinnin internetissä.
Siitä jutusta nostan tänne tämän, jos joku muukin tuskailee kun kaikkien muiden lapset on jo kuivia:
”Keskustelu, joka minulle referoitiin oli mullekin opettavainen. Siitä opin, että tämä pissahomma on aika paljon monimutkaisempi kuin ”vaippa pois niin ei jää tavaksi”. Siinä on itseasiassa aika paljon opittavaa. Yksi oppi oli riittävän juomisen merkitys vahinkojen estämisessä. Se meneekin niin, että mitä enemmän juo, sitä vähemmän vahinkoja. Jos juo vähän, pissa muuttuu väkeväksi ja painaa rakkoa enemmän. Kas! Tarvittava määrä olisi 4-5 lasia vettä ja 3 lasia maitotuotteita. 1,5-2dl vettä per ateria. Pissavälit olisi hyvä pitää 2-3 tunnin välein, ilman että lapselta kysytään tarvetta.
Mukaan käynniltä oli annettu paitsi paljon näitä hyviä vinkkejä ja henkistä tukea, myös lehtinen, joka oli osoitettu päiväkodin henkilökunnalle opettavaksi materiaaliksi lasten auttamiseksi. Siellä sanotaan mm. näin:
”Kuivaksi oppiminen on hyvin yksilöllistä. Lapsi aloittaa tavallisesti 2-3-vuotiaana kuivaksi oppimisen, kun pystyy erottamaan pissaamis- ja kakkaamistarpeen. Viimeinen kehitysvaihe kuivaksi oppimiselle on noin 4-vuotiaana, kun lapsi oppii pissaamaan myös vajaalla rakolla. Vasta 5-6-vuotiaana lapsella on täydellinen rakon hallinta.””
No niin näin sitä päästiin taas pissajuttuihin!
Tämä on toisaalta kirjoittamisen paras puoli, ainakin kirjoittajalleen. Saa vain päästellä menemään ja ajatella kirjoittaen, eikä tarvitse miettiä videoiden pituutta tai storypallukoiden määrää, katsojalukuja tai tekstin kokoa. Sen kun vain kirjoittaa. Ah, miten ihanaa!
Me ollaan nyt matkalla Naantaliin ystävän mökille, ja vitsi miten haluaisin käydä myös Julian huvilalla samalla, mutta voi olla ettei tämä hurjan kiireinen kesän aikataulu anna periksi sellaiselle.
Tänään piti kirjoittaa siitä, miten tämmöiset 1-3 yön reissut sopii meidän perheelle paremmmin kuin koko kesä mökillä tai kotona, mutta tämä hetki meni nyt pissalle. Niinpä mä otan nyt kirjan käteen ja luen kunnes nukahdan tähän etupenkille.
Kiitos kun olette siellä! <3