Jos pysähtyy kuuntelemaan itseään, saattaa huomata olevansa ahdistunut

Pidin eräänä viikonloppuna pienen somevapaan ja ajattelin että tulee ihana, rento viikonloppu perheen kanssa. Tulikin ahdistus, ihan puskista.

Perjantai-iltana alkoi tuntua oudon tunkkaiselta ja harmaalta, lauantaina sain jo silmät märiksi joka kerta kun pysähdyin vähäksi aikaa kuuntelemaan itseäni. Sydän hakkasi keskimääräistä kovemmin, huulet turtuivat, päätä särki ja ohimoiden ympärillä tuntui aina välillä pakottava verenpaineen panta. Henkistä joustoa ei ollut lainkaan, pienikin vastoinkäyminen tai kina lasten kanssa oli ihan liikaa ja yhtäaikaiset äänet sai stressikerrokset ihan kattoon.

Laittakaa nyt se musa pois ja olkaa kaikki hetken hiljaa! Hemmetti, onpa tuttuja ahdistuksen tunteita. Mutta miksi?

liplap Itselläni ahdistus on siitä inhottava kaveri ettei siihen oikein koskaan ole mitään suoraa syy-seuraus-suhdetta. Olisi tavallaan mahtavaa tietää, että joo tämä nyt tuli kun oli niin rankka viikko tai aivan selvää kun ollaan nukuttu huonosti. Mutta kuten yleensä, nytkään ei ollut juuri mitään yksittäistä isompaa asiaa jonka voisin bongata ja jota voisin käsitellä – sillä se ahdistus sitten myös helpottaisi.

Ajattelen että olisiko tässä sama kuin siinä miten usein ihminen uupuu ja romahtaa vasta kriisin jälkeen. Sykkii projektin valmiiksi, muuttaa omakotitaloon tai rämpii läpi suuren sairauden ja vasta hetkeä myöhemmin voimat loppuvat niin ettei voiveitsi pysy kädessä.

Voiko ahdistuksessa olla sama?

Ahdistuksen ja paniikin tunteet on inhottavia. Ahdistus tai paniikkikohtaus on tila jossa lievimmillään vain ketuttaa, pahimmillaan yrittää oksentaa kun pelottaa niin paljon ja pelkää pyörtyvänsä.

Se on harmaata oloa ja rauhattomuutta. Syvään hengittämistä vaikka se ei tunnu auttavan. Tekisi mieli tehdä jotain tunteen poistaakseen mutta kun ei tiedä mistä on kyse – keho on täynnä kulmattomia, nimettömiä tunteita joista on vaikea saada kiinni ja joita hädintuskin edes rekisteröi.

Yritin silti tälläkin kertaa. Heti ensin kerroin tilanteesta Insinöörille, sanoin ääneen että nyt on joku outo ahdistus taas, mulla on huono olla. Hän osasi olla kysymättä “mikäs nyt” sillä tietää etten tiedä. Sitten halasimme, koska halaus ihan fyysisesti vähentää ahdistuksen oireita, erityisesti sellainen tiukka hermostolle viestivä ote.

Sitten menin lenkille, luontoon, ilman kuulokkeita ja ilman kaveria. Yritin kuunnella mikä mulla tällä kertaa on.

liplapEi se lenkki mitään maagisesti poistanut. Se kyllä auttoi listaamaan pieniä asioita, jotka eivät itsessään väräytä melkein mitään, mutta joiden yhteissumma voisi aiheuttaa pientä värinää.

Kevät. Miten jatketaan hoitovapaan kanssa?
Tulevaisuus, laajemmin. Miten maailma muuttuu, entä talous?
Korona. Väistämättä se on jossain mielen perukoillla. Sairastummeko me, sairastuuko muut rakkaat?
Työt. Onko niitä jatkossa, tai onko niitä nyt liikaa? (Uskon että “on ja ei”)
Kasvatus. Osaammeko tämän? Minkälaista olikaan pienempien uhma?
Viikonloput. Taas aivan samanlainen lauantai. Samaa joka viikko ja joka viikko se sama pettymys kun meidän viikonloppu ei ole se mitä kaikilla muilla tuntuu olevan. Ei ole ulkoilua ja pullanleivontaa seesteisen siistissä kodissa vaan napinaa, sotkua ja sohvalla valuvia lapsia jotka ei tee tai halua tehdä mitään.
Yksinäisyys.

Tuo viimeinen kolahti vähän. Tajuan olleeni viime kuukausina välillä yksinäinen. Olen tosi kiitollinen että on Insinööri ja lapset ja ihana perhe, ja viikottainen lenkkiseurani on ollut aivan korvaamatonta. Mutta sellaista ystävien seuraa, sellaista että joku haluaa olla juuri minun kanssa ja viettää hauskaa aikaa, sitä on ikävä. Tarvitsen sitä enemmän kuin mitä korona ja elämäntilanne sallii.

Siksi kai työt ovat olleet taas minulle niin tärkeitäkin. Työtä tehdessä ja kotona puuhatessa saa saavutuksen tunnetta, luomisen iloa ja tekemisen meininkiä. Ne harhauttavat hyvin siitä ettei saa tarpeeksi sosiaalista kontaktia.

En tiedä mitä tällä tekstillä tai tällä ajatuksella tekisin. Oloni on ihan fine, ja juuri tällä hetkellä ihan tosi hyväkin. Tiedän aika hyvin oman oloni eri asteet ja tiedän milloin pitää hakea apua, nyt ei ole se hetki. Tämä on enemmän sellaista aaltoilua jonka voi aiheuttaa sää, unet, PMS tai krapula ja joka menee ohi. Pitää vain antautua: todeta että jaa, nyt ahdistaa ja odottaa että se menee ohi tai että ymmärtää mistä on kyse. Halata ja nukkua, elää terveellisesti (sokeri, alkoholi ja kahvi voivat pahentaa ahdistuksen oireita) ja kuunnella rohkeasti: miltä tuntuu?

Ohi se kyllä menee. Ja jos ei mene, menen lääkäriin tai suoraan terapiaan, niin kuin ennenkin.

 

Tämän tekstin julkaisuun mennessä oli ratkottu hoitovapaa-asiat, ystävien seura ja viikonloppujakin. Helpotti!

Lue myös: 

JAA
31 Comments
  • Jenni
    marraskuu 9, 2020

    Halaus toiselta, jota aina välillä ahdistaa. <3

    • Valeäiti
      marraskuu 9, 2020

      <3

  • Maissi
    marraskuu 9, 2020

    ”Viikonloput on vahvaa pettymystä aika ajoin.” Tämä!!!

    Odotukset viikonlopulle mahtaa olla usein liian korkealla tai niitä on liikaa. Koko viikko on vedetty korkealla sykkeellä ja viikonloppuna tapahtuu äkkipysäys. Sitten sitä tosiaan huomaa oman tilansa ja täyttämättä jääneet tarpeensa. Synkkää on.

    Edellä mainitun ahdistuksen lisäksi tulee pettymys: miksi mä sössin tämän odotetun viikonlopun? Olen huono ihminen ja perheelläkin olisi varmasti parempi ilman mua jne.

    Hyvin menee siinä kohtaa.

    Joskus saan tämän tuskan katkaistua tarttumalla kirjaan. Luen, vaikka ehkä ei olis niin mahdollisuuksia lukea. Toiseen maailmaan pakeneminen auttaa kohtaamaan jälkeen oman elämänsä, jonka huomaa yhtäkkiä kirkastuneen.

    Kiitos sinulle taas tästä tekstistä. Sinä se osaat.

    • Valeäiti
      marraskuu 12, 2020

      Joo just nää kotivuodet on kyllä viikonlopuille armottomia – kun silloin pitäisi saada kaikki!

      Kiitos <3

  • Johanna
    marraskuu 9, 2020

    Voi, usko tai älä toisella puolella maapalloa koetaan samanmoista ahdistusta ja samoista syistä. Tosin syitä voisi listata pari lisää. Etähali💕 ja jaksamista päiviin✨

    • Valeäiti
      marraskuu 12, 2020

      Tämä jos jokin taitaa olla aika maailmanlaajuinen aika olla ahdistunut <3

  • Anu
    marraskuu 10, 2020

    Ihanasti kirjoitat aiheesta❤️ Tuo on ihan mahtava, että osaa tunnistaa, sanoittaa puolisolle ja mikä parasta: puoliso halaa kuultuaan. Ihana teksti. Kiitos!

    • Valeäiti
      marraskuu 12, 2020

      Kiitos <3

  • Lukija
    marraskuu 10, 2020

    Ajoittaista ahdistusta täälläkin. Elämässä isoja asioita tapahtumaisillaan, ehkä. Silti tuntuu tahmealta. Korona ja sen tuomat rajoitukset harmittaa – tätä on jatkunut jo niin kauan, että kohta ei enää jaksa.

    Viikonloput, ei edes aloiteta niistä.

    Ja sit toisaalta, kaikki on oikeestaan ihan hyvin.

    • Valeäiti
      marraskuu 12, 2020

      Isot asiat ja juurikin ehkä-muodossa on kyllä välillä raskaita! Ne vaikuttaa niin salakavalasti kaikkeen!

  • Enni
    marraskuu 10, 2020

    Itsekin jouduin viime viikolla pysähtymään ja miettimään, että mikäs tässä on nyt vikana, kun ahdistaa ja masentaa eikä oikein tiedä miten päin olis. Itkettää, surettaa, kiristää. Kelasin, että vauva nukkuu ihan hyvin, maistoi tänäänkin uusia ruokia ihan hienosti, kasvaa ja voi hyvin. Että mikäs tässä nyt on muka huonosti. Sitten mulla välähti (vasta aviomiehen avittamana), että en koskaan näissä ajatuksissa ja ahdistavissa hetkissä mieti, että ”entäs minä?”. Mites mun nukkumiset, syömiset ja hyvinvointi. Vauva-arjessa on päässyt vähän unohtumaan… Korjausliikkeenä varasin itselleni taas ratsastustunnin (rakas harrastus, joka jäi tauolle raskaana ollessa) ja ajan kampaajalle (edellisestä kerrasta yli puoli vuotta…). Katsotaan nyt miten vaikuttaa ajan kanssa omaan olemiseen, kun edes vähän huomioi myös itseään 🙂

    Hyvä teksti, tsemppiä sulle niin arkeen, kuin viikonloppuihinkin <3

    • Valeäiti
      marraskuu 12, 2020

      Siis todella. Entäs minä? Söinkö minä hyvin, sainko nukuttua? <3

  • MM
    marraskuu 10, 2020

    Olen lukenut blogia vuosia, mutta kommentoin harvoin. Nyt on kuitenkin pakko sanoa, että osasit purkaa tämän ilmiön sanoiksi paremmin, mitä olen koskaan nähnyt tai mitä olisin itse koskaan osannut. Tuntui hyvältä lukea, ettei ole yksin ahdistuksen ja kuvailemiesi tunteiden kanssa.

    • Valeäiti
      marraskuu 12, 2020

      Kiitos, ihana jos tästä oli iloa <3

  • Heli
    marraskuu 10, 2020

    Oletko koskaan huomannut, että puskista tuleva ahdistus liittyisi hormonikiertoon? Itse nimittäin huomaan pahenevan ahdistuksen olevan joskus PMS-oireilua. Ei joka kuukausi, mutta selkeä ajallinen yhteys on. Ja se on helpottavaa tiedostaa: on tosi inhottavaa kun jostain vain iskee ahdistus eikä yhtään keksi mistä se johtuu tai mitä sille voisi tehdä, mutta helpottaa kummasti jos voi ajatella, että se menee yhtä yllättäen myös pois kunhan menkat alkaa tms.

  • Heli
    marraskuu 10, 2020

    Oho, nyt vasta luin tekstin paremmin, siellähän sanotkin että olet kyllä ajatellut PMS-mahdollisuutta😅. Hups, my bad!

    • Valeäiti
      marraskuu 12, 2020

      haha, ei hätää! Voi olla jollekin muulle tätä lukevalle tärkeä oivallus!

  • Jenni
    marraskuu 10, 2020

    Hei, ihanaa että tällaisiakin tekstejä on välillä ❤️ Itse oon saanut tosi paljon helpotusta joogasta joten suosittelen ❤️ Oma aika, oma tekeminen kodin ulkopuolella on välillä tosi tärkeää. Hyvä että osaat kuitenkin kuunnella itseä.

    • Valeäiti
      marraskuu 12, 2020

      Kaikki oma tekeminen on hyvästä ja tärkeää, mulle se ei ole jooga mutta monta muuta juttua kyllä – pitäisi vaan muistaa niitä tehdä 😀

  • Nuutti
    marraskuu 10, 2020

    Suosittelen pitämään päiväkirjaa ahdistusoireista. Itse huomasin, että pms oireet pahenivat aina kun rauta-arvot olivat matalalla. Oireisiin kuului mielialan vaihtelut, ahdistus, itkuisuus ja unettomuus. Oireet alkavat noin viikko ennen menkkoja. Ihanan rohkeaa ja tärkeää kun kirjoitat tämmöisistäkin aiheista ❤️

    • Valeäiti
      marraskuu 12, 2020

      Joo sitä se joskus onkin, mutta ei aina!

  • Katri
    marraskuu 11, 2020

    Kiitos tästä kirjoituksesta, niin moni asia kolahti. Näytin tämän jopa miehelleni, että muutkin voivat tuntea samoin kuin minä. Lohduttavaa tässä oli se, että osasit sanoittaa fiilikset 🙏 Erityisesti toi yksinäisyys. Tämä korona ja etätyöskentely on vienyt sosiaalisuuden mun elämästä ja päivistä on tullut toisiaan toistavaa ”mössöä”.

    • Valeäiti
      marraskuu 12, 2020

      Hei ihanaa jos tämä auttoi sanoittamaan miehellekin fiiliksiä! <3

  • Tuua.
    marraskuu 11, 2020

    Niin tutun kuuloista, etenkin tuo ettei selitystä välttämättä löydy

    • Valeäiti
      marraskuu 12, 2020

      Se lisää valitettavasti kyllä tuskaa, kun tuntuu ettei missään edes ole mitään vikaa!

  • Ss
    marraskuu 14, 2020

    Tämä ja muutkin aihetta koskevat tekstisi ovat todella lohduttavia samasta ikävästä vieraasta kärsivälle❤ Varsinkin kun olet fiksu, ammattitaitoinen ja äiti. Jotenkin se helpottaa ja tsemppaa! Samaistun myös tuohon, ettei selkeää syytä löydy. Pms-yhteyden olen kyllä myös huomannut.

    • Valeäiti
      marraskuu 14, 2020

      Ihana kuulla! <3 Kyllähän kaikilla ihmisillä ihan varmasti kaiken värisiä tunteita on, mutta harva niitä kaikkia ääneen avaa. Ihan hyvää se kyllä tekee :)

  • anu
    marraskuu 14, 2020

    Kolmivuorotyötä tekevänä tämä maaginen viikonloppuvapaa luo paineita ihan valtavasti,liikaa…
    Kun on vapaata niin pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota, käydä kylässä ja olla emäntänä jne.
    Sekin luo ahdistusta, kerran kolmessa viikossa vapaata lauantai ja sunnuntai ja valtavat odotukset ja paineet tehdä vknlopusta jotain mahtavaa, kun joskus haluaisi vaikka vain levätä sohvalla ja rentoutua. Nollata!

    • Valeäiti
      marraskuu 14, 2020

      JOO!! Tunnistan. hitto!

  • Laura
    marraskuu 20, 2020

    Terveisiä Kaliforniasta! Mulla kanssa noita yllättäviä ilman mitään syytä iskeviä ahdistus/ masennus aaltoja. Koska labratestit on tullu takas normaaleina, oon alkanu veikata oman ahdistuksen/ masennuksen johtuvan ”brain-gut” yhteydestä –> mulla vatsan hyvien bakteereiden epätasapaino, joka tuottaa aivoille sit näitä outoja ahdistus fiiliksiä (en oo lääkäri niin en osaa selittää miten toi vatsa-aivo kommunikointi toimii tarkemmin, mut suosittelen asian googlausta.) Ainakin paljon tosta aiheesta on artikkeleja ja itelläni probioottisten ruokien mättäminen on auttanu tosi paljon helpottamaan ahdistus/ masennus aaltoilua. Toki syyt ahdistukseen voi olla tosi monesta eri syystä ja mikä toimii yhdellä ei välttämättä toisella.

    • Valeäiti
      marraskuu 20, 2020

      Just tommoset perinpohjaiset syyt on niin tärkeitä selvittää! Mulla vaikuttaa osa ruoasta, esim jos liikaa sokeria. Enemmän kuitenkin muut jutut.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.