Kirjoitin itselleni listan asioista, jotka haluaisin hoitaa ennen synnytystä ja tajusin että voin jakaa sen myös tänne! Nyt kun raskausviikkoja on jo melkein 38 täynnä, olen vihdoin myös alkanut näitä tekemään. Osa vielä tekemättä mutta pääosin ollaan jo aika valmiita vauvan tuloon.
Vaatteista ja tarvikkeista teen ihan omat juttunsa, niistä aina kysellään. Siihen jo nyt spoileri: valmista listaa tarvikkeista ei pysty tehdä, jokaisella perheellä on ihan omat tarpeet ja kaikki “hitti vai huti” listat on aika hankalia siksi tehdä. Ekoista vaatteista löytyy juttu täältä!
Mutta asiaan! Alla siis minun (tämä ei siis tarkoita että sinun listasi asiat täältä puuttuisivat tai olisivat minusta liikaa, muistetaanhan se lukiessa kiitos! ❤️) listani asioista, jotka toivon ehtiväni tehdä ennen kuin synnytys käynnistyy.
Synnytykseen valmistautuminen á la Valeäiti
- Kirjoita synnytystoivelista ja juttele se Insinöörin kanssa läpi
- Sairaalakassin pakkaaminen, soittolista Spotifyhin?
- Lasten hoitokassin pakkaaminen
- Parit imetysrintsikat, imetystopit, liivinsuojia ja maidonkerääjä valmiiksi ekoihin päiviin kotiin
- Vauvalle ekan koon vaatteita muutamia (tämä check, lue täältä mitä ostettu!)
- Tarkista että kotona on perustarvikkeet: vaippoja, harsoja, vanulappuja silmiin, vanupuikkoja napaa varten
- Turvallinen paikka, johon laskea vauva kotona – kysy korisänky takaisin Mukkilasta!
- Muiden lasten hoidon miettiminen – miten toimitaan jos lähtö tuleekin yöllä.
- Synnytyssairaaloiden sijainnin tsekkaaminen (jos ei NKL mahdu, miten ajetaan Lohja, Espoo, Hyvinkää)
- Muistuttelua siitä miten synnytys menikään ja mikä mulle tärkeää
- Lepoa! Ja kehon kuuntelua. Nyt ei tarvi sykkiä vaan varata voimia.
- TENS-laitteen kuivatreeni
- Turvakaukalon jalusta autoon, untuvapussi valmiiksi pujotettu sinne (tällä ei kiire, Insinööri hoitaa sitten kun tulee meitä hakemaan)
- (pidä huoli että mahasta on paljon nättejä kuvia)
Synnytystoivelista oli ennen harvojen hupi, nykyään HUS jo toivoo sitä synnyttäjiltä ja siihen on oma hyvä lomake, jonka voi ladata täältä ja jota voi toki missä vain sairaalassa käyttää. Siihen kirjataan ajatuksia ja toiveita synnytyksestä, jotta kätilö osaa auttaa sulle sopivimmalla tavalla, vaikka synnyttäjä ei enää olisi kovin puheliaalla tuulella sairaalaan saapuessaan. Tai jos tukihenkilö ei pääse paikalle asioita kertomaan, näinä aikoina aika tärkeä tuki siis tämä lappu!
Minulla tärkein viesti ehkä koko lapussa on se että luotan kätilöihin ja toivon heiltä paljon faktapohjaista tukea mulle ja ennen kaikkea että mua autetaan olemaan itse ohjaksissa! Kirjasin sinne mm näin:
”Toivon sellaista jämäkkää tilanteen haltuun ottoa jos tuntuu että olen itse liian kipeä ymmärtämään mikä on parasta. Kaikesta kosketuksesta en välttämättä pidä, joten herkkyyttä sen suhteen. Saatan olla myös aika vieraskorea, joten minua saa patistaa tuomaan omat toiveeni ja ajatukseni voimakkaammin esiin mm asennosta jossa kulloinkin olen. Muuten synnytyksen olosuhteista ei ole etukäteen mitään erityistoiveita. Valaistukset ja musiikit ja muut voidaan katsoa sitten, oleellisempaa on se että minua muistutetaan miettimään mitä kulloinkin haluan etten itse heittäydy “vapaamatkustajaksi” vaan pysyn tilanteen ohjaksissa itse.
Toivon siis vahvaa tukea siihen että minä koen olevani synnytykseni päällä, enkä vain passiivisena vastaanottajana. Lähtökohtaisesti synnytyksessä saa myös olla harjoittelijoita mukana, mutta haluan voida sanoa jos se ei käykään. Eniten toivon että minua kannustetaan miettimään sitä mikä kulloinkin olisi mulle parasta: liike vai lepo jne. Jos en pysty, toivon että minua ohjataan jämptisti hyvään suuntaan, perustellusti.”
Sairaalakassin pakkaan ehkä tänään illalla. Se on aika vaatimaton mulla: tärkeimpinä juomapullo josta voi juoda myös makuuasennossa, huulirasva ja kännykän laturi (mahdollisimman pitkä). Sekä neuvolakortti tietty täällä HUSin alueella, missä eletään vielä 1800-lukua.
Lisäksi pakkaan sinne varmaankin (vastamelu)kuulokkeet mahdollista osastojaksoa ajatellen, muutaman vaatteen itselle ja vauvalle (ihan vain jos sinne hotelliin pääsisi, muuten todellakin minä ja vauva sairaalan kaavuissa ja vaipoissa!). Näiden lisäksi jotain omaa hygieniakamaa dödöstä naamarasvaan ja hiusharjaan (ylimääräinen pampula pitää muistaa kyllä!), varmaan niitä salmiakkeja ja Insinöörille evästä jos jostain syystä urakka onkin pidempi. Soittolistan Spotifyhyn saatan vielä jaksaa tehdä, koska viimeksi salissa soi Arttu Wiskari ja se oli kyllä terveydelle haitaksi se.
Synnytyksen muistelu ja henkinen valmistautuminen on ollut tämän viikon teema mulla. On ollut yllättävän tärkeää käydä läpi vanhoja synnytyksiä ja kahlata taas vähän kirjallisuutta.
Mua auttaa tosi paljon synnytyksessä kun tiedän miten vauvan matka lantiossa edistyy, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu ja että esimerkiksi ponnistaessa keho alkaa tuottaa adrenaliiina – nämä auttaa muistamaan kaiken kivun ja muun keskellä että pystyn tähän. Olen myös muistellut mitkä asiat on ollut epämiellyttäviä, esimerkiksi se että supistuksen aikana kätilöt on joskus alkaneet puhua minusta jotain Insinöörille – en halua sitä.
Haluan hiljentyä rauhassa omaan kuplaan ja heittäytyä täysin haavoittuvaiseksi miettimättä mitä minusta samaan aikaan vieressä puhutaan. Tämmöset pienet asiat on isoja synnytyksen aikana!
Olen muistutellut itselleni hengitystä, synnytyslaulua ja eri asentoja Onnellinen odottaja – kurssin videoissa (kurssi saatu), kuunnellut Peloton synnytys -kirjaa ja lukenut omat vanhat synnytyskertomukset (tässä Kolmosen ja tässä Kakkosen) läpi.
Sitten olen aina jotain muistaessani puhunut nämä asiat Insinöörin kanssa. Että muistuta mua tästä asennosta, auta mua pidentämään uloshengitystä, harjoittele sinä tää TENS-laite, voisit taas laskea supistuksen sekunteja ja pitäisikö kokeilla tätä että nostan vain käden pystyyn kun supistus tulee? On ihanaa kun on tämmöinen varamuisti ja tukihenkilö, jonka vastuulla on muistaa juttuja kun minä olen ihan pihalla. Toivon niin paljon että Insinööri pääsee mukaan synnytykseen, hän oli ihan korvaamaton viimeksi!
Kaiken tämän jälkeen mulla alkaa olla tosi levollinen mieli, vaikka listaa ei ole vielä kokonaan edes “suoritettu”. Laskettuun aikaan on vielä yli kaksi viikkoa ja siitäkin voi vielä mennä se kaksi viikkoa.
Koska mun vointi on tosi hyvä, jaksan hyvin vielä odotella ja tunnustella omia tuntoja. On itse asiassa tosi kivaa tutkiskella että jaa, nyt se on tuolla ihan alhaalla, nyt sen pää pyörittää suoraan jalan hermoon, nämä säryt liittyy selvästi nyt lantion liitosten löystymiseen jne.
Sellainen olo että tässä ehtii vielä hyvin levätä ja tylsistyä ja tulla malttamattomaksi, mutta toisaalta että jos tämä neljäs päättäisi olla hirveän aikainen niin me oltaisiin valmiita. Aikaisin synnytys meillä on ollut päivää ennen laskettua aikaa ja myöhäisin 15 päivää sen jälkeen, että vaihteluväliä riittää!
Tärkeintä on se että pian hän tulee, eikä me siihen oikeasti olla ikinä valmiita. Kohta tavataan ❤️
