Otin meille keskiviikkona lastenvahdin illaksi, ekaa kertaa ikinä ilman mitään suurta syytä. Ajattelin, että päästään Insinöörin kanssa kahdestaan söpösti ostamaan joululahjoja ja ehkä juomaan jotkut glögit. Aikaa olisi viidestä kahdeksaan.
Yritin, lupaan että yritin, asennoitua niin että se on aika lyhyt aika, voi olla että ei ehditä oikein mitään joten ihan vain jos ehditään joulumarkkinoilla vaikka käydä niin oikein kiva sekin.
Noh. Arvaatte ehkä jo 😅
Pääsin lähtemään Insinööriä hakemaan vartin myöhässä (koska päiväkodissa odotti ns tilanne) ja valmiiksi nälkäisenä (oleellinen osa tarinaa). Sitten mietittiin hetki mihin olisi viisain mennä, päädyttiin Triplaan. Sää oli niin karmea että joulumarkkinat jäi heti pois valikosta.
Keksittiin matkalla hoitaa kaksi ihan pikkujuttua, mihin tarvittiin autoa. Kas, oltiinkin jo melkein keskustassa joten miksi ei mentäisi sinne (typerykset!!!!).
Kun jonotin vartin yli kuusi ruuhkassa kolmen väärän reittivalinnan jälkeen nälkä kurnien mietin raskaasti kaikkia typeriä valintoja. Oli pakko ajaa auto Stokkan parkkiin joka maksaa noin munuaisen verran.
Mentiin syömään. Ruoka oli pahaa. Kierrettiin lelukauppa, ei löytynyt lasten toiveita. Kierrettiin kirjakauppa, ei löytynyt mitään.
Ehdittiin lopulta puoli tuntia ”ostaa lahjoja” ja se glögihetki oli tosiaan paha salaatti yhden tosi vihaisen naisen kanssa.
Parkki maksoi 16€ ja lapsenvahti joutu olemaan ylimääräisen puoli tuntia meillä, tuli kiire hakea esikoisen kotiin.
Ai että. Kyllä kelpasi. Kolmen tunnin treffit oli kaksi tuntia autossa ja paha salaatti. Luksusta!
Mitä tästä opimme? Asuispa isovanhempien vieressä. Ja esim Turussa, jossa mihinkään ei ikinä tarvitse ajaa kahta tuntia. (Paitsi Helsinkiin).
