Makaan sohvan pohjalla vähän kipeänä. En voi sanoin kuvailla miten paljon nautin tästä! Siis siitä että saan sairastaa ihan rauhassa! Koko muu perhe on töissä ja kasvatuslaitoksissaan, ja minä saan vain olla. Terveisiä kotiäiti-Hannelle, joka sairasti kahden pienen kanssa yhtä aikaa angiinan. Tai sen noron. Yhh.
Tässä sairastessa olen ehtinyt ajatella asioita, kun ei muutakaan ole jaksanut tehdä. Ne ei ole yleviä asioita, mutta jaan ne kuitenkin.
Jos aina vaan tuuttaa aivoihinsa sisältöä somesta, sieltä aivoista ei ehdi tulla mitään pois. No tämän ajattelin itse asiassa eräässä kahvilassa viikko sitten, kun täysin poikkeuksellisesti istuin ja katsoin (ikkuna)ruudusta ulos, en sisään. Mietin, että aivoni saivat sen kerran pysähtyä ja alkaa poimia päästä pois ajatuksia, jotka sieltä muiden tuomien ajatusten solmuista on syntyneet. Suositus: Café Engel, erinomainen ihmistenkyttäyspaikka, josta sai monta uutta ideaa.
Tuli vastaan keskustelu, jossa todettiin että elämässä pitää tehdä raskaita asioita. Pitää opiskella, vaikka se on raskasta jne. Tajusin, et mä kyllä pyrin nykyään välttämään kaikkea raskasta 😄 Mun seuraava kirja vois olla self-help-kirja The Easy Way, jossa opastan elämään, jossa ei kerta kaikkiaan olla ikinä missään fakin epämukavuusalueella tai pyritä kehittyä ihmisenä vaan mennään vaan helpoimman mukaan.
Siitä tuli mieleen yksi ajatus: johdonmukaisuus vanhemmuudessa on musta vähän yliarvostettua. Tai ainakin johdonmukaisuus on tosi iso vaatimus, erityisesti jos aikuisen oma temperamentti ei ole kovin järjestelmällinen. usein vanhemmuudesta puhuu he, jotka on luonteeltaan kovin rutinoituneita ja johdonmukaisia, ja on helppo sanoa, että meillä aina kyllä sitä ja tätä.
Meidän perheessä on monesti huomattu, että me aikuiset ei muisteta tai jakseta ylläpitää jotakin asiaa x, ja ihan hyvä on silti tullut. Tietenkin puhun nyt vain ihan pienistä asioista! Tarrojen kerääminen kotitöillä esimerkiksi, sitä ei meillä muistaisi kukaan muu kuin Ykkönen. Tärkeintä on musta pitää linjat ns. kunnossa isojen asioiden kohdalla, kuten miten toisia ihmisiä kohdellaan, miten päihteisiin suhtaudutaan tai miten mokailut selvitetään. Se, että muistettiinko itsekään, että oltiin sovittu lasten tehtäviksi tiskien tyhjennys, ei ole niin vakavaa. Johdonmukaisuudella saa asiat tapahtumaan nopeammin, ei välttämättä paremmin.
Erittäin epäjohdonmukaisella, löyhällä kurilla ja ilman raskaita ponnisteluja olen erästäkin kirjaa saatellut eteenpäin huomaamattani. Näin sattumalta oman IG-storyn päivältä 22. helmikuuta, jossa fiilistelen että olin saanut ensimmäisen kirjan luvun valmiiksi. Nyt on 18. maaliskuuta ja mulla on viisi lukua melkein valmiina ja seuraavat työn alla. Hurraa!
Mietittiin tuossa ytävän kanssa, että jos meistä tulisi miljonäärejä niin oltaisko sellaisia kivoja ja hyviä miljonäärejä vai lähtiskö ihan lapasesta? Sanoin, että mulla ainakin lähtisi lapasesta, menisin ekana kauppaan ja ostaisin joku kymmenen suomalaista kurkkua. Tsatsiki on uusi kaviaari.
Suositus kasvisten syöntiin olisi 800g päivässä. Kuusihenkisessä perheessä tämä tarkoittaisi 4,8kg kasviksia päivässä eli viikossa pitäisi kaupasta roudata himaan sellainen reilu 33kg, tai vaikka nyt sitten 22,4kg jos tiputetaan talouden pienet ihmiset pois luvuista. Seuraavaksi tekisikin sitten mieli laskea, kuinka monta kiloa ruokaa tähän talouteen oikein kannetaan, valmistetaan, ruoansulatetaan ja biopoistetaan viikossa?
Oikein kivaa, kurkuntäyteistä viikkoa kaikille!