Musta on niin ihanaa että tästä blogista on ihmisille hyötyä vanhemmuuden kiperissä tilanteissa, joista yksi selvästi on se kun lapsi herää yöllä aivan raivona ja on kaikin puolin outo. On mukava tietää että joku muukin googlailee hätäpäissään keskellä yötä ja löytääkin mun vanhan tekstin ja saa ehkä yön heräilylle nimen: yölliset kauhukohtaukset.
Kirjoitin silloin tekstin jossa kuvailin sitä kuinka lapsi herää joka yö toistuvasti minuutilleen samaan aikaan huutamaan täyttä kurkkua ilman mitään ennakkovaroituksia. Lapsi on raivostuneen oloinen, puhuu ehkä jotain selkeästi mutta ei johdonmukaisesti, on silmät auki ja tuntuu olevan ihan hereillä (mutta ei ole). Saattaa vetää itseään kaarelle, potkia ja rimpuilla.
Pieni ei halua olla sylissä tai että kosketaan. Lopulta hetken riehuttuaan sammuu kuin napista painamalla. Aamulla ei muista koko episodia – vanhempi kyllä muistaa ja tuntee sen silmissään.
Tuon tekstin jälkeen olen saanut lukemattomat kerrat kysymyksen uupuneilta vanhemmilta että mitä sitten: miten kohtaukset helpotti ja selviääkö siitä järjissään? Saako sen lapsen herättää vai ei? Kirjoitin pienen updaten kun Kolmonen aloitti oman uransa kauhukohtausten maailmassa, mutta tässä nyt lisää vastauksia ja koottu vinkkikimara, jotka sain IG-seuraajilta ja joista jokaista on myös meillä käytetty eli voin vahvistaa hyviksi (tai yhtä huonoiksi kuin muut huonot, haha).
Ensiksi: kokemanne kauhukohtaukset helpottavat vielä, lupaan. Ne muuttuvat ajan myötä harvemmiksi, joskus kevyemmiksi ja lopulta loppuvat ehkä kokonaan.
Meillä aikaisin (noin vuoden ikäisenä) aloittanut Ykkönen sai näitä enemmän kuin muut lapset tähän mennessä. Hänellä ne tulivat ryppäinä muutaman kerran vuodessa, muutamien viikkojen ajan. Lisäksi niitä ilmeni, jos elämässä oli ollut erityistä kuormaa.
Joskus kuuden, seitsemän vanhana ne alkoivat olla jo aika harvassa ja rypäs kesti vähemmän aikaa. Sanoisin että ehkä 8-9-vuotiaana varsinainen huutaminen ja kauhu oli kokonaan jo pois ja tilalla oli unissakävely (ei pahasti) ja unissa puhuminen joka jatkuu ehkä edelleen, en tiedä kun nukumme eri kerroksissa.
Myös Kolmonen, joka on saanut oman osansa kauhukohtauksia, on kova puhumaan tai erityisesti nauramaan unissaan. Nelosesta olen tehnyt saman havainnon joskus ja nyt 13kk iässä hänellä on ollut muutamia ensimmäisiä kauhukohtauksia.
On sanottava heti alkuun, että voi olla vaikea erottaa (varsinkaan ihan pienestä vauvasta) mikä on kauhukohtausta ja mikä jotakin muuta. Siksi aluksi on tietysti aina tärkeä tarkistaa onko jotain terveydellistä seikkaa mikä lasta itkettää, pitäisikö jotakin särkyä esimerkiksi lääkitä. Nelosenkin yksi “kauhukohtaus” loppui heti kun lääkkeen sai, eli seassa oli ehkä myös hammaskipua.
Tosi usein kauhukohtaus ajoittuu meillä siihen että lapsen kehossa tapahtuu yöllä jotain: on kuuma, pissahätä tai jokin kipu joka laukaisee puoliksi hereille. Siksikin terveysasiat kannattaa sulkea pois listasta, myös yöllä lapsen herätessä.
Moni myös yhdistää kauhukohtaukset, kasvukivut ja ferritiinin toisiinsa (joskus myös magnesiumin) – näistä en uskalla sanoa mitään mutta tee niin kuin parhaaksi näet oman lapsen kohdalla ja jos jokin epäilyttää, ota terveyden ammattilaiseen yhteyttä.
Muutenkin kauhukohtauksiin pätee sama kuin kaikkeen lasten kanssa: Jos joku asia huolettaa, älä lue somea vaan mene lääkäriin.
No niin sitten kuitenkin niitä vinkkejä että mitä tehdä että saisi joskus nukkuakin eikä tarvitse herätä manaajan huutoon. Huonot uutiset ensin: ei ole taikasauvaa ja eri keinot toimii eri lapsilla (myös samalla lapsella) eri tavalla eri aikoina. Ei muuta kuin jaksuhali teille kaikille!
Tässä kuitenkin jotain, jota voi kokeilla sen sijaan että esimerkiksi huutaisi itse tahi purisi omaa tai kumppanin sormea turhautuneena.
Vinkit lapsen kauhukohtausten taltuttamiseen
Ennalta ehkäisy on yli puolet työstä tässä lajissa! Pyri siis rauhoittamaan perusasiat:
- Ateriarytmi kuntoon ja ajoissa nukkumaan, univelka erityisesti lisää kohtauksia
- Rutiinit ja rauhalliset päivät, ei liikaa harrastuksia, menoja ja muutoksia. Stressi ja kuormitus lisää kohtauksia.
- Varmista ettei yöllä tule kuuma, monesti kohtauksen syynä ollut kuumuus
- Päivän läpikäynti tai meditointi illalla yhdessä lapsen kanssa voi auttaa
- Sitten se yksi vinkki minkä yleensä lääkäristä saa: herätä lapsi kevyesti juuri ennen oletettua kohtausta.
Kohtauksen sattuessa
- Vie lapsi pissalle, jos ei ole enää vaipoissa. Sanoisin että tää on 60% meidän heräilystä.
- Odota. Kohtaus menee itsestään ohi vaikka ei siltä tunnu. Korvatulpat päähän ja pidä lapsi turvassa.
- Muuta olosuhteita, se joskus kiskaisee pois kohtauksesta: Laita valot päälle, takaisin pois. Lapsi syliin ja kävele, vaihda huonetta. Avaa ikkuna tai poista peitto. Pese kädet, vesi voi laukaista pois unesta.
- Kokeile myös jotakin kylmää vaikka rannetta vasten, se auttaa ahdistuksessakin!
- Pyri herättämään. Jossain tätä ei kai suositella (vai onko se vain urbaani legenda?) mutta ajattelen että lapselle ei voi olla siitä haittaa että herää tutussa ja turvallisessa sylissä ja vanhempi on lähellä tukemassa jos tuntuu sekavalta.
- Toistele “kaikki hyvin, nyt on yö, olet unessa”. Pysy rauhallisena.
- Hyräile ja silittele tai…
- Ota syliin tai…
- Älä sittenkään koske mutta katso ettei satuta itseään tai…
- Kippaa välillä takaisin makuuasentoon, “nollaa” takaisin unille. Tämä on meillä aina se toimivin viimeinen keino, kun kohtaus on oikeassa kohdassa.
Okei mutta mikä auttaa oikeasti kauhukohtauksiin?
Aika. Sad but true.
Suurimmalla osalla kohtaukset menevät aikanaan ohi tai muuttuvat unissa kävelyksi ja unissaan puhumiseksi (ellet satu olemaan sitä pientä joukkoa joka myös aikuisena kärsimään unihalvauksesta tai kauhukohtauksista tai muista! Kaikki voimat teille siihen!).
Isommalle lapselle voi koittaa painopeittoa rauhoittamaan öitä (tämän Ykkönen toivoi itse viime jouluksi ja on tykännyt!)
Jossain kohtaa, ainakin kohtausten keskellä, voi hetkeksi auttaa oma asenne: nyt on näin. Voi yrittää tyyntyä tilanteeseen jota ei oikein voi väkisin kontrolloida. Mä olen myös saanut mielenrauhaa ajattelemalla että vau mun lapset on näin viisaita ja herkkiä ja aivoistaan vilkkaita että vielä yölläkin pyörittävät asioita mielessään 😄
Harmillisesti (tai siis onneksi) eivät toki muista koko episodista aamulla mitään että voisin kysellä mitä suuria oivalluksia tuli, mutta ainakin tietää varmasti että jotakin siellä päässä tapahtuu!
Alle saa jättää lisää vinkkejä jos itsellä on joku helmi löytynyt! Helpointa voi olla jättää vinkki suoraan Instagramissa tätä tekstiä koskevan kuvan alle, sillä täällä joudutte valitettavasti ensin kirjautumaan blogipohjan muutosten takia.