Löysin tämän luonnoksen jostain kaappien kätköistä enkö ole varma onko se jo jossain julki joten laitetaan tulemaan! Kesäspesiaali!
Instassa pyörivä 2016 trendi toimii vähän eri tavalla kun oot keski-ikäinen. Siinä siis jaetaan vanhoja kuvia ja ihmetellään, kuinka aika on kulunut ja miten erilaista nyt on.
No. Voin kertoa että 33 vs 43 ei ole samalla tavalla iso juttu kuin 23v vs 33v 😄 MUTTA: jos on mun tapaan saanut lapset kahdessa erässä, tää onkin aika special…
Tarkoitan, että.. onko 2016 itse asiassa ihan sama asia kuin 2026? Silloinkin meill oli kuusivuotias ja neljävuotias lapsi. Oli irtoavia hampaita, sekoilua, sairastelua, legoja ja haleja.
Yksi iso ero on se, että 2016 olin vielä konsulttina päivätöissä tämän kaiken ohella, vaikka perustin kyllä myös firmani 2016, eli some oli jo vahvasti duunia silloin.
Sen mä vaan sanon, että jos näkisitte meidän lapset livenä ja nää kuvat kunnolla, olisitte silleen että siis ketkä näissä kuvissa on😄 Ykkönen ja Kolmonen = sama ihminen, ja erityisesti Nelonen ja Kakkonen on vain aikahypyllä sama lapsi uudestaan.
Kaikissa kuvissa mitä selailin, oli niin paljon samaa kuin nyt. Kirjaimellisesti samat vaatteet ja polkupyörät vilahtelee kuvissa. Meidän taloakin jo rakennettiin!
Isoin ero tässä kymmenen vuoden aikana olen minä.Varmaan ulkoisestikin (vaikka tbh näytän aika samalta? Eikö?), mutta erityisesti sisäisesti.
Mutta kuvia katsottuani en ole enää varma mistään. Ehkä tää ei ollutkaan ikäjuttu vaan se että mä todellakin elän lähes samaa elämänvaihetta kuin 2016😄
Muutama ero toki, nyt on iso talo ja syvästi sisään ajettu (ja jo kohta remppaa vaille), on ihania isoja lapsia ja konsultin ura on aikamoisessa talviunessa.
Onhan musta toki tässä välissä tullut kirjailijakin, et ei tässä!
Mut isoin ero on ehdottomasti sellainen hyvältä tuntuva kypsyminen, että nyt oikeasti yksi vuosi ei tunnu niin isolta asialta elämässä, ei ehkä oikein kymmenenkään.
Enkä tarkoita sillä sitä, että ei saisi tuntua paljolta tai että ”noi nuoret nyt dramatisoi asioita, voi niitä” vaan sitä, että kaikkiin asioihin elämässä on tullut vähän enemmän sellaista pitkäjänteisyyttä ja ”no kattellaan rauhassa” -fiilistä.
Olen tosi paljon pehmeämpi, joustavampi ja sallivampi monessa asiassa kuin tuolloin. Toisissa taas jämäkämpi, ne kuuluisat rajat on löytyneet.
Ihan yhtä paljon mua rasittaa pikkulapsiajan jutut ja huonosti nukutut yöt, mutta jotenkin yleisesti tunnen sisällä erilaista rauhaa kuin noina vuosina.
Silloin oli tosi hyvä olla, nyt on tosi hyvä olla.
Ja vanhoja kuvia on aina kiva kaivella, erityisesti perheen kaa tän muistomatkan tekeminen oli hauskaa!
Muistaako joku siellä näitä kuvia sieltä kymmenen vuoden takaa? 🙂