Vastauksena otsikkoon: ei vielä paljon mitään. Hän on vielä ihana vauva, jolla on omat salatut mysteerinsä!
Nelonen on juuri siinä herkullisessa vaiheessa, jossa se alkaa _ihan just_ puhua kunnolla. Sen jotenkin..näkee. Hän kommunikoi todella hyvin omalla tavallaan ja ymmärtää jo tosi pitkiä logiikan ketjuja, mutta ulos tulee lähinnä nyökkäilyä ja muutama avainsana.
Kakkonen oli aivan samanlainen, hänkin oli lähes sanaton kunnes jossakin kahden vuoden jälkeen yhtäkkiä tulppa irtosi ja samantien alkoi pulputa pitkiä lauseita ja upeaa sanavarastoa. Edelleen hän on perheemme kielitaituri, vaikka kaksi siskoaan aloittivat omat puhetaipaleensa jo reilusti ennen 1,5v ikää.
Siksi tämä ehkä onkin niin siistiä! Kun arvaa, että edessä on ihan kohta se ryöpsähdys, mutta vielä on mysteeriä hetkeksi jäljellä. Jo nyt on sellaisia hetkiä kun pieni yhtäkkiä sanoo jotakin ihan selkeästi ja kaikki pysähtyvät hetkeksi, että hetkinen, kuka tuon sanoi? Oliko se Nelonen?
Viime päivinä hän on yhtäkkiä huikannut rappusista ”tulen minä” kun kysyin ei kai Nelonen sieltä tule; istumista harkitessaan tokaissut ”kakka on” ja tarttunut ponnekkaasti käteeni ja sanonut ”tule tänne” tai ”mennään”. Joka päivä se sanoo yhtäkkiä jonkun pitkän pitkän lauseen selkeillä äänenpainoillla – mutta vielä on systeemi sekaisin kun kukaan ei saa selvää.
Tuntuu että suussa on vielä joku ratas väärässä kohdassa ja kohta kun sen loksahtaa paikalleen, ei paluuta ole – ja silloin alkaa aika jolloin joskus saattaa ajatella että olispa se hetken hiljaa, haha😄
Nyt ollaan vielä vähäpuheisten tai ainakin -sanaisten kerhossa. Yleensä ”joo” on vain nyökkäys ja mumina, ja muuten sanotaan lähinnä äiti, avaa, puujoo (kaikki ruoka on puuroa), anna, tue (tule), tai appa (apua) ja tietysti hänen tavaramerkkinsä, iloinen ”ehei!”-vilkutus lähtijöille. Ei on kyllä selkeä, samoin AU ja Lio, jolla huudetaan lemppariohjelmaa. Kala on myös hyvin muistissa, se on jotenkin niin helppo sana. Isi on hallussa myös ja perheenjäsenten nimien kuuloisiakin asioita välillä tulee suusta ulos!
Ihan pian hän avaa meille ajatuksiaan, ja se onkin sitten toinen ihan lempparijuttu pienen kasvua seuratessa!
