Hei vaan, olen hengissä. Kiitos kaikille kommenteista ja yhteydenotoista edelliseen tekstiin liittyen. Oloa helpotti jo perjantaina tosi paljon tieto siitä, että näin käy muillekin!
Muutama muukin juttu helpotti oloa.
Käytiin lauantaina heti aamusta tontilla tapaamassa vastaavaa mestaria ja arkkitehtiä (tonttiedistymisestä lisää ensi viikolla!), sumplimassa miten vedet kaatuu tontilta pois, kuka taloa voisi rakentaa ja minkälaisia aitoja pitää virittää. Tämän ajan lapset laskivat itsekseen pulkkaa jyrkässä rinteessämme ja leikkivät vielä kuusen alla kotia. Olivat onnellisesti keskenään, mikä on aina ilahduttavaa.
Hetken se leikki saattoi toki olla vähän pelottava, kun näin vain Kakkosen makaamassa löysänä pulkkansa päällä, pulkka puunrunkoon ”törmänneenä”. Mutta hän ei ollutkaan taittanut niskaansa vaan kuulemma leikki lepäämistä.
Sekin kokemus oli ehkä vähän huono kun lapset hävisi näkyvistä ja löysin ne muutaman metrin alempaa. Olivat kuulemma tulleet ihan peppuliukua sitä pahinta jyrkännettä alas. Hupsis.
Näiden äitiyden huippuhetkien jälkeen tontilla tapahtui jotain parempaa: tapasimme vihdoin perheen, joka muuttaa saman kadun varrelle kolmen ihanan lapsensa kanssa. Esikoisensa menee Ykkösen kanssa samaan kouluun, joten halusimme tutustuttaa lapsille leikkikaverit. Kaikki meni hienosti ja uuden kaverin perään kyseltiin jo illalla kummassakin kodissa.
Käytiin illalla Ykkösen kanssa kahdestaan kaupungilla. Ostettiin taas kerran liian pitkiksi hujahtaneille lapsille uusia paitoja (128!) ja äidille uusi huulipuna. Lopuksi vielä kahdestaan pizzalle. Molto bene.
Kaukosäädin on ollut hävinneenä nyt kolme päivää, eikä kukaan muista etsiä sitä. Olemme eläneet ravintolaruoalla nyt kaksi päivää, eikä kukaan muista välittää siitä.
Lapset nukkuivat koko viikonlopun teltassa olohuoneen lattialla. koska ne halusi, ja koska mekin ollaan sillä tavalla lapsellisia että se kuulosti hyvältä idealta. Kakkonen ei uskaltanut ekana iltana nukahtaa telttaan mörköjen takia (hipsi sinne toki aikaisin aamulla takaisin) ja Ykkönen sai niskansa kipeäksi, mutta lopputulos vahvasti plussan puolella.
Sunnuntaina käytiin luistelemassa Ykkösen ekan parhaan kaverin kanssa loistavassa talvisäässä. Ykkönen oppi kaatumaan ja nousemaan ylös oikein, kumpikin sai naamaan jonkun mustelman. Luistimilta juostiin suoraan Tennariin lunastamaan naapureilta saatua jouluahjaa eli katsomaan hyvässä seurassa Sing! Ai että kun oli hyvä! Voi suositella sekä Jääpuistoa että leffaa kovasti.
Viikonloppu päättyi vielä ihana Taijan tuskaiseen venyttelyyn, hierontaan ja rullailuun Viikin Method Putkiston studiolla, joten kyllähän tässä kelpaa taas seuraavaa viikkoa päin puskea.
Iloa viikkoonne ystävät, mä menen huomenna ihmettelemään maailmaan mahtuvien erilaisten nahkatuotteiden määrää Tom of Finlandin kutsuvierasnäytökseen. Hyvä maanantai tulossa.