Ajatuksia imetyksestä ja sitä ympäröivästä keskustelusta

Imetin juuri Kolmosen päiväunilleen. Hän nukahti rinnalle, havahtui vähän vaunuissa mutta nukahti uudelleen. Hän on vuosi ja kaksi viikkoa vanha.

Vielä kuukausi, pari sitten ajattelin tippa silmässä että oi onnea, vauva nukahti rinnalle rauhallisena ja tämä on kyllä parasta ikinä. En ehkä lopeta imettämistä tällä kertaa ollenkaan, tai vasta joskus pitkän ajan päästä!

Arvaamattani ajatus on muuttunut ihan muutamassa viikossa. Imetyskerrat ovat vähentyneet, nyt niitä on yleensä kolme päivässä, joka ennen oli se minimi. Rinnat ovat muuttuneet. Ne palvelevat nyt samoista vanhoista lähtökuopistaan (kirjaimellisesti) eivätkä ole jatkuvasti normaalia täydemmät, valmiina syöttämään.

Imetysrintsikat roikkuvat tyhjinä päällä ja kaivan vaatevarastostani entistä enemmän ei-imetyskelpoisia vaatteita päälle, koska eihän se nyt välttämättä tarvitse tässä päivällä, voidaan mennä ilmankin. 

Tuntuu että olen saanut itseni, rintani ja vaatteeni takaisin vaikka imetys vielä jatkuu. Kun lapsi tulee rinnalle, alkaa maitoa muutamassa minuutissa tulla eikä mistään tule ylivuotoja. Jännä: rinnat ovat itse asiassa nyt äärimmäisen hyvin toimivat imetykseen ja samalla se yhtäkkiä tuntuu ehkä hivenen vähemmän tärkeältä kuin ennen.

En ajattele mitään näistä asioista aktiivisesti mutta huomaan että olen aloittanut prosessin jonka lopussa imetys loppuu. Se ei herätä minussa mitään tunteita, vaikka vasta kuukausi sitten olin aivan vakuuttunut että tätä jatketaan vielä pitkään. Tältä tuntuu kun jokin asia kohtaa luonnollisesti seuraavan vaiheen, se vain tapahtuu!

Vielä en siis ole imetystä lopettamassa mutta veikkaan että pikkuhiljaa se muuttuu vähemmän tärkeäksi meistä kummallekin.

Imetys on minulle tosi tärkeä osa vauva-aikaa ja olen todella kiitollinen että se on kaikkien kanssa onnistunut näin hyvin. Ykköstä imetin 6,5kk, Kakkosta 11kk ja Kolmonen sai ainoana lapsenamme sen 6kk täysimetyksen ja kolkuttelee nyt enkkoja yli vuoden ikäisenä. Silloin joskus, aikoja sitten, myönnän ajatelleeni että taaperon imettäminen olisi jotenkin omituista.

Nyt tiedän paremmin, ei se taaperon imettäminen ole omituista. Ei vuoden ikäisen, kahden tai kolmenkaan. Jokainen äiti imettäköön omaansa niin pitkään tai lyhyesti kuin haluaa. Tai olkoon imettämättä.

Suomessa imetetään alle suositusten – mutta silti melkein kaikkia imetetään

Suomessa enää 9% puolen vuoden ikää lähestyvistä vauvoista on täysimetettyjä (lähde: THL raportti 8/12 Imeväisikäisten lasten ruokinta Suomessa vuonna 2010) WHO:n suosituksen ollessa (globaalisti) 6kk täysimetystä ja imetystä kahden vuoden ikään tai sen yli. (lähde: esim alla oleva kuva). Onneksi kuitenkin alle kuukauden ikäisistä vauvoista jopa 92% oli tuon raportin mukaan ylipäänsä imetettyjä, minusta tämä on ihan iso luku! Hyvin vähän on siis vauvoja jotka eivät saa lainkaan äidinmaitoa.

Imetyksen edut ovat kiistattomat, sekä heti vauvan syntymän jälkeen että myöhemmin.

Itse asiassa niin kiistattomat, että imetyksen puolesta kampanjoidaan, joskus voimakkaastikin. Harmillisesti moni äiti kokee sen niin että imetykseen painostetaan ja että korvikkeen valitsemista paheksutaan.

Koomisesti vanhempaa vauvaa imettävä saattaa kuitenkin alkaa saada jo kummeksuvia katseita ja töksäytyksiä, et kai sä vielä imetä, anna sille jo jotain oikeaa ruokaa! 

Joskus tuntuu että kulttuurimme sanoo ”imetä, mutta älä liian pitkään” ja antaa ymmärtää että on ylipäänsä mahdollista tehdä asiassa valintaa – tai että imetysasiat kuuluisi kellekään muulle kuin vauvan vanhemmille.

Olen miettinyt mikä mun asenne tähän kaikkeen on. Lyhyesti se taitaa olla tämä: Imetys on hienoa ja tarvitsee onnistuakseen hirmuisesti tukea ja kannustusta, eikä yhtään syyllistämistä. Mutta imettäminen ei ole yhtä kuin vanhemmuus, tai edes kovin suurta osaa siitä. Se on tapa ruokkia vauva.

Imetys ei aina mene ihan käsiä heilutellen, jos koskaan. Toisille se ei onnistu ikinä, vaikka miten pumpataan, itketään ja yritetään. Imetys on helpoimmillaankin alusta asti opeteltava taito, jossa saattaa tulla niin yllättäviä esteitä matkaan ettei edes imetysohjaaja saa niitä heti kuntoon – tsekkaa tästä ihana teksti Happy Milk Maman tuoreimmalta taipaleelta.

Siksi pidän tosi hyvänä että tuetaan, kannustetaan ja ohjeistetaan imettämään. Uskon että moni haaste ratkeaisi kun tietämystä olisi enemmän. Oma imetystaipaleeni Ykkösen kanssa olisi varmasti voinut jatkua pidempään jos olisin silloin tiennyt että menossa oli ehkä 6kk tiheän imun kausi, jonka yli voi kiivetä. Olisin saattanut jaksaa yrittää jos olisin tiennyt että se on mahdollista.

En kuitenkaan missään asiassa usko painostukseen, en edes rivien välistä sellaiseen. Se saa vain ihmisen väistymään kauemmaksi, suojaamaan itseään. Puhutaan imetysfanaatikoista, mutta en minä kyllä sellaisiakaan ole kohdannut. Joskus vain imetyksestä puhuminen ylipäänsä leimaa ihmisen fanaatikoksi.

Herkkä aihe, vaikea keskustella. Siksi olen sitä välttänytkin.

Tämän vuoden olen yrittänyt itse vain imettää vauvaani ja olla juurikaan puuttumatta imetyskeskusteluun, mutta juuri kun mietin asiasta kirjoittavani huomasin käynnissä olevan kansainvälisen imetysviikon!

Se sai minut pusertamaan tämän kaiken nyt ulos itsestäni, puolikkaita ajatuksia valmiina hyökkäyksille. Haluan kertoa oman tarinani, ottamatta kantaa muiden tarinoihin. Sanoa teille että kyllä kannattaa ehdottomasti imettää jos se vain onnistuu, se on ihanaa! Mutta jos se on ihan kamalan vaikeaa ja yrityksistä ja tuesta huolimatta kaikki itkee, älkää kiusatko itseänne. Pullosta ruokkiminenkin on ihanaa!

Päätän tämän polveilevan ajatukseni toivotuksiin imetysviikon kunniaksi:

Onnea kaikki te jotka pystyitte imettämään, jokainen tippa on bonusta!

Te joille se ei toiveesta huolimatta onnistunut, halit.

Kiitos kaikki te, jotka käytätte aikaanne vapaaehtoisina muiden imetystä tukien.

Imetys on best (niin kauan kuin se on best)!

JAA
26 Comments
  • pilami
    elokuu 4, 2020

    Minua hieman häiritsee täysimetyksen määritelmä, jossa kerran korviketta saaneet tippuvat samaan ryhmään niiden kanssa joita ei koskaan imetetty. Nuo luvut eivät siis oikein kerro siitä imetyksestä ja sen yleisyydestä oikeastaan yhtään mitään.

    • Valeäiti
      elokuu 4, 2020

      Joo, tiedän, muakin. Mutta ymmärrän tilastollisen tarpeen vetää raja johonkin ja helpoin on ottaa linja ”ei ollenkaan” koska mikä muuten olisi raja? Silloin tällöin korviketta, vain vähän maistelua?

      Ehdottomasti on tilastointitavassa kehitettävää mutta pääpointti lienee se että kehitystä jollain tapaa seurataan.

      • pilami
        elokuu 4, 2020

        Minun mielestäni olisi kiinnostavaa tietää miten paljon vauvoja imetetään. Esim. jos imettää edes kerran päivässä niin miten vanhaksi näin ja miten suuri osuus vauvoista. Näinhän vauvat saavat äidinmaidon hyötyjä päivittäin.
        Nyt aina vain uutisoidaan siitä kulmasta miten pieni osuus Suomessa imettää WHOn suositusten mukaan. Ei varmaan WHOnkaan mielestä ole kauhean suurta eroa sillä että saako vauva esim. viikoittain yht. 5 dl korviketta ja muuten äidinmaitoa vai saako pelkkää äidinmaitoa. Tai jos on niin kiinnostaisi perustelu ja tutkimustieto tälle. Ja sit just tää täysimetyksen määritelmä aiheuttaa sitä painetta äideille että pitäisi jotenkin ”onnistua” tässä.

        • Valeäiti
          elokuu 4, 2020

          Näin on. Tossa just on se ongelman alku kun se suositus nostetaan kaiken keskustelun keskiöön. Nostin sen kuitenkin mukaan tekstiin koska se on olemassa faktuaalisesti enkä voi suosituksia vastenkaan suositella.

          • pilami
            elokuu 4, 2020

            Ei tämä ollutkaan mikään kritiikki kirjoitustasi kohtaan vaan lähinnä nyt tällaista keskustelua aiheen tiimoilta. Jotenkin toivoisin että tätä ihmetyksen moninaisuutta nostettaisiin myös esille. Että aika monella varmasti vauvat saavat välillä korviketta eikä se mitenkään poista sitä ihmetyksen mukanaan tuomaa hyötyä.

          • Valeäiti
            elokuu 4, 2020

            Kyllä kyllä, samaa mieltä! En ottanut kritiikkiä!

          • Valeäiti
            elokuu 4, 2020

            *kritiikkinä

    • Satu
      elokuu 5, 2020

      Olen kummastellut aivan samaa. (tämäkään kommentti ei ole kritiikkiä Hannen tekstiin, jossa ei onneksi taivasteltu imetyksen tilastollisesti ”huonoa” tolaa Suomessa).

      Mutta siis: mielestäni voisi mitata esim kyselytutkimuksin sellaisten vauvojen määrää, joiden äiti olisi halunnut imettää (enemmän), mutta ei esim. Tuen tai ohjauksen puutteen takia voinut. Näissä tyypeissä piilee se potentiaali kasvattaa imetyksen määrää, jos se on WHO:n pyrkimys. Nythän näihin ”ei-täysimetettyjen” tilastoihin tosiaan tulee mukaan myös ne, jotka vanhempien toiveesta saavat silloin tällöin korviketta ja jotka eivät koe asiaa ongelmaksi eivätkä tarvitse apua. Tällaisille henkilöille ”tuen ja kannustuksen” tuputtaminen nimenomaan saa aikaan vain vastareaktion.

      Itse imetin 8kk, lopetin kun sekä minua että vauvaa lakkasi kiinnostamasta. Vauva sai poissaollessani korviketta tuttipullosta, koska en halunnut pumpata. Täysimetystä? Ei. Ongelma? Ei.

      • Valeäiti
        elokuu 6, 2020

        Olisi tosi tosi kiinnostavaa tietää tästä enemmän! Kuinka iso osuus esim oikeasti valitsee ettei halua edes yrittää imetystä, kuinka moni lopettaa heti alkuun kun oli vaikeaa, keneltä ei vaan kerta kaikkiaan onnistunut koko homma (lukemattomia syitä tähän!), kuinka moni lopettaa kuukausien väkisin yrittämisen jälkeen aivan epätoivoisena luovuttaen kokien valtavaa imetyspettymystä ja kuinka moni lopettaa sitten helpohkon imetystaipaleensa vaan jossain kohtaa ku tuntuu että pullo olisi helpompi. Ketkä vain aloitti kiinteät isommin ja ketkä taas syöttää silloin tällöin korviketta vs ne jotka pumppaa jo raskaana maitoa talteen eikä vauva saa tippaakaan korviketta ennen 6kk+0 ikää. Hirveän iso variaatio näissä!

        Mun korvaan nämä imetyskeskustelut kuulostaa joskus siltä että kohdennetaan viestiä ihmisille jotka valitsee olla imettämättä (mitenköhän pieni prosentti se todella on?) ja lopulta siitä vain syyllistyy he kaikki jotka kyllä yrittivät tai imettivät jo aika paljon.

        • Satu
          elokuu 6, 2020

          Niin minunkin! Kuulun Korvikemutsit-ryhmään Facessa ja siellä on jonkin verran porukkaa, jotka ovat valinneet olla kokonaan imettämättä. Yleensä he ovat hyvin tietoisia faktoista ja tehneet valintansa tuntien itsensä ja oman perheensä tilanteen. Tämä ei myöskään ole se kohderyhmä, jota tulisi ”kannustaa” imettämään, jos eivät kerran halua.

          Eli kysymys ehkä kuuluu: onko sellaisia äitejä, jotka valitsevat tiedon puutteen takia olla imettämättä ilman muita syitä, tai jotka lopettavat aiemmin kuin halusivat tuen puutteessa.

          Hieman epäilen ettäkö ensimmäistä ryhmää löytyisi Suomesta kovin paljon (tai voi olla että elän kuplassa!), mutta imetysohjauksen määrässä ja laadussa olisi oman kokemukseni perusteella parannettavaa.

          • Valeäiti
            elokuu 6, 2020

            Erittäin hyvä pointti! Huono vertaus mutta sallikaa: tämähän on sama kuin että sanoisi tupakoiville ihmisille vain jatkuvasti ”lopeta, tupakka on sulle huonoksi” sen sijaan että auttaisi lopettamaan. Tosiaan aika harvassa varmaan on he jotka ei toden totta tiedä imetyksen hyödyistä mutta varmasti enemmän on heitä jotka voisivat tarvita ennemmän infoa, tukea ja kannustusta siitä miten päästä vaikeiden paikkojen yli.

    • Laikku
      elokuu 12, 2020

      Olen miettinyt paljon tätä ihan samaa. Imetin esikoista 1v3kk ikäiseksi, mutta täysimetin vain ekat 1-2kk. Korvike otettiin mukaan helpottamaan arkea kun mies hoiti osan öistä mun unettomuutta helpottaakseen eikä kovin pitkään öisin jaksanut pelata rintamaidon vesihaudelämmityksen kanssa (enkä minä aina jaksanut stressata siitä saanko pumpattua että saan nukkua yön vaikka yleensä pumppaus onnistuikin ongelmitta). Kuulostaa ihan järkevältä, mutta muistan miten paljon tuolloin täysimetyksen epäonnistuminen ahdisti ja esimerkiksi neuvolan kyselyt aiheesta tuntui painostavilta.

      Olen sittemmin yrittänyt etsiä tietoa siitä millaiset terveydelliset erot on täysimetyksen ja suurimmaksi osaksi imettämisen välillä, mutta tästä on todella vaikea löytää muuta kuin että täysimetystä suositellaan koska hyödyt ovat kiistattomat. (Verrattuna mihin? :/ )

      Pian syntyy toinen lapsi ja toivon että selviäisin imetyksestä ilman vastaavia epäonnistumisen tunteita ja ahdistuksia, mutta aika näyttää. Imetyksen tuesta on tässä heikosti hyötyä kun tarvitsisin tukea siihen, että voin ottaa rennosti eikä ole pakko pyrkiä täysimetykseen jos se ei tunnu hyvältä ja jos sitä ei jaksa.

      • Valeäiti
        elokuu 12, 2020

        Mulla ei myöskään ole hajuakaan mitä eroa niillä on, paitsi toki se että yhteenlaskettu määrä äidinmaitoa on sitten pienempi ei-täysimetyksellä kun korvike tarjoaa osan siitä ravinnosta. Kaipa siinä äidinmaidossa sitten on jotain sellaista taianomaista mitä ei korvikkeeseen pystytä tekemään.

        Mutta jos imettää pitkään niin kuin sinä teit niin eiköhän niitä hyöytyjä ihan riittämiin tule, oli täys- tai ei 🙂 Kaikki tipat on hyvästä mutta ilmankin on hyvä!

        • Laikku
          elokuu 12, 2020

          Joo, sehän siinä tosiaan on jäänyt harmittamaan, että monella mittarilla tuo esikoisen imetys oli varmasti hyvin onnistunutta. Maitoa tuli runsaasti ja varmasti pitkään mentiin sellaisella 90% imetyksellä. Tuntuu hölmöltä että päällimmäiseksi jäi ainakin alkuun erilaiset epäonnistumisen tunteet ja syyllisyys siitä, että oman mukavuudenhalun (hyvinvoinnin?) takia ei ollut päässyt 100% tavoitteeseen. En tiedä onko nämä yleisiä ajatuksia äideillä, mutta tuskinpa näiden kanssa ihan yksinkään on.. 🙂

  • Anni
    elokuu 5, 2020

    Hyviä keloja, kiva että suhtaudut aiheeseen miettivästi ja aika neutraalisti – niin tuntuu koko imetyskeskustelu olevan voimakkaita tunteita täynnä!

    Mä pohdin (ei niinkään tähän sun postaukseen liittyen, vaan yleisemmin) sitä, että käsittääkseni suomalaisneuvoloissa laajasti nykyään suositellaan aloittamaan kiinteiden maistelu jo 4kk iässä, että eikös sekin osaltaan jo madalla niiden prosenttimäärää, jotka täysimettävät sinne 6kk saakka? Tosin olen myös ymmärtänyt, että moni imetykseen hmm tuota yhtään kiinnostuneemmin (yritin valita jonkun oikein neutraalin termin, heh) suhtautuva usein lykkää kiinteitä sinne 6kk saakka. Ideologista suhtautumista tähän aiheeseen en oikeasti täysin ymmärrä: miten ne lusikankärjelliset jotenkin poistaa sen imetyksen hyödyt? Vai am I missing something?

    WHO:n suosituksiin muutenkin suhtaudun itse vähän niin, että kun ne on maailmanlaajuisia, siinä on mietitty aika paljon esim. kehitysmaiden olosuhteita, ja se tuntuu musta usein suomalaisessa keskustelussa unohtuvan. Ei sillä, etteivätkö imetyksen terveyshyödyt olisi täälläkin kiistattomia, mutta onneksi muukin ravinto on puhdasta ja tutkittua!

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2020

      Kyllähän toi neuvolan vaikutus on suuri. Ajattelen että lusikankärjelliset vaikuttaa kun miettii pidemmälle: jos aloittaa 4kk iässä maistelun on aika varmasti 5-6kk kohdilla jo ihan ruokailuvauhdissa ja kiinteät alkaa ottaa tilaa siltä äidinmaidon määrältä. Jos taas aloittaa vasta 6kk iässä maistelun niin silloin se on taatusti se äidinmaito se pääasiallinen ravinto.

      WHO suosituksista oli muistaakseni jossain nimenomaan sanottu että se ei ole vain kehitysmaiden asia vaan nimenomaan globaali suositus – mutta kuten sanottua, oleellisinta on kuitenkin kannustava ilmapiiri eikä suositusfaktat!

      • Kaima
        elokuu 6, 2020

        Meille ainakin neuvolassa perusteltiin kiinteiden maisteluannosten aloittamista 4kk iässä sillä, että silloin vauva ehtii tottua uusiin ruoka-aineisiin pienissä määrin eikä allergisoidu niille niin helposti. Muistelen nähneeni tästä myös jonkin uutisotsikon viime aikoina, että näin on saatu allergioita vähennettyä. Olisi mielenkiintoista lukea tutkimuksia enemmänkin tästä aiheesta (onko parempi aloittaa kiinteät ennemmin vai myöhemmin), koska meillä alkaa tuo 4kk olla jo lähellä.

        • Valeäiti
          elokuu 6, 2020

          Tähän pitäisi perehtyä tarkemmin koska niin moni imetyslähde taas sanoo edelleen että 6kk riittää hyvin. En tiedä joten en kommentoi – enää 😀 😀

  • Jeijei
    elokuu 7, 2020

    Meidän vauva aloitteli maisteluannokset eli lusikalliset jopa alta 4 kk. Nyt 5kk ja edelleen samat ruokailumäärät. Koen täysimettäväni, vaikka ensi viikkoina saikin muutamia ruokalusikallisia korviketta syöttöjen päälle! 🙂

    • Valeäiti
      elokuu 8, 2020

      Tämähän onkin tosiaan vain se hölmö tilasto, totta kai jos 99% ruoasta on äidinmaitoa niin minäkin sanon sitä täysimetykseksi 🙂

  • Anu Saukko
    elokuu 7, 2020

    Tuo Swappie mainoksesi on harvinaisen tyhmä, ottaen huomioon että ”on ihan turha ostaa lapselle uutta puhelinta” ostat kuitenkin Iphonen joka on hintalaatu suhteeltaa moninkertainen, ja ylipäätään kun budjetilla ollaan liikenteessä Applen puhelinta ei kannata harkitakkaan

    • Valeäiti
      elokuu 8, 2020

      Ok Anu!

  • Sanna
    elokuu 11, 2020

    Tuohon täysimetyksen määritelmään lisäisin:
    Nykyään lasketaan täysimetykseksi sekin, jos on saanut korviketta äidinmaidon lisäksi alle kuukauden ikäisenä. Eli jos ”saavutetaan” täysimetys ennen kuin vauva täyttää 1kk, tämä tilastoidaan täysimetykseksi.

    Ymmärtääkö tästä? 😀 Olen väsynyt 😀

    Tämänhetkinen vauvani sai korkeiden bilirubiiniarvojen takia lisämaitoa parin viikon ajan. Täysimetykseen päästiin kolmiviikkoisena. Olin tästä surullinen, mutta neuvolassa rauhoiteltiin, että no worries! Lasketaan täysimetykseksi tämäkin. Nyt vauva täytti 6kk ja jatketaankin sitten kiinteiden ohella imetystä hamaan tulevaisuuteen asti… ehkä sitten kun menee kouluun niin voidaan lopetella. 😀 😀

    • Valeäiti
      elokuu 12, 2020

      Joo, totta! Muistan jotain tämänkaltaista nähneeni / kuulleeni kun Kolmonen sai lisämaitoa laitoksella.

  • anki
    elokuu 12, 2020

    Sitä oon ihmetellyt että jos kerran (tiukimpien tulkintojen mukaan) täysimetys katkeaa siihen jos lapselle annetaan muuta kuin äidinmaitoa suoraan rinnasta niin eikö samalla logiikalla d-vitamiinitippojen antaminen katkaise sen myös? Entäs rintakumi, jos nyt hiuksia ruvetaan halkomaan?

    Multa kun neuvolassa kysyttiin vauvan (nyt 9kk) alkukuukausina onko täysimetyksellä, vastasin että joo paitsi kun oon poissa yhtenä iltana kerran viikossa saa lapsi korviketta. Terkkari merkkas papereihin että täysimetetty vauva.

    • Valeäiti
      elokuu 12, 2020

      Ei kai sentään, kai niissäkin tiukissa pipoissa puhutaan ihan ruoasta eikä muista suuhun työnnettävistä asioista. Mutta ei sen väliä, itsekin tein noin että sanoin neuvolassa vain että on täysimetetty, vaikka välissä oli muutama surkea korvikeyritys, lisämaidot sairaalassa ja jopa (hui!) muutama lipaisu perunaa ennen 6kk ikää. Eli tulkintaahan nämä myös paljon on, sun neuvolassa on toimittu mielestäni viisaasti <3