Tiedättekö, musta tuntuu että sanon aina “tämä on ehkä mun lemppari-ikä” lapsesta, tai ainakin sanon sitä jotenkin jatkuvasti tässä vuosien 0-3 kohdalla. Aina on jotakin niin suloista menossa!
Ei sillä, on tuo juuri neljä vuotta täyttäväkin aivan upea ja nämä 11- ja 12-vuotiaat vasta mielettömiä ovatkin! Ehkä se onkin niin että omien lasten kohdalla jokainen ikä on ihana (ja väsyttävä, kaikki sisältyy myös jotakin vaihetta. Tiedätte).
Mutta siis tämä karvaa vaille 1,5v on ihana. Ajattelin jakaa muutamia kuulumisia Nelosesta kun hänestä ei olla hetkeen niin paljon kuultu!
Nelonen on nyt vuoden ja viisi kuukautta vanha. Saman ikäinen kun esikoinen oli seuraavan vauvan syntyessä, ja huomaan saman minkä huomasin silloin – juuri tässä kohtaa pieneen alkaa ilmaantua sellaisia ensimmäisiä järjen rippeitä, jotka mahdollistaa ajoittaisen huolesta luopumisen.
Hän pärjää välillä jo aika hyvin ilman että olemme välittömässä läheisyydessä jatkuvasti!
Paitsi niinä päivinä kun juuri minun on oltava välittömässä läheisyydessä koko ajan. Eroahdistus ❤️
Toki ilmenee myös sellaista seikkalunhalua ja jekkuilua, joka saa sen valtaviin ongelmiin jatkuvasti. Silti, ihan hyvin ymmärrän että vauvankin kanssa pärjättiin kun esikoinenkin oli tämmöinen lungi tyyppi.
Nelonen on upea! Se on kovin rauhallinen ja pitkäpintainen, rohkea ja iloinen. Naureskelee ja hassuttelee paljon, rakastaa kaikista eniten sitä että häntä vähän jahdataan tai että hänen kanssaan juostaan.
Tai jos hän pääsee syliin juoksemaan ja siinä mennessä tuuli osuu naamaan, se pääsee kunnolla vauhdin hurmaan ja heiluttaa käsiään kuin lintu ja haukkoo samalla henkeä, sanoo ”HA HA HA” innoissaan.
Eihän se vielä juosta osaa, mutta luulee niin! Tassujen töminä kuulostaa aamu aamulta kyllä enemmän juoksulta, ei mene enää kauaa että askeleeseen alkaa tulla vähän ilmaakin.
Useimmiten se kävellä tömpsöttää rauhallisesti ja pyrkii ylöspäin: könyää milloin sohvalle, milloin tuolille tai jakkaralle ja kihertää onnellisesti sinne päästessään. Yrittää kuperkeikkaa ja odottaa että joku kutittaisi, tai ottaa otsavideoita kännykällä.
Tai sitten se tanssii! Musiikki on ihan lempparijuttuja tällekin pienelle, aina kun laulan se hiljenee ja katsoo vakavana suoraan silmiin kuin sanoen “jatka, nainen, tämä on hyvä”.
Usein mulla tulee Nelosesta mieleen Nalle Puh. Pehmoisen pyöreä otus, jonka jalka nousee korkealle ja vielä vähän korkeammalle hinajan toivossa.
Hinajaa eli herkkua hänelle on melkein kaikki ruoka, mutta erityisesti kaikki mitä me syödään ja jota se osaa vaatia todella tomeran kovaan ääneen karjumalla. Se on aivan erityinen ääni kun hän ensin sanoo innokkaalla intonaatiolla “tota?” ja sitten ”vähän” kovempaa.
Sanoja ei monta ole mutta kommunikaatiota sitäkin enemmän! Kuka tarvitsee sitäpaitsi sanoja kun ympärillä on jatkuvasti viisi tulkkia puhumassa sun puolesta.
Nelonen rakastaa erityisen paljon heittää asioita. Palloja, mutta miksei palikoita tai ihan mitä tahansa, mieluiten jotakin ihmistä päin. Se rakastaa kiipeilllä mun päällä. Jos käyn milloin tahansa lattialle makaamaan, se syöksyy nauraen päälleni ja todennäköisesti alkaa jossain kohtaa nostella paitaani.
Taapero käy rinnalla vielä muutaman kerran päivässä mutta juo myös (vihdoin!!) sujuvasti pullosta, mukista tai mistä vain kaurajuomaa niin että minä en ole enää mitenkään välttämätön mihinkään vuorokauden aikaan!
Vaikka helpoin se yöllä toki tissillä on tainnuttaa jos sellaista tarvitaan. Usein ei, se osaa nukkua yön läpikin vaikka vielä harvoin sitä tekee. Uutena taitona on päiväunet myös sisällä sängyssä! Imetän sen uneen, lasken sänkyyn ja sitten on hiljaista kolme tuntia. Tätä en olekaan vielä koskaan ennen kokenut, luksusta!
Hän leikkii jo vaikka mitä hienoja leikkejä, puhuu “puhelimeen”, pinoaa torneja, laittaa palikoita paikalleen ja näpertää kaikkia aivan liian pientä ja ikätasoon nähden epäsopivaa. Kiitos ihanan isomman siskon, joka on aivan paras toveri, onneksi tosi pitkämielinen hänkin koska Nelosen yksi uusi ihastus on ihmisten lyöminen.
Ja lempeä nauru päälle, tietysti.
Ai että, voisiko lapset olla aina puolitoistavuotiaita ja toisaalta kasvaa samalla nopeasti että päästään katsomaan mitä kaikkea he ovat??