Mä ajattelen aina, että me ollaan tosi lepsuja vanhempia. Musta tuntuu, että on vain muutama asia, josta pidetään melko ehdottomasti kiinni ja melkein kaikki muu on neuvoteltavissa tai lipsuttavissa meidän ollessamme väsyneitä.
Tämä tuli mieleen vanhasta klassikosta Älä nillitä ruokapöydässä, jossa puhun minusta viisaasti siitä, että vanhemmuudessa on osattava löysätä ja ennen kaikkea olla tuomitsematta muita.
On tietysti sata ja yksi erityistilannetta erityislapsista vähiin resursseihin, joiden aikana kaikki tämmöinen mietintäkin muuttuu aivan toisarvoiseksi. Vanhemmuuden kruunun kiillotus on hyvin voivien perheiden etuoikeus, aikamme ilmiö, johon on varaa koska kaikki muu on niin hyvin.
Mutta aina kun mä sanon, että mehän ollaan niin lepsuja niin Ykkönen tuhahtaa ettekä ole. Emme kuulemma ole rageimmasta päästä, mutta todellakin tiukempia kuin monen muun kaverin vanhemmat on.
Yritin miettiä, mitkä on sitten niitä asioita, joissa olemme tiukkoja tai jopa ehdottomia?
Isoille (12v & 13v) ollaan mun mielestä tosi lepsuja mutta ilmeisesti kuitenkin monia tiukempia ruutuajassa: kummallakin menee kännykät käyttötauolle yöksi ja ruutuaika on 2h, tosin se iphonen ruutuaika ei prkl toimi ikinä! Seurataan joka tapauksessa ruudun käyttöä aika paljon, vaikka annetaan herkästi lisää jos vaikka pelaavat kavereiden kanssa muuuutta se ainakin on tiukempaa, että yötä pitkin ei tod missään kännykässä roikuta.
Rahan käyttö ja kulutus: isoilla on omat kk-rahat (20€/kk), mutta myös niiden käytöstä puhutaan yhdessä ja isommat ostokset menee meidän kautta. Ei satojen eurojen Sephora spreetä, ei hirveetä karkkihaulia. Rahaa ei noin vain tipu asioihin, palveluihin ja kivaan tekemiseen kavereiden kanssa helpommin kuin tavaraan.
Todistuksista ei makseta, paitsi Ykkönen sai kertabonuksen kun teki koko ala-asteen tosi hienoa työtä. Koulujutut on muutenkin sellainen, että näillä menee kaikki tosi hyvin, joten ollaan vastuutettu se aika lailla kokonaan heille. Kuulustellaan pyydettäessä kokeisiin ja muistetaan kysyä onko läksyt tehty, mutta siinäpä se.
Kotiintuloajat: ne ei ole kovin viralliset tai kiveenhakatut meillä, mutta ne on olemassa. Isoille arkena kahdeksalta (jos läksyt on tehty) ja viikonloppuna ysiltä.
Tälle on tullut tosi vähän käyttöä, mutta ne harvat kerrat kun kotiintuloaika on erikseen annettu ja siitä on sattumalta myöhästytty, ollaan oltu hyvin pettyneityä (kuvittele ilme). Nyt ollaan lanseerattu sakko: Sen verran kun myöhästyy kotiintulo, sen verran lyhenee seuraavalla kerralla. jos tulee 20.15 kotiin, seuraavana päivänä kotiintuloaika onkin jo 19.45.
Lepsuja ollaan ainakin näissä:
Kotityöt: vastuita on, mutta ei muisteta vaatia hahah😄 Kyllä ne jotain tekee kuitenkin! Taidot heillä on ja ymmärrys siitä, että tehdä pitäisi, se riittää toistaiseksi. Kotitöinä hoitavat omat harrastukset eväistä kyyteihin melkein itsenäisesti ja pieniä pitää hoitaa aina pyydettäessä ja jos huomaa että he on pulassa.
Lasten käytössä olevissa kännykkäsovelluksissa ollaan lepsuja. On ollut Snappi, TikTokit ja WhatsAppit kauan ennen ikärajoja, mutta me kyllä valvotaan semipaljon käyttöäkin, isommalla ei enää niin tarkasti mutta kuitenkin. Seurataan eniten omaa lasta ja sen käytöstä: jos homma ei toimi, rajoitetaan sovelluksia tai käyttöaikoja. Toisella pitää seurata enemmän kuin toisella.
Herkut ja ruokailu menee aika leveällä otteella. Meillä on karkkipäivä käytössä kyllä – joka päivä. Mitä isommaksi lapset menee, sitä enemmän ollaan alettu vierittää vastuuta heille: Sun keho, sun valinnat, sun vastuu (”mutta toi ei oo ok” hahaha). Tietysti esimerkiksi päihteet on vielä täysin kiellettyjä, mutta ollaan puhuttu paljon siitä, että kun joskus tulee niitä vuosia että haluaa kokeilla, kannustetaan silloinkin miettimään tosi pitkään sitä että miksi ja mitkä on seuraukset.
Jännästi kuitenkin: energiajuomista ollaan melko tiukkoja: niitä ei saa juoda, eikä kaverit saa tuoda niitä meille. Ei noi kahviakaan saa, eikä kofeiinikolaa illalla kovin myöhään.
Pienten kanssa voisin lepsulistaan luetella about kaiken päivän sisällöstä, aina ollaan jossain kohtaa ohittamassa sisäkaarteen nurmikkopuolelta. Älä nillitä on erityisen paljon käytössä kun pitää valita taisteluita.
Kaiken pähkäilyn jälkeen olen keksinyt tasan kolme asiaa, joissa ollaan iästä riippumatta aika lailla ehdottomia:
Meidän perheen ehdottomat säännöt
Vakavat turvallisuusasiat: turvavyöt, kypärät, palovammat, suojatiet jne. Niitä käytetään niin kuin sanotaan, piste.
Väkivalta: jokaiseen lyöntiin, tönäisyyn, potkuun tai niiden uhkaan on puututtu. Tässä meitä auttaa tietysti lasten temperamentit; jos täällä olisi jatkuva paini päälle, en voisi tällä jeesustella. Nelonen aikoo osoittaa, että tässä on variaatioita meidänkin perheen sisällä 😄 Mutta niin kauan kuin se on ollut mahdollista, ollaan oltu erittäin johdonmukaisia siinä, että toisia ei koskaan vahingoiteta, vaikka kuinka suututtaisi.
Feminismi, moraali ja yleinen käytös muita ihmisiä kohtaan: täysin nollatoleranssi millekään muiden haukkumiselle, edes kotona meidän kesken. ”äiti sä oot tyhmä” aiheuttaa jo pienten kanssa heti jotain juttelua, sitä ei ohiteta.
Odotamme kunnioitusta puolin ja toisin, iästä riippumatta, kaikkia ihmisiä kohtaan. Taas helppo sanoa kun on helpot lapset, mutta pidän tästä kiinni. Muut käytöstavat saattaa olla sutta ja sekundaa eikä nää muista aina kiittää lahjoista tai pestä käsiä ennen ruokailua (”aina”, lol), mutta meidän kuullen ei kyllä puhuta kenestäkään scheissea, ei edes (tai varsinkaan!) omista sisaruksista.
Ja listat muuttuu sitten ajan myötä enkä suostu mihinkään sanomaani sitoutumaan yli puoleksi vuodeksi kerralla!
Ihan mahdoton tämmösiä listoja on edes tehdä, kun oma vanhemmuus on sen verran lepsua, ettei siihen ole varsinaista suunnitelmaa, suuntaa tai reunaehtoja. Mennään hetki, päivä, ikävaihe ja tilanne kerrallaan mutta palataan aina sellaisten isojen arvojen äärelle: Mikä on oikein ja toisia ihmisiä kohtaan parhaiten hoidettu?
Toistaiseksi olen sitä mieltä, että ollaan saatu aivan upeat lapset tähän liittyen ja se miten näen heidän toimivan muiden kanssa hyvinä ja huonoina aikoina, tekee mut tosi iloiseksi ja ylpeäksikin.
Mutta terkut erityisesti Ykköselle, että kyllä mä tiedän mitä tulossa on tai ehkä menossa jo 😄 . Kyllä mä arvaan, ettei tämä puhtoinen käytös aina kodin ulkopuolelle kanna. Elämä yläasteella on eri peli.
Toivon, että silti sellainen pohjimmainen ajatus siitä, että kaikki ihmiset (myös sinä itse!) on hyviä ja arvokkaita, säilyy läpi teinisekoilun.
No niin ja sitten nukkumaan ja ne hampaathan pestään aina. (paitsi pieniltä se unohtuu joskus aamuisin, no niin viekää ristille, tiedän että rakastatte tätä puutettani).
Loppuun kuva Insinööristä, joka kuvannee parhaiten meidän vanhemmuutta:
