Kaupallinen yhteistyö: VM Carpet
Katsokaa! Meillä on olohuoneen matto! Meillä on muitakin mattoja!
Eikä mennyt kuin kaksi vuotta!
Mehän olemme tehneet hartaasti olohuoneen sisustamista ja saaneet tänä keväänä vihdoin päätöksiäkin aikaan. Uusi sohva on tulossa piakkoin (jolloin teen siitä oman juttunsa!) ja olohuoneen matonkin valitsimme jo silloin sohvan yhteydessä. Valitsimme upean villamaton, pörröisen ja monisävyisen, pehmeän ja ylellisen – myös hintansa puolesta. Matto maksoi puolet sohvasta, mutta rakastuin siihen liikaa ja päätin unohtaa kustannuksen.
Villamatto lapsiperheeseen?
Sitten aloin saada vinkkiä että kyseinen matto ei ole ehkä lapsiystävällisin ja parhaimmillaankin vähän työläs. Väärin kohdeltuna se alkaa mahdollisesti huovuttua ja villaakin siitä irtoaa aika lailla. Väärin kohtelemiseen tarvittiin kuulemma kosteutta ja hinkkaamista. Katsoin vauvaani joka kuolasi desin, asetti sitten kantapäänsä juuri syntyneeseen lätäkköön ja seistä pyöriskeli siinä tovin. Että mitä sanoitkaan kosteudesta ja hinkkaamisesta?
Palasin takaisin suunnitelmaan A jota ehdotti sekä Modernisti kodikkaan Kerttu (tosin sekin yli kaksi vuotta sitten, Kerttu tuskin edes muistaa enää) ja sisustussuunnittelijanamme toiminut Dejlig: kotimaiseen VM Carpetiin.
VM Carpet (VM = Viita-ahon mattokutomo, kuinka liikkistä!) on 47-vuotias suomalainen perheyritys, joka suunnittelee, valmistaa ja myy mattoja edelleen siellä Lappajärvellä. Valikoimissa on sekä luonnonmateriaalista valmistettuja mattoja että keinokuituisia, kaikissa väreissä ja melkein missä koossa vain. Jos haluat liikaa valinnanvaraa, mene joskus käymään Vantaan outlet-myymälässä!
Me tilasimme samalla henkäyksellä kaiken: meidän makkariin unelmaisen pehmeän Silkkitien, lasten huoneisiin heidän valitsemissaan väreissä ”blogimaton” eli Hattaran ja olohuoneeseen pitkän pohdinnan jälkeen Kide-maton. Se on ihan erilainen kuin se ensin valittu villamatto: yksivärinen, rauhallinen, matalanukkainen.
VM Carpetin Kide on eleetön mutta ei tylsä
Jännitti onko matto liian tylsä ensimmäisen valintamme jälkeen mutta heti kun se rullattiin paikalleen tajusin, että se on juuri täydellinen pari pian taloon muuttavalle sohvalle. Matto on kaunis itsekin ja nukan karvojen suunnanmuutokset tuovat siihen tekstuuria, mutta ennen kaikkea se jättää tilaa kaikelle muulle ympärillään, nostaa tähden rooliin sohvan, ikkunat, kasvit. Ainakin uskon niin, vielä pitää jännittää miltä lopullinen sohva tämän kanssa näyttää! (EDIT: täällä kuvat sohvan kanssa toiminnassa, aivan loistavasti sopivat yhteen!)
Kide-matto on köllöttelyyn riittävän pehmeä mutta ei kuitenkaan niin upottava että uisi pölyssä ja ruoantähteissä. Se on skarppi mutta luonteikas ja pysyy erittäin hyvin paikoillaan taustan materiaalin ansiosta. Mattomme on sävyltään 174 (nettikaupassa ”vaaleanharmaa”) ja se on siis valkoinen, taittaa kylmään harmaaseen. Harkitsimme tähän pitkään Hattaraa, mutta minusta Hattaran vaalein sävy taittaa enemmän kermaiseen eikä siksi sopinut ihan yhtä hyvin.
Kide on tilattu meidän omiin mittoihin eli valmiiksi uuden sohvan kokoiseksi (200 x 324cm) niin että se menee reilusti sohvan etujalkojen alle ja kehystää siten olkkarin omaksi kokonaisuudekseen. Hinta jäi silti alle 700€ eli aika kaukana ollaan siitä villamatosta.
Maton koon päättäminen
Pöllin tämän ja kaikkien muidenkin mattojen koot suoraan Kertun postauksen vinkeistä ja tilasin siksi myös aikuisten makuuhuoneen maton tosi isona (200x300cm). Nyt matto menee sängyn puoliväliin asti pituussuunnassa ja tulee reilusti yli laitojen. Tähän on muuten hieman hienoa aamulla nousta sängystä ja tassutella vaatekaapille!
Makuuhuoneen Silkkitie on väriltään valkoinen, se taittaa selvästi enemmän kermaan kuin olkkarin Kide.
Lasten huoneissa* on pienemmät matot (133x200cm) heidän itsensä valitsemissa sävyissä Rosa ja Sininen, joiden pelkäsin olevan hiukka äklöt mutta ne toimivatkin hienosti! Taas tuo nukan muuttuva tekstuuri tekee paljon. Sininen erityisesti on hauska kun se vaihtaa väriään päivän aikana melko täysin ja on tosi kaunis eri sävyissään.
Matalanukkainen matto on helppo puhdistaa
Nyt on sitten koko talossa (melkein) matot ja se tuntuu tosi luonnolliselta. Vaikka rakastan meidän lattiaa sekä ulkonäöltään että tuntumaltaan, kyllä se tekee paljon sekä akustiikalle että jalkapohjille kun välissä on pehmeää pintaa.
Ja muuten: ensimmäisten vuorokausien aikana matoilta on pesty suklaata, sipsejä ja ”jotain mustaa”. Kaikki lähtivät nopeasti täysin kadoksiin pienellä suihkautuksella matoille tarkoitettua pesuainetta. Vauva on kuolannut ihan jokaisella matolla pari desiä ja tarrannut karvoihin pienillä limaisilla nyrkeillään. Lastenhuoneissa on rullattu tuoleilla mattojen yli ja kuolattu, sielläkin. Niin että luojan kiitos nämä kaikki ovat kestävää matskua eivätkä ole herkkiä villamattoja, joita ehkä osaisin hoitaa tai sitten en.
Ainoa huono puoli jonka keksin on mattojen tuntuma jos niillä seisoo pidempään paljailla jaloilla. Ihan kuin hiostaisi hieman – ja tämän ajattelen johtuvan keinokuidusta – mutta voi se olla vain lämpöäkin jota jalkani eivät ole hetkeen tunteneet, heh.
Tekisi mieleni lopettaa sanomalla että ostetaan ne villamatot ehkä sitten joskus kun lapset ovat isompia, mutta jos rehellisiä ollaan itseäni minä niiden kanssa eniten pelkäsin. Nyt on ihana fiilis kun ei tarvitse käskyttää ketään äkkiä pois matolta noiden käsien kanssa tai haukkoa henkeä kun itse kohellan jonkun punaviinilasin kanssa.
* Kuten ehkä kuvista huomaa, ”lastenhuoneet” ovat tällä hetkellä yhtä kuin kouluhuone ja nukkumishuone. Vauva laitettiin omaan yksinäisyyteeseensä Ykkösen huoneeseen ja isot jakavat nyt yhden makkarin öisin, sekä toisen kouluhommissaan päivisin!