Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Loka- marras- ja joulukuu 2018: Viimeinen raporttini (mutta ei se toki vielä valmis ole!)

Olen nyt vältellyt tätä tekstiä riittävän pitkään, pakko jotain kirjoittaa. Sovitaan että tämä on sitten viimeinen tontti/talopäiväkirjajuttu koska en enää näemmä jaksa. Kuukausittain ei enää tapahdu niin paljon edistystä että olisi hirveästi kerrottavaa. Ja olen kirjoittanut tätä kolme vuotta. Näin pitkään ei vaan voi jatkua yhden talon pykääminen! Sitä paitsi talo alkaa ihan oikeasti olla jo aika valmiina.

Minä myös.

Loka-, marras- ja joulukuussa tapahtuu kyllä jatkuvasti jotain ja talo (oikeastaan piha) on täynnä erilaisia rakentajia. Suurin osa sisällä tapahtuvasta edistyksestä on pientä loppusäätöä: alakerran vessa saa karmit, rappuset lopullisetkin kaiteensa, ikkunoiden verhot ja autotallin murheenkryyni eli palo-ovet asennetaan. Mahdoinkohan kertoa teille koskaan niistä? Huomasimme asennuksen jälkeen että kallis tuplapalo-ovi teknisen tilamme suojaksi oli sentin liian paksu. Sentin. Se ei mahtunut kiinni. Niinpä saimme tilata uudet ja maksaa taas vähän lisää rahaa.

Kiva.

Kaikista eniten tapahtuu pihalla. Siis siellä mustassa aukossa johon mieheni häviää kaikiksi illoiksi, viikonlopuiksi ja juhlapyhiksi kunnes sen vaimo aina parin viikon välein vetää siitä kilarit ja pakottaa sen tekemään myös perheen kanssa jotain. No mutta. Siellä aukossa – pihalla – Insinööri rakentaa isänsä kanssa upeat rappuset kahden terassimme väliin ja siivoaa ison kasan vanhaa rakennusjätettä kierrätykseen. Nyt sinne mahtuu yhtäkkiä jo pari autoa!

Eniten syksyämme värittää piharakennus, oma pieni tunnesyöppöni. Se aiheuttaa paljon mieilihyvää, sillä on mahtava nähdä taas raksamaista etenemistä lattian valuista sähkövetoihin ja koolauksiin. Päivittäinkin tapahtuu paljon ja jopa minä huomaan eron. Mutta, se on myös hemmetillinen rahareikä, jonka materiaalivalinnat eivät mene ihan nappiin. Lähes jokainen penni mitä tässä joudutaan maksaa menee nyt meidän omista säästöistämme (niitä ei juuri ole) ja palkoistamme.

Ajatuksena säästää rahaa Insinööri tekee osan hommista itse. Isoin urotöistä on koko saunan piipun muuraaminen ihan omin pikku kätösin. Siihen menee tosi monta pyykki- ja ruoanlaittovuoroa – tarkoitan iltaa ja viikonloppua – mutta siitä tulee todella, todella hyvä ja hieno! Lähes viisimetrinen piippu kahdella hormilla on niin hieno että vastaava mestarimmekin kehuu sen olevan yksi parhaiten muuratuista mitä hän on pitkään aikaan nähnyt.

Pysähdytään vielä hetkeksi tähän muistelemaan sitä kuinka Insinööri killui eräänä (lähes) pakkasyönä vielä yhdeltä aamulla piharakennuksen katolla muuraamassa viimeistä kerrosta. Piti ehtiä ennen pakkasia. Seisoin keittiön lämmössä ja katselin hullua miestä ikkunasta. Katsellessani säälien mietin että tätä tämä on monilla vuoden, tai kaksi. Yötä myöten vääntämistä, pakkasessa ja tuulessa. Että vaikka se hirveästi maksoi, olen tosi iloinen ettemme koskaan edes harkinneet itse tekemistä. Sitä ei olisi kestänyt terveys eikä parisuhde.

Takaisin edistymiseen! On hilkulla ettei koko piharakennus tulisi valmiiksi vielä tämän vuoden puolella, mutta ihan pieni virhe pilaa sen. Tilaamme tuvan seinien paneelit liian myöhään emmekä ehdi siksi LVIS firman aikatauluihin ja niin kaikki lykkääntyy muutamalla viikolla. Myös rakennusporukkamme toteaa että hommat alkaa heidän puolestaan olla valmiit jos hoidamme itse paneloinnin, joten näin päätetään tehdä. Säästämme taas hieman rahaa.

Ihan vuoden lopussa saamme ison palkinnon kun sauna on riittävän valmis ensimmäisiin löylyihin! Itse suunnittelemamme lauteet ovat paikallaan ja kiuaskivet ladottuna. Suihkut toimivat ja viemärit vetää. Mitä sitten että lauteista tuli vähän turhan tummat, ettei ilmanvaihto vielä pelaa eikä lamppuja ole, puukiukaamme lämpiää hetkessä aivan mielettömän mukaviin löylyhin ja perheen yhteinen joulusauna on totta. Saatan tirauttaa muutaman kyyneleen kun katselen lasteni hipsivän kylpytakeissa pakkasilman halki löylyihin.

Kunhan se koko hökötys joskus saadaan valmiiksi asti, lupaan esitellä teille vielä piharakennuksen valmiina, saunoineen päivineen. Tässä pari pientä pimeää otosta esikatseluun.

Raksaprojektin säännöllisen seuraamisen lopetan nyt tähän. Kiitos että olette jaksaneet lukea, tästä on ollut yllättävän paljon iloa ja lohtua meillekin. Matka oli aika rankka ja pitkä mutta toisaalta ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olin ennakkoon pelännyt. Koko projektin fiiliksiä vedän yhteen sitten joskus kun talo on oikeasti valmis ja viimeisetkin laskut maksettu, nyt pieni huili.

Ja eiku saunaan!

Kaikki vanhat tontti- ja talopäiväkirjajutut löydät tunnisteen tonttipäiväkirja alta. 

Syyskuu 2018: Paljon edistymistä ja kuherruskuukauden päättyminen

Saisinko pientä rummutusta kiitos – yläkerran kylppäri on taas käytössä! BOOM! Syyskuussa Insinööri saa (melkein) valmiiksi vaikeimmat tehtävänsä, suihkuseinän asennuksen. Ja onhan se hieno! Katsokaa nyt sitä!

valeäiti kylpyhuone tapwell

Syyskuussa tapahtuu paljon. Huomaa että kauniit kesäpäivät ovat menneet ja malttaa taas puuhastella kotona. Saamme lasten huoneisiin nikkaroitua valmiiksi työpöydät ja ostettua työtuolit. Hakolalta tilaamamme Woody-ruokapöytä saapuu ja se on kaikkea mitä toivoinkin, vaikka odottaessa ehdin jo pelätä että ostin jotain ihan hölmöä:

valeäiti woody

Katsokaa nyt sitä! Vielä pitää hankkia muutama uusi tuoli ja vähän muutenkin säätää ruokatilaa, kerron sitten lisää käyttökokemuksia! Nyt jo tiedän että Woodyn äärellä on ihana istua ja se ihastuttaa mua joka kerta kun tulen keittiöön.

Syyskuussa myös portaat alkavat saada kauan odotettuja kauniita kaiteitaan, ihan valmiiksi asti emme niitä ehdi saamaan. Mutta katsokaa nyt niitä:

Piharakennus herää uudestaan eloon kun sen rakennustyöt alkavat vihdoin! Insinööri kyhää pihalle toisen autotallin jotta kaikki rakennussälä mahtuu säänsuojaan. En ole otettu tästä uudesta kaverista mutta ymmärrän että sitä tarvitaan. Insinööri paahtaa muutenkin nyt hyvällä teholla. Takapihan kaiteet valmistuvat, terassin alle saadaan kate ja ovia säädetään.

Syyskuussa tulee ensimmäistä kertaa kotivakuutukselle käyttöä, kun yläkerran ikkunoista yksi rasahtaa halki. Ilmeisesti näkösuojaksi nostettu patja aiheuttaa liian suuren lämpötilaeron lasin pintaan ja se luovutti. Asioita joita opin rakentaessa: Uudenaikaiset ikkunat eivät kestä osittaista peittämistä. Aikamoista.

Iltaisin opin myös aina uusista kustannuksista, joita budjettiimme edelleen tulee. Aloitan yhden keskustelun kysymällä kuinka rahat riittää kun lainaa on jäljellä enää 25 tuhatta euroa.

“Ei kun kolmetoista”, vastaa Insinööri. Siis mitä? ”Siellä on vain 13 tuhatta jäljellä, ei 25.”.

Tämä keskustelu on alku uudelle budjettituskalle. Rahaa menee edelleenkin paljon enemmän kuin luulimme, vaikka periaatteessa kaikkien kustannusten pitäisi olla jo selvillä. Mua nolottaa ja hävettää tämä meidän huono budjettihallinta, samalla tietysti myös huolettaa rahanmeno ja loppuelämän tajuton velkataakka.

Lokakuun puolella minun kuultiin jo sanovan “mä vihaan tätä taloa”.

Ei se paikkansa pidä, mutta se kuvastaa turhautumistani siihen että rahan kuluttamiselle vain ei näy loppua. Samalla se taitaa olla merkki siitä että kuherruskuukausi on takana – ei enää tunnu niin erikoislaatuiselta saada asua täällä, ja ajatukset kääntyvät enemmän niiden asioiden puoleen jotka ovat vielä kesken tai huonosti.

Tuntuu että talon pitäisi jo olla sisustettu, kaunis ja toimiva. Sen sjiaan meiltä puuttuu edelleen kaapinovet, televisiolle ei ole paikkaa ja lähes kaikki taulut makaavat vieläkin työhuoneen nurkassa. Verhojen tilaus on vieläkin kesken ja lehtitelinekin taisi mennä tyhmään kohtaan.

Saatana. Katsokaa nyt minua.

Tuntuu mahdottomalta alkaa rei’iättää uusia seiniä tai valita kalusteiden paikkoja. Pelko “väärästä sisustamisesta” on tosi korkealla. Tuntuu että nyt sen aloittaa ja jos menee pieleen, koko upea talo on pilalla. Upea ajatusketju!

Ei auta kuin rakentaa, rakentaa, rakentaa vain, kunnes rahat loppuu ja sitten vielä jatkaa. Vielä joku päivä havahdun siihen että olemme eläneet talon meille sopivaksi ja se alkaa taas näyttää vain ihanalta.

Ihan pian olen siellä.

Liesi ja liesituuletin samassa paketissa – esittelyssä keittiömme keskipiste

Yhteistyössä: Siemens

On aika esitellä meidän keittiön sankari.

Lol, ei. Mutta! Minä ja jopa Insinööri teemme nykyään lähes mielellämme ruokaa. Ehkä se on uutuudenviehätystä, ehkä se on nämä valoisat illat tai ehkä se on kunnolla toimiva liesi. Tekniikan ihme, joka jaksaa hämmästyttää joka ikinen käyttökerta. Tässä Siemensin liedessämme on sisään rakennettu liesituuletin, joka vetää alaspäin kaiken höyryn.

siemens induction air kokemuksiasiemens inductionair siemens induction air kokemuksiasiemens liesi kokemuksia

Liesi on Siemensin InductionAir -sarjan kalliimpi versio, tuttavallisemmalta nimeltään comfortDesignEX877LX33E. Sillä on myös pikkusisko, jonka lempinimi on comfortDesignED877FS21E.

Itse liedessä tykkään erityisen paljon siitä ettei kattiloille ole valmiita alueita, vaan jutut vain asetetaan tuohon päälle ja liesi tunnistaa mitä kohtaa pitää lämmittää. Moni muukin toiminta on itse asiassa automaattista tuulettimesta alkaen! Tykkään myös siitä että liedessä on valmiina ajastin. Ehkä tämä on täysin normaalia kaikissa uusissa laitteissa, mutta mulla se kyllä kirvoitti onnen kiljahduksen kun ei tarvitse enää muualle laittaa ajastinta päälle.

Laitteen keskeinen ominaisuus eli ruoan valmistus menee juuri niin kuin pitääkin tämän hintaluokan laitteissa. Liesi on herkkä, nopea ja monipuolinen. Se kiinnostavin ominaisuus – tuuletin – toimii ällistyttävän hyvin. Sen verran hyvin että kuivamausteiden kanssa pitää olla tarkkana, ettei tuuletin nappaa niitä mukanaan. Joskus osa höyryistä jää kyllä yhtäkkiä johonkin omaan pyörteeseensä eikä menekään tuulettimeen. Silloin tehon nostaminen tai kannen asettaminen vinoon höyryä ohjaamaan hoitaa homman himaan.

siemens inductionair kokemuksia

siemens induction air kokemuksia

Tuulettimeen osuu viikottain nestettä, pastaa…ja pacman?

Iso positiivinen yllätys on ollut se, että höyryä ei tule naamalle (no daa-a voisi fiksumpi sanoa) – kokatessa kaikki todella menee alaspäin eli kokin ei tarvitse väistellä kuumaa höyryä ja pyyhkiä tasaisin välein rillejään. Tietysti myös kun pään kohdalta uupuu se vanha kupu niin naamakaan ei enää törmäile äkkiä ilmestyviin metalliesineisiin..kaverille kävi kerran niin.

80 cm leveä liesi vie työtasosta vähän normaalia liettä enemmän tilaa ja koneisto tarvitsee hiukan tilaa kaapin sisältä. Ei kovin paljon (parikymmentä senttiä), mutta on toki otettava suunnitellessa huomioon. Liesi asennettiin meille lopulta aktiivihiilisuodattimen kanssa eli sisäilmaan palauttavana sillä ilman vienti ulos muuttui mahdottomaksi vaikka kuvittelimme että suunnittelimme juuri sen  hyvin.

Keittiömme suunnittelu alkoi itse asiassa tästä liedestä! Tiesimme alusta asti ettemme halua liesituuletinta näkymää blokkaamaan, emmekä toisaalta katon alaslaskua kattoon asennettavan tuulettimen takia. Kun liesi vetää itse alaspäin, voi tilassa olla iso saareke jonka yläpuolelle saa vaikka valaisimet asennettua.

Mitä tulee siihen kysymykseen mitä päässäsi mietit – tuulettimeen roiskuvat ja lentävät asiat eivät ole ongelma. Mekanismiin kuuluu monta helposti irrotettavaa osaa ja varmistusjärjestelmää, joiden avulla mikään ruoka tai neste ei pääse liikkuviin osiin asti.

Tuuletin pitää tosin putsata vähintään kerran kuukaudessa, mikä aluksi ajatuksena vähän rassasi. Pesu on helppo tehdä: osat irtoavat helposti ja pahimmat voi laittaa astianpesukoneeseen. Tässä myös näkee lian tietysti hirmu hyvin kun tuijottelee niitä paistettuja paloja, joita vahingossa tuulettimeen viskelee. Tavallinen liesituuletin pitäisi käsittääkseni pestä ihan yhtä usein (rasva tukkii suodattiminen ja siitä syntyy paloriski) mutta sitäpä ei tule ajatelleeksi kun koko suodatinta ei yleensä näe. Liesi myös kertoo itse, milloin suodatin on syytä pestä.

Kaiken kaikkiaan liesi on kaunis, toimiva, helppokäyttöinen ja turvallinen, suosittelun arvoinen tuote! Tässä vielä sama tiiviimmin:

 Plussat:

  • Ydinfunktio. Tekee sen minkä lupaa – vetää kaiken höyryn alas lieteen.
  • Kaiken kattava automatiikka, erityisesti vapaat keittoalueet
  • Ulkonäkö. Vaikka liesi on iso, se on minusta aika virtaviivainen, kaunis jopa.
  • Käyttöliittymä. Vielä en ole ohjeita katsonut ja hyvin menee.

Miinukset:

  • Hinta ja ostaminen. Suositushinta laitteelle on kirpaiseva 4500€, mutta en usko kenenkään maksavan suositushintaa. Laitteen voi ostaa käsittääkseni vain keittiöliikkeestä keittiön ostamisen yhteydessä ja kokemukseni mukaan laitteen saa myös silloin hieman edullisemmin osana kokonaispakettia. Hintaa miettiessä kannattaa muistaa että tässä tulee kaksi laitetta kerralla: liesi ja liesituuletin.
  • Ääni. Kovimmillaan tuuletin pitää aika tiukkaa meteliä. Harvoinpa se toisaalta täysillä käy.

P.s. Tsekkaa Instagram profiilini kohokohdista ensimmäisen käyttökerran fiilikset!