Olen nyt vältellyt tätä tekstiä riittävän pitkään, pakko jotain kirjoittaa. Sovitaan että tämä on sitten viimeinen tontti/talopäiväkirjajuttu koska en enää näemmä jaksa. Kuukausittain ei enää tapahdu niin paljon edistystä että olisi hirveästi kerrottavaa. Ja olen kirjoittanut tätä kolme vuotta. Näin pitkään ei vaan voi jatkua yhden talon pykääminen! Sitä paitsi talo alkaa ihan oikeasti olla jo aika valmiina.
Minä myös.
Loka-, marras- ja joulukuussa tapahtuu kyllä jatkuvasti jotain ja talo (oikeastaan piha) on täynnä erilaisia rakentajia. Suurin osa sisällä tapahtuvasta edistyksestä on pientä loppusäätöä: alakerran vessa saa karmit, rappuset lopullisetkin kaiteensa, ikkunoiden verhot ja autotallin murheenkryyni eli palo-ovet asennetaan. Mahdoinkohan kertoa teille koskaan niistä? Huomasimme asennuksen jälkeen että kallis tuplapalo-ovi teknisen tilamme suojaksi oli sentin liian paksu. Sentin. Se ei mahtunut kiinni. Niinpä saimme tilata uudet ja maksaa taas vähän lisää rahaa.
Kiva.
Kaikista eniten tapahtuu pihalla. Siis siellä mustassa aukossa johon mieheni häviää kaikiksi illoiksi, viikonlopuiksi ja juhlapyhiksi kunnes sen vaimo aina parin viikon välein vetää siitä kilarit ja pakottaa sen tekemään myös perheen kanssa jotain. No mutta. Siellä aukossa – pihalla – Insinööri rakentaa isänsä kanssa upeat rappuset kahden terassimme väliin ja siivoaa ison kasan vanhaa rakennusjätettä kierrätykseen. Nyt sinne mahtuu yhtäkkiä jo pari autoa!
Eniten syksyämme värittää piharakennus, oma pieni tunnesyöppöni. Se aiheuttaa paljon mieilihyvää, sillä on mahtava nähdä taas raksamaista etenemistä lattian valuista sähkövetoihin ja koolauksiin. Päivittäinkin tapahtuu paljon ja jopa minä huomaan eron. Mutta, se on myös hemmetillinen rahareikä, jonka materiaalivalinnat eivät mene ihan nappiin. Lähes jokainen penni mitä tässä joudutaan maksaa menee nyt meidän omista säästöistämme (niitä ei juuri ole) ja palkoistamme.
Ajatuksena säästää rahaa Insinööri tekee osan hommista itse. Isoin urotöistä on koko saunan piipun muuraaminen ihan omin pikku kätösin. Siihen menee tosi monta pyykki- ja ruoanlaittovuoroa – tarkoitan iltaa ja viikonloppua – mutta siitä tulee todella, todella hyvä ja hieno! Lähes viisimetrinen piippu kahdella hormilla on niin hieno että vastaava mestarimmekin kehuu sen olevan yksi parhaiten muuratuista mitä hän on pitkään aikaan nähnyt.
Pysähdytään vielä hetkeksi tähän muistelemaan sitä kuinka Insinööri killui eräänä (lähes) pakkasyönä vielä yhdeltä aamulla piharakennuksen katolla muuraamassa viimeistä kerrosta. Piti ehtiä ennen pakkasia. Seisoin keittiön lämmössä ja katselin hullua miestä ikkunasta. Katsellessani säälien mietin että tätä tämä on monilla vuoden, tai kaksi. Yötä myöten vääntämistä, pakkasessa ja tuulessa. Että vaikka se hirveästi maksoi, olen tosi iloinen ettemme koskaan edes harkinneet itse tekemistä. Sitä ei olisi kestänyt terveys eikä parisuhde.
Takaisin edistymiseen! On hilkulla ettei koko piharakennus tulisi valmiiksi vielä tämän vuoden puolella, mutta ihan pieni virhe pilaa sen. Tilaamme tuvan seinien paneelit liian myöhään emmekä ehdi siksi LVIS firman aikatauluihin ja niin kaikki lykkääntyy muutamalla viikolla. Myös rakennusporukkamme toteaa että hommat alkaa heidän puolestaan olla valmiit jos hoidamme itse paneloinnin, joten näin päätetään tehdä. Säästämme taas hieman rahaa.
Ihan vuoden lopussa saamme ison palkinnon kun sauna on riittävän valmis ensimmäisiin löylyihin! Itse suunnittelemamme lauteet ovat paikallaan ja kiuaskivet ladottuna. Suihkut toimivat ja viemärit vetää. Mitä sitten että lauteista tuli vähän turhan tummat, ettei ilmanvaihto vielä pelaa eikä lamppuja ole, puukiukaamme lämpiää hetkessä aivan mielettömän mukaviin löylyhin ja perheen yhteinen joulusauna on totta. Saatan tirauttaa muutaman kyyneleen kun katselen lasteni hipsivän kylpytakeissa pakkasilman halki löylyihin.
Kunhan se koko hökötys joskus saadaan valmiiksi asti, lupaan esitellä teille vielä piharakennuksen valmiina, saunoineen päivineen. Tässä pari pientä pimeää otosta esikatseluun.
Raksaprojektin säännöllisen seuraamisen lopetan nyt tähän. Kiitos että olette jaksaneet lukea, tästä on ollut yllättävän paljon iloa ja lohtua meillekin. Matka oli aika rankka ja pitkä mutta toisaalta ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olin ennakkoon pelännyt. Koko projektin fiiliksiä vedän yhteen sitten joskus kun talo on oikeasti valmis ja viimeisetkin laskut maksettu, nyt pieni huili.
Ja eiku saunaan!
Kaikki vanhat tontti- ja talopäiväkirjajutut löydät tunnisteen tonttipäiväkirja alta.
