Perheemme valinta: iso turkoosi kulmasohva. Toimii!

MAINOS: Saimme sohvasta alennusta

Olohuoneen muodonmuutos etenee! Meille saapui viikkojen odotuksen jälkeen uusien mattojen kaveriksi sohva, Kuusilinnan Ilma-sohva kulmaversiona. Vitsi että jännitti muuten tuon saapuminen! Kun tiesi tilanneensa ison ja värikkään sohvan eikä ihan muistanut enää minkä värinen se olikaan, oli vähän pala kurkussa.

Uskalla valita värikäs sohva

Mulle sohva edustaa sellaista pitkään harkittua, pitkään pidettävää ostosta jota ei saa kevein mielin tehdä. Suhtaudun isojen huonekalujen hankintaan ehkä jopa turhan nahkeasti, kun pelkään niin paljon tekeväni väärän ratkaisun jota sitten pitää katsella kymmenen vuotta (ainakin). Vaikka tiedostan että kaikki matkan varrella tekemämme “rohkeat” ratkaisut ovat olleet niitä ihan lemppareita, harvoin uskallamme muuta kuin perusharmaata valita.

Tätä sohvaa valitessa kävin suuren identiteettikriisin itseni kanssa. Minäkö harkitsemassa värikästä sohvaa? Pähkäilimme värinäytteiden kanssa piiiiiitkään. Lopulta kuulin itseni sanovan että haluaisin olla sellainen rohkea joka valitsee tästä tämän turkoosin ja sen myötä uskalsin. Jos kerran haluan olla rohkea niin ei se oo kuin itsestä kii, ollaan sitten rohkeita.

Kun sain vielä kannustusta sisustussuunnittelijaltamme Dejligiltä, Dekon kannesta löytyi saman kankaan oranssi versio ja Insinöörikin alkoi tykätä väristä, uskalsimme päättää. Vain kerran tilauksen jälkeen kävimme uudestaan Kuusilinnan liikkeessä miettimässä pitäisikö sittenkin ihan vaihtaa suuntaa, hah.

Väriin ja sohvaan on kestänyt tottua hetken, ja pidän sitä hyvänä merkkinä. Ei tosiaan tullut tehtyä turvallista valintaa. Välillä katson sohvaa että apua, tuo on ihan minun lapsuuteni värinen ja näköinen, tai ehkä hammastahnan? Sitten hetken päästä katson sitä eri valossa ja sydämiä leiskuu silmistäni. Se aiheuttaa siis vahvoja tunteita, mitä muuta voi toivoa vuosikymmenen kumppanilta!

Kuusilinnan Ilma-sohva muuntuu moneen

Värin lisäksi venkoilimme toki monen muun päätöksen kanssa ikuisesti. Päätös ostaa juuri Kuusilinnan Ilma-sohva oli aika nopea. Olin ihaillut sitä jo aiemmin mm. Mintun olkkarissa ja pidin kovasti sen ajattomasta mutta kuitenkin luonteikkaasta ilmeestä. Laatu vaikutti hyvältä (utelin Mintulta), sohva tuntui erinomaiselta muutamalla koeistumisella ja muunneltavuus sohvan koossa ja muodossa teki vaikutuksen.

Kuusilinnan kivijalkaliikkeen Sonja jaksoi kärsivällisesti auttaa meitä kun mallinsimme meille sopivaa kokoa. Rakensimme sohvasta Dejligin tekemän suunnitelman pohjalta niin ison kuin pystyimme: yli kolmemetrinen istuinosa jossa kaksi metriä leveä kulmapala. Kulmapalan päädystä jätimme viimeisen käsinojan pois, jotta ilme on keveämpi ja myös sohvan viimeistä päätyä voi käyttää istuimena. Tämä oli tosi hyvä ratkaisu!

Lapsiperheen sohvaan helppo kangas, ei pellavaa

Kangasvalinta oli nopea. Vaikka pellava on aivan älyttömän kaunis ja sen saatavilla olevat sävyt olivat pakahduttavan hienoja (se roosa ja laventeli, oih), emme uskaltaneet valita kangasta joka vaatii erityishuomiota. Halusimme niin mattoon kuin sohvaankin sellaisen kankaan jolle saa tulla suklaata, kuolaa ja kahvia ilman että se aiheuttaa sydämentykytystä. Jännästi kaikkia noita kolmea onkin jo siivottu pois – ja juuri nyt tätä kirjoittaessa muistan että edellinen tahranpoistoni jäi kesken, saakeli! Onneksi tuo Yedi-kangas tämänkin säädön kestää, pellava olisi jo heittänyt lusikan nurkkaan.

Noita Ilma-sohvan tunnusmerkkejä, tyynyjen saumoja – tereitä – mietimme pitkään. Sohvan saa myös ilman niitä, jolloin sen nimi on Tuuli. Tereet tekevät sohvalle sen oman ilmeensä ja tuovat tanskalaisen designin tuulahdusta kotiin mutta kyllästymmekö niihin? Tai menettävätkö tyynyt muotonsa ja sitten tereet paljastavat totuuden, jättävät lököpyllyjemme jäljet istuintyynyihin?

No, jos kyllästymme, voimme vaihtaa uudet kankaat. Istuintyynyjen löystymistä ennakoimme laittamalla hiukan lisätäytettä tyynyihin mutta jos ne silti näyttäisivätkin lörpähtävän, ne oikenevat kun niitä vähän pöyhii. Sekä istuimissa että selkätyynyissä on täytteenä myös höyhentä, joka tarvitsee joka tapauksessa ajoittaista hellää moukarointia. Loputtomiin sohvaa ei edes voi komennella, sillä kuten Kuusilinnan Jari mulle monesti lopulta sanoi: tietty boheemius kuuluu tähän sohvaan. Sen ei pidä olla napakasti aina samassa asennossaan. Näissä kuvissa sohvamme on vielä ihan yli-innokkaan terhakka ja napakka, kohta se muovaantuu pehmeämmäksi.

Ensimmäisiä kokemuksia Ilma-sohvasta

Olihan se taas yksi vaikea päätös muiden joukossa mutta iloinen olen tuloksesta. Otimme riskin, rakastuimme ilmekkääseen. Toistaiseksi sohva on tuntunut todella, todella hyvältä istua – ja loikoilla ja torkkua ja imettää ja painia ja kiipeillä. Tyynyt ovat pehmeitä mutta jämäköitä, runko kehon alla raskaan tukeva mutta kokonaisuus keveä ilmeeltään. Kaiken kaikkiaan hienoa suomalaista käsityötä.

Olkkarissa on vielä rimaseinä / telkkaritaso kesken, sohvapöytä puuttuu, koristetyynyt ovat mitä sattuu ja kukat ovat edelleen kuolleita sekä väärässä paikassa mutta pikkuhiljaa tämä tästä rakentuu ja paranee. Sohva oli isompia muutoksia ja nyt se on tehty. Turkoosi jättiläisemme on vihdoin osa perhettä, joka kasvoi hieman yllättäen yli vanhasta sohvasta. Satsaus oli tosi iso mutta uskon että tämä kaveri on meidän ilonamme vielä pitkään.

Loppuun vielä sneak peak rimaseinästä, joka on sekä törkeän hieno että erittäin paikallista käsityötä (Insinöörin tekemä!). Ohjeet tulee pian jakoon teillekin!

Maton valinta lapsiperheeseen

Kaupallinen yhteistyö: VM Carpet

Katsokaa! Meillä on olohuoneen matto! Meillä on muitakin mattoja!

vm carpet kokemuksia vm carpet kokemuksia

Eikä mennyt kuin kaksi vuotta!

Mehän olemme tehneet hartaasti olohuoneen sisustamista ja saaneet tänä keväänä vihdoin päätöksiäkin aikaan. Uusi sohva on tulossa piakkoin (jolloin teen siitä oman juttunsa!) ja olohuoneen matonkin valitsimme jo silloin sohvan yhteydessä. Valitsimme upean villamaton, pörröisen ja monisävyisen, pehmeän ja ylellisen – myös hintansa puolesta. Matto maksoi puolet sohvasta, mutta rakastuin siihen liikaa ja päätin unohtaa kustannuksen.

Villamatto lapsiperheeseen?

Sitten aloin saada vinkkiä että kyseinen matto ei ole ehkä lapsiystävällisin ja parhaimmillaankin vähän työläs. Väärin kohdeltuna se alkaa mahdollisesti huovuttua ja villaakin siitä irtoaa aika lailla. Väärin kohtelemiseen tarvittiin kuulemma kosteutta ja hinkkaamista. Katsoin vauvaani joka kuolasi desin, asetti sitten kantapäänsä juuri syntyneeseen lätäkköön ja seistä pyöriskeli siinä tovin. Että mitä sanoitkaan kosteudesta ja hinkkaamisesta?

Palasin takaisin suunnitelmaan A jota ehdotti sekä Modernisti kodikkaan Kerttu (tosin sekin yli kaksi vuotta sitten, Kerttu tuskin edes muistaa enää) ja sisustussuunnittelijanamme toiminut Dejlig: kotimaiseen VM Carpetiin.

VM Carpet (VM = Viita-ahon mattokutomo, kuinka liikkistä!) on 47-vuotias suomalainen perheyritys, joka suunnittelee, valmistaa ja myy mattoja edelleen siellä Lappajärvellä. Valikoimissa on sekä luonnonmateriaalista valmistettuja mattoja että keinokuituisia, kaikissa väreissä ja melkein missä koossa vain. Jos haluat liikaa valinnanvaraa, mene joskus käymään Vantaan outlet-myymälässä!

Me tilasimme samalla henkäyksellä kaiken: meidän makkariin unelmaisen pehmeän Silkkitien, lasten huoneisiin heidän valitsemissaan väreissä ”blogimaton” eli Hattaran ja olohuoneeseen pitkän pohdinnan jälkeen Kide-maton. Se on ihan erilainen kuin se ensin valittu villamatto: yksivärinen, rauhallinen, matalanukkainen.

vm carpet kokemuksia vm carpet kokemuksia vm carpet kokemuksia

VM Carpetin Kide on eleetön mutta ei tylsä

Jännitti onko matto liian tylsä ensimmäisen valintamme jälkeen mutta heti kun se rullattiin paikalleen tajusin, että se on juuri täydellinen pari pian taloon muuttavalle sohvalle. Matto on kaunis itsekin ja nukan karvojen suunnanmuutokset tuovat siihen tekstuuria, mutta ennen kaikkea se jättää tilaa kaikelle muulle ympärillään, nostaa tähden rooliin sohvan, ikkunat, kasvit. Ainakin uskon niin, vielä pitää jännittää miltä lopullinen sohva tämän kanssa näyttää! (EDIT: täällä kuvat sohvan kanssa toiminnassa, aivan loistavasti sopivat yhteen!)

Kide-matto on köllöttelyyn riittävän pehmeä mutta ei kuitenkaan niin upottava että uisi pölyssä ja ruoantähteissä. Se on skarppi mutta luonteikas ja pysyy erittäin hyvin paikoillaan taustan materiaalin ansiosta. Mattomme on sävyltään 174 (nettikaupassa ”vaaleanharmaa”) ja se on siis valkoinen, taittaa kylmään harmaaseen. Harkitsimme tähän pitkään Hattaraa, mutta minusta Hattaran vaalein sävy taittaa enemmän kermaiseen eikä siksi sopinut ihan yhtä hyvin.

Kide on tilattu meidän omiin mittoihin eli valmiiksi uuden sohvan kokoiseksi (200 x 324cm) niin että se menee reilusti sohvan etujalkojen alle ja kehystää siten olkkarin omaksi kokonaisuudekseen. Hinta jäi silti alle 700€ eli aika kaukana ollaan siitä villamatosta.

Maton koon päättäminen

Pöllin tämän ja kaikkien muidenkin mattojen koot suoraan Kertun postauksen vinkeistä ja tilasin siksi myös aikuisten makuuhuoneen maton tosi isona (200x300cm). Nyt matto menee sängyn puoliväliin asti pituussuunnassa ja tulee reilusti yli laitojen. Tähän on muuten hieman hienoa aamulla nousta sängystä ja tassutella vaatekaapille!

Makuuhuoneen Silkkitie on väriltään valkoinen, se taittaa selvästi enemmän kermaan kuin olkkarin Kide.

Lasten huoneissa* on pienemmät matot (133x200cm) heidän itsensä valitsemissa sävyissä Rosa ja Sininen, joiden pelkäsin olevan hiukka äklöt mutta ne toimivatkin hienosti! Taas tuo nukan muuttuva tekstuuri tekee paljon. Sininen erityisesti on hauska kun se vaihtaa väriään päivän aikana melko täysin ja on tosi kaunis eri sävyissään.

Matalanukkainen matto on helppo puhdistaa

Nyt on sitten koko talossa (melkein) matot ja se tuntuu tosi luonnolliselta. Vaikka rakastan meidän lattiaa sekä ulkonäöltään että tuntumaltaan, kyllä se tekee paljon sekä akustiikalle että jalkapohjille kun välissä on pehmeää pintaa.

Ja muuten: ensimmäisten vuorokausien aikana matoilta on pesty suklaata, sipsejä ja ”jotain mustaa”. Kaikki lähtivät nopeasti täysin kadoksiin pienellä suihkautuksella matoille tarkoitettua pesuainetta. Vauva on kuolannut ihan jokaisella matolla pari desiä ja tarrannut karvoihin pienillä limaisilla nyrkeillään. Lastenhuoneissa on rullattu tuoleilla mattojen yli ja kuolattu, sielläkin. Niin että luojan kiitos nämä kaikki ovat kestävää matskua eivätkä ole herkkiä villamattoja, joita ehkä osaisin hoitaa tai sitten en.

Ainoa huono puoli jonka keksin on mattojen tuntuma jos niillä seisoo pidempään paljailla jaloilla. Ihan kuin hiostaisi hieman – ja tämän ajattelen johtuvan keinokuidusta – mutta voi se olla vain lämpöäkin jota jalkani eivät ole hetkeen tunteneet, heh.

vm carpet silkkitie

Tekisi mieleni lopettaa sanomalla että ostetaan ne villamatot ehkä sitten joskus kun lapset ovat isompia, mutta jos rehellisiä ollaan itseäni minä niiden kanssa eniten pelkäsin. Nyt on ihana fiilis kun ei tarvitse käskyttää ketään äkkiä pois matolta noiden käsien kanssa tai haukkoa henkeä kun itse kohellan jonkun punaviinilasin kanssa.

* Kuten ehkä kuvista huomaa, ”lastenhuoneet” ovat tällä hetkellä yhtä kuin kouluhuone ja nukkumishuone. Vauva laitettiin omaan yksinäisyyteeseensä Ykkösen huoneeseen ja isot jakavat nyt yhden makkarin öisin, sekä toisen kouluhommissaan päivisin!

Loka- marras- ja joulukuu 2018: Viimeinen raporttini (mutta ei se toki vielä valmis ole!)

Olen nyt vältellyt tätä tekstiä riittävän pitkään, pakko jotain kirjoittaa. Sovitaan että tämä on sitten viimeinen tontti/talopäiväkirjajuttu koska en enää näemmä jaksa. Kuukausittain ei enää tapahdu niin paljon edistystä että olisi hirveästi kerrottavaa. Ja olen kirjoittanut tätä kolme vuotta. Näin pitkään ei vaan voi jatkua yhden talon pykääminen! Sitä paitsi talo alkaa ihan oikeasti olla jo aika valmiina.

Minä myös.

Loka-, marras- ja joulukuussa tapahtuu kyllä jatkuvasti jotain ja talo (oikeastaan piha) on täynnä erilaisia rakentajia. Suurin osa sisällä tapahtuvasta edistyksestä on pientä loppusäätöä: alakerran vessa saa karmit, rappuset lopullisetkin kaiteensa, ikkunoiden verhot ja autotallin murheenkryyni eli palo-ovet asennetaan. Mahdoinkohan kertoa teille koskaan niistä? Huomasimme asennuksen jälkeen että kallis tuplapalo-ovi teknisen tilamme suojaksi oli sentin liian paksu. Sentin. Se ei mahtunut kiinni. Niinpä saimme tilata uudet ja maksaa taas vähän lisää rahaa.

Kiva.

Kaikista eniten tapahtuu pihalla. Siis siellä mustassa aukossa johon mieheni häviää kaikiksi illoiksi, viikonlopuiksi ja juhlapyhiksi kunnes sen vaimo aina parin viikon välein vetää siitä kilarit ja pakottaa sen tekemään myös perheen kanssa jotain. No mutta. Siellä aukossa – pihalla – Insinööri rakentaa isänsä kanssa upeat rappuset kahden terassimme väliin ja siivoaa ison kasan vanhaa rakennusjätettä kierrätykseen. Nyt sinne mahtuu yhtäkkiä jo pari autoa!

Eniten syksyämme värittää piharakennus, oma pieni tunnesyöppöni. Se aiheuttaa paljon mieilihyvää, sillä on mahtava nähdä taas raksamaista etenemistä lattian valuista sähkövetoihin ja koolauksiin. Päivittäinkin tapahtuu paljon ja jopa minä huomaan eron. Mutta, se on myös hemmetillinen rahareikä, jonka materiaalivalinnat eivät mene ihan nappiin. Lähes jokainen penni mitä tässä joudutaan maksaa menee nyt meidän omista säästöistämme (niitä ei juuri ole) ja palkoistamme.

Ajatuksena säästää rahaa Insinööri tekee osan hommista itse. Isoin urotöistä on koko saunan piipun muuraaminen ihan omin pikku kätösin. Siihen menee tosi monta pyykki- ja ruoanlaittovuoroa – tarkoitan iltaa ja viikonloppua – mutta siitä tulee todella, todella hyvä ja hieno! Lähes viisimetrinen piippu kahdella hormilla on niin hieno että vastaava mestarimmekin kehuu sen olevan yksi parhaiten muuratuista mitä hän on pitkään aikaan nähnyt.

Pysähdytään vielä hetkeksi tähän muistelemaan sitä kuinka Insinööri killui eräänä (lähes) pakkasyönä vielä yhdeltä aamulla piharakennuksen katolla muuraamassa viimeistä kerrosta. Piti ehtiä ennen pakkasia. Seisoin keittiön lämmössä ja katselin hullua miestä ikkunasta. Katsellessani säälien mietin että tätä tämä on monilla vuoden, tai kaksi. Yötä myöten vääntämistä, pakkasessa ja tuulessa. Että vaikka se hirveästi maksoi, olen tosi iloinen ettemme koskaan edes harkinneet itse tekemistä. Sitä ei olisi kestänyt terveys eikä parisuhde.

Takaisin edistymiseen! On hilkulla ettei koko piharakennus tulisi valmiiksi vielä tämän vuoden puolella, mutta ihan pieni virhe pilaa sen. Tilaamme tuvan seinien paneelit liian myöhään emmekä ehdi siksi LVIS firman aikatauluihin ja niin kaikki lykkääntyy muutamalla viikolla. Myös rakennusporukkamme toteaa että hommat alkaa heidän puolestaan olla valmiit jos hoidamme itse paneloinnin, joten näin päätetään tehdä. Säästämme taas hieman rahaa.

Ihan vuoden lopussa saamme ison palkinnon kun sauna on riittävän valmis ensimmäisiin löylyihin! Itse suunnittelemamme lauteet ovat paikallaan ja kiuaskivet ladottuna. Suihkut toimivat ja viemärit vetää. Mitä sitten että lauteista tuli vähän turhan tummat, ettei ilmanvaihto vielä pelaa eikä lamppuja ole, puukiukaamme lämpiää hetkessä aivan mielettömän mukaviin löylyhin ja perheen yhteinen joulusauna on totta. Saatan tirauttaa muutaman kyyneleen kun katselen lasteni hipsivän kylpytakeissa pakkasilman halki löylyihin.

Kunhan se koko hökötys joskus saadaan valmiiksi asti, lupaan esitellä teille vielä piharakennuksen valmiina, saunoineen päivineen. Tässä pari pientä pimeää otosta esikatseluun.

Raksaprojektin säännöllisen seuraamisen lopetan nyt tähän. Kiitos että olette jaksaneet lukea, tästä on ollut yllättävän paljon iloa ja lohtua meillekin. Matka oli aika rankka ja pitkä mutta toisaalta ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olin ennakkoon pelännyt. Koko projektin fiiliksiä vedän yhteen sitten joskus kun talo on oikeasti valmis ja viimeisetkin laskut maksettu, nyt pieni huili.

Ja eiku saunaan!

Kaikki vanhat tontti- ja talopäiväkirjajutut löydät tunnisteen tonttipäiväkirja alta.