Gaalan ja juhlan jälkeen paluu todellisuuteen. Tässäpä teille asioita somejulkaisujen takaa:
Mulla on yhtäaikaa maailman kipein peräpukama ja uutta intoa kerännyt valkojäkälä. Haluaisin lähinnä istua jääkylvyssä tai sahata alavartaloni irti.
Nelonen suostuu pukemaan tasan yhdet vaatteet joka päivä: me pyykätään niitä siis joka yö, koska ollaan heikkoja ihmisiä jotka ei todellakaan jaksa tapella lapsen kanssa tämmösestä ja jotka on kauan sitten oppineet että ”anna lapselle kaksi vaihtoehtoa joista valita” on pahin kusetus IKINÄ, ainakin näillä temperamenttilevelyksillä.
(okei okei kyllä me näistä tapellaan, viimeksi tänä aamuna. Mut kun pitää valita taistelunsa niin mun raja menee tässä: jos lapsi valitsee puhtaat ja toimivat vaatteet ja ne on joka kerta samat niin antaa mennä vaan. Sit muutetaan tilanne kun on pakko, eli esimerkiksi tänään on pakko muuttaa, koska nyt tosta yhdestä vaatekerrasta on näemmä tullut ehdoton hänelle.)
Tahtoikätilanteesta kertoo myös se, että pari aamua sitten heräsin Kolmonen kainalostani Nelosen sängystä. Aivan hyvin mahduttiin 70×160 patjalle.
Nelonen luonnollisesti oli meidän sängyssä, johon se oli raivoamisen jälkeen klo 02 jäänyt ja minä ja Kolmonen mentiin muualle ”nukkumaan” eli valvottiin 3h ja sitten nukahdettiin sylikkäin.
Ruokahuolto nilkuttaa tällä hetkellä isosti. Oon viimeiset kolme päivää tehnyt ”ruoaksi” pestopastaa, koska siihen on ainekset ja sitä Kolmonenkin syö välillä.
Sen pienen jyrsijän kokoisen pukaman lisäksi mulla on näköjään joku miniflunssa. Taas samanlainen kuin kahdesti aiemmin tänä vuonna: tosi vähän mitään oireita mutta yleisolo huono. Joten täällä haisen oman sohvan nurkalla, tietokonetta naputtaen. Askeleita per päivä kertyy noin 2000 ja sehän sitä pukamaa innostaa.
Meidän talossa on ainakin kolme kaappia joita ei ole käytetty kunnolla vuosiin, koska ne on täynnä tarpeetonta kamaa. Ovia, joita ei kannata avata, mut sit ku joku avaa ne koen valtavaa epäonnistumista ihmisenä. Nuokin rojut tossa!
Pahimpia on muuten sellaiset sotkut, joista tietää tarkkaan kauanko ne on odottaneet. Lääkäriaseman paperikassi lapsen operaation jälkeen: 4vkoa sohvan takana. Grilli väärällä terassilla yhden tapahtuman jälkeen: reilu kuukausi.
Toisaalta ehkä voi ajatella niin, että kun sotkuilla on vuosipäivä, ne on läheisempiä! Voisin myös nimetä ton peräpukaman niin ehkä siihen syntyy tunneside!
Sellaista, nyt valmistaudun taas hakemaan yltäpäältäkuraiset lapset ja tarjoilemaan niille – arvasitko jo? kyllä vain, pestopastaa.
Ystävällisin terveisin,
Hanne ja Pekko pukama